Tervetuloa vuosi 2013!

Meillä vaihtui vuosi yllättävän helposti tällä kerralla. Tulin töistä ja kauppareissulta kotiin kuuden maissa ja vein koirat ulos. Muut hoitivan hommansa normaalisti, mutta Peto... oli jo nostamassa jalkaansa, kun yhtäkkiä EHKÄ kuului jotain. Ja toden totta, jos oikein pinnisteli kuulonsa äärimmilleen, niin saattoi kuulla todella etäistä pauketta. Peto päätti kuitenkin pissata ja uuden paikan etsiminen alkoi. Mutta... Peto nosti kuononsa ilmaan ja haistoi EHKÄ pehmeää palaneenkäryä. That´s it! Se on taas se aika vuodesta! Niin Peto kipitti istumaan jalkojeni päälle ja toivo oli menetetty. Onneksi Oskari oli päivän vapaalla ja se oli käyttänyt Petoa asioillaan päivällä pariinkin otteeseen.

Niin minä sitten vein koirat sisään, laitoin kaikki valot päälle ja radion pauhaamaan. Näillä asetuksilla mentiin sitten yhteen - kahteen saakka yöllä. Välillä katsottiin vähän telkkuakin äänet kaakossa. Peto pystyi illan mittaan välillä jopa nukkumaan vähän ja myös iltaruuan se sai syötyä. Läähätyspaniikkiin saakka ei päästy ollenkaan, ainoastaan vapinaa esiintyi välillä, kun ulkoa kuului vähän kovempaa pauketta. Aika jees siis. Tällä kerralla huolellinen valmistautuminen auttoi. Ehkä sekin voi vaikuttaa, että viimeiset kaksi uuttavuotta olemme olleet mökillä, eikä Pedon ole tarvinnut kuunnella kunnon pauketta moneen vuoteen. Ehkä sillä ei nyt sitten ollut ihan niin vahvaa mielikuvaa siitä, että tulee maailmanloppu.

Viivi ei välittänyt paukkeesta yhtään mitään. Leo oli hieman huolestuneen oloinen, kun käytin sitä ja Viiviä pissalla vielä kymmenen maissa. Mutta kun kerran Viivi oli ihan coolina, niin Leokin totesi, että ei tässä kai mitään jännittävää ollutkaan.

No sitten niitä tavoiteasioita. Katsotaampa, miten vuosi 2012 meni...

Viivin ja Pedon kanssa varmaankin tärkein tavoite on, että molemmat pysyisivät kunnossa. Viivi täyttää kesällä jo kahdeksan ja Peto seitsemän. Tuon kokoluokan koirille tuo nyt ei ole ikä eikä mikään, mutta kyllä noissa kuitenkin jo vähän ikääntymisen merkkejä on nähtävillä. Viivi on jotenkin rauhallinenkin nykyään, tosin sen saa kiihtymään edelleen samaan tapaan kuin ennenkin. Peto nukkuu aika paljon ja sillä on harmaat silmäkulmat. Jatkuva lääkitys varmaankin vaikuttaa aika paljon Pedon vointiin, kortisoni on melkoista myrkkyä. Molemmat jatkavat kuitenkin edelleen harrastamista, ei noista sohvakoiriksi ole. Mutta mitään uusia mullistavia tavoitteita en enää aseta kummallekkaan, kunhan pysyisivät saavutetulla tasolla.

No Viivi sairasteli vuoden loppupuoliskolla melko paljon. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, neiti on edelleen siinä mielessä kunnossa, että sen kanssa voi jatkaa harrastuksia. Pedon kanssa agiliidettiin kesän loppuun saakka, mutta nyt se on enää lenkki- ja metsästyskaverina. Ja hyvässä peruskunnossa. Tälle vuodelle pikkukoirille toivon vain terveyttä. Ja että Viivin rauhoittuisi vielä vähän lisää ;)

Leon kanssa Tokosta nyt ainakin se TK1 ja ehkä jopa TK2. Voittajaluokka tuntuu kuitenkin vielä aika kaukaiselta asialta, vaikka senkin luokan liikkeitä olemme aika paljon jo harjoitelleet. Ehkä sössin vielä parit alokasluokan kokeet ja sitten monet avoimen luokan kokeet, niin saamme paljon kisakokemusta...

TK1 saavutettiin, mutta TK2:sta jäätiin kauas. En käynyt sössimässä alokasluokan kokeita ollenkaan niin paljon kuin avoimen luokan kokeita. Noh, olemme ehkä päässeet ongelman ytimeen kuitenkin, että jos se saadaan korjattua, niin näissäkin asioissa päästään eteenpäin. Otetaan tänävuonnakin Leon kanssa tavoitteeksi TK2. Ja EHKÄ voittajaluokan korkkaaminen. Ainakin joitain senkin luokan liikkeitä on saanut melko hyvin jo kasaan.

Pitäisikö vielä.... en taida... no jos sittenkin... tai sitten ei... Jos jaksan harjoitella jäljestämistä oikein ahkerasti, niin voisikohan sitä syksyllä harkita jälkikokeita Leon kanssa? Kesän ja syksyn aikana homma ainakin edistyi aikamoisin harppauksin. Jos mitään suurta takapakkia ei tule, niin ehkä syksyllä sitten...

Hausta saatiin peruskokeen molemmat osuudet tehtyä ja jälkikokeestakin syksyllä ja päiväosuus. Ei se sitten loppuviimein ollutkaan ihan niin suuren työn takana, vaikka välillä vähän takapakkia tulikin. Tai oikeastaan ei takapakkia, vaan ongelmia niiden esineiden kanssa. Tämän vuoden aikana tavoitteeksi olen asettanut hausta loppukokeen molemmat osuudet ja jälkikokeesta ainakin peruskokeen pimeäosuus. Jos aikaa riittää ja intoa, niin ehkä jopa loppukoe myös jäljestä. Niin ja Viivin kanssa todennäköisesti taidontarkastus. Pelastuskoiraliiton suositus on, että se suoritettaisiin joka vuosi, mutta pakko se on suorittaa vain kahden vuoden välein. Että katsotaan nyt sitten, teenkö Vinkusen kanssa tänävuonna sitä taidontarkastusta.