keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Siitä onkin jo kolme vuotta...

... kun Leo tuli meille. Kylläpä se aika rientää hyvässä seurassa :)

Minähän olin halunnut bordercollieta jo jotain sata vuotta. Lupaa kolmannen koiran hankkimiseen ei vaan herunut, vaikka yritin kaikkea lahjonnasta itkupotkuraivariin. Jonain heikkona hetkenä se toinen puolisko kuitenkin sanoi jotain myöntymiseksi tulkittavaa, joten siitä projekti alkoi. Valtavan koirakuumeen kanssa varasin pennun kahdestakin eri pentueesta jo ennen niiden syntymää, mutta pentuja ei vaan aina synny tilauksen mukaan. Toisesta pentueesta minulle tarjottiin jo narttupentua ja melkein annoin periksi. Sain kuitenkin pidettya pienistä järjen hivenistä kiinni ja ilmoitin, että en voi ottaa narttupentua. Ajattelin, että ei sen pennun tulevaisuus meillä todennäköisesti näyttäisi valoistalta Viivin ikeen alla. Vaikka en kyllä tiedä loppuviimein, onko pennun sukupuolella väliä. Viivi joko hyväksyisi sen tai sitten ei. Päätin odottaa sitten seuraavaa pentuetta siltä kasvattajalta, jolta olin ensimmäisenä varannut pennun. Samaan aikaa kuitenkin katselin vähän muitakin vaihtoehtoja, koska Viivin takia ajattelin meille sopivan paremmin vähän jo vanhemman koiran. Ja siinä se sitten oli: 8,5 kuukauden ikäinen bordercollieuros etsii uutta kotia. Sain kuin sainkin Oskarin mukaan katsomaan koiraa ja Leksa-poika hurmasi meidät molemmat avoimella luonteellaan ja nopealla maahanmenollaan ;) Parin päivän keskustelun jälkeen sovimme, koska haemme Leon meille koeajalle. Pentuun verrattuna ratkaisu tuntui ihanteelliselta; Leo oli paljon Viiviä isompi, joten Viivi ei pystyisi höykyyttämän sitä ihan liikaa. Ja koeaika, jonka kuluessa voidaan katsoa, miten homma sujuu. Ja päätin vielä tehdä niinkin, että kuvautan Leon lonkat, kyyneret ja olat koeajan aikana. Ja meillehän se jäi, eriparikorvainen rekisteröimätön bordercollie, jota juuri kukaan ei tunnista rotunsa edustajaksi (jota se ei virallisesti olekkaan) senkään vuoksi, että se on rotumääritelmän mukaan ihan liian isokokoinen. Ja erikoisen värinen.

06.01.2010



Suosittelisinko muille nuoren kodinvaihtajakoiran ottamista? Noh, minähän en ihmisenä voi mihinkään kyselyihinkään vastata ikinä niitä äärivaihtoehtoja (erittäin paljon kyllä tai erittäin paljon ei), joten en pysty tähänkään sanomaan, että ehdottomasti en tai ehdottomasti suosittelisin. Leon kanssa on mennyt tosi hyvin monessa suhteessa, mutta on joitakin asioita, jotka johtuvat ehkä pentu/nuoruusajasta ja joita en ole onnistunut "korjaamaan". En osaa sanoa, kuinka paljon nuo asiat johtuvat ihan pentuajasta kasvattajan luona ja kuinka paljon siitä kodista, joka sillä oli pentuajan jälkeen ennen meille tuloa. Tai onko sillä mitään tekemistä pentuajan kanssa, vai onko Leo vaan perusluonteeltaan vähän itsenäinen. Mutta en ole mielestäni onnistunut luomaan Leon kanssa niin läheistä suhdetta, kun Viivin ja Pedon kanssa. Leolla on kyllä miellyttämisenhalua ja meillä on ihan ok suhde. Mutta luulisin, että Leo voisi tehdä esimerkiksi tokoa kenen tahansa kanssa ihan yhtä hyvin kuin minunkin kanssani. Se ei ole "minun koirani" samalla tavalla kuin muut omat koirani ovat ja ovat olleet. Ehkä tämä asia vielä muuttuu vuosien varrella, mutta se joku pieni juttu siitä tuntuu puuttuvan. Toinen juttu on tuo kauas irtaantuminen vapaanaollessa. Meidän terrierit pysyvät paremman lähellä ja kontaktissa minuun kuin tuo paimenkoira. Ja terriereistä etenkin Pedolla on jopa riistaviettiä. Peto saattaa lähteä eläinten perään, mutta sillä tulee aika nopeasti äitiä ikävä. Leo sen sijaan saattaa lähteä aika kauaskin, eikä sillä ole mitään hätää. Pikku hiljaa tämä asia on mielestäni mennyt parempaa suuntaan ja nykyään Leo käy itsenäisesti minua katsomassa aina välillä. Ennen se ei sitä tehnyt vaan juoksenteli ympäriinsä välillä vaan kauempaa vilkaisten tyyliin, "tuokin näyttää pysyneen tallessa". Eli suhteen luomisen kanssa ainakin minulla on ollut vähän enemmän haasteita verrattuna koiraan, joka on ollut minulla pennusta saakka. Muuten kaikki kouluttaminen sun muu on sujunut hyvin. Harrastuksissa olevan ongelmat johtuvat ihan omista mokistani kouluttajana. Ja ehkä vähän siitä, että meillä ei ole Leon kanssa ihan niin hyvä suhde kun mitä se voisi olla. Näin jälkeenpäin on hyvä sanoa, että olisi pitänyt heti alussa panostaa enemmän siihen suhteen luomiseen, kun nyt aloitin harrastamiset aikalailla heti täysillä. Oli niin kätevää, kun koira oli jo valmiiksi sen ikäinen, että sitä saattoi kouluttaa melkein kuin aikuista koiraa.

23.01.2011



Elikkä alkuperäiseen kysymykseen, että suosittelisinko nuoren kodinvaihtajakoiran ottamista, vastaan varovaisen kyllän. Mutta suosittelen kiinnittämään alussa erityistä huomiota yhteisen sävelen löytymiseen ja yhteistyön kehittämiseen. Ehkä jopa enemmän kuin pennun kanssa. Pienen pennun kanssa se tulee mielestäni siinä melkein itsestään, kun pitää tehdä niin paljon asioita yhdessä. Tai ehkä nuoreen tai aikuiseen koiraan vaan pitäisi ymmärtää suhtautua kuin pentuun, jota täytyy sosiaalistaa ja jonka kanssa pitää mennä joka paikkaan ja tutustua erilaisiin ihmisiin jne jne.

01.01.2012



Vaikka Leon kanssa on asiat menneet hyvin ja se on aivan mahtava koira, niin seuraavan kanssa aion kyllä toimia toisin. Kyllähän se helpottaa asioita, jos ottaa pennun luovutusikäisenä hyvältä kasvattajalta. Mielellään vielä niin, että itse voi käydä katsomassa pentua ja se kotioloja ennen luovutusikään useampaankin kertaan. Ja tietty tutustua pennun vanhempiin mahdollisuuksia mukaan jo hyvissä ajoin ennen koko astutusta. Mutta seuraavan koiran ottaminen ei ole minulla vielä ainakaan pariin vuoteen ajankohtaista. Viivi on vielä ihan lyönnissä ja Leo riehuva kakara. Jo tällä nykyisellä koirakokoonpanolla tuntuu, että Viivi ja etenkin Peto jäävät ihan liian vähälle huomiolle. Vaikka yritän touhata jokaisen kanssa edes jotain pientä päivittäin ihan kahdestaan. Olkoon sitten pieni leikkihetki tai temppujentekemistuokio.

06.01.2013


Vaikka kyllähän minä aika intensiivisesti seuraan parinkin rodun syntyviä pentueita aina. Pitäähän sitä olla tietoa useammalta vuodelta sitten, kun joskus seuraavaa koiraa ottaa... ja sitten kuitenkin tehdä se valinta lopulta tunteella ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti