Raunioleirillä

Nonni, se pitkään odotettu leiriviikonloppu sitten viimein tuli. Lähdin Lapualle pelkästään Leon kanssa, koska Viivi ei ole vieläkään parantunut. Omasta mielestä leiri meni hyvin ja aikalailla odotusten mukaisesti. Toivottavasti myös muille leiriläisille jäi viikonlopusta hyvä mieli.

En ehtinyt sitten treenaamaan perjantai-iltana mitään. Ilta meni kaikenlaisessa häsäämisessä ja huoneiden jakamisessa. Lauantaina meidän ryhmä oli aamupäivällä maastossa hakutreeneissä. Leolle otin kolme maalimiestä, joista muistaakseni kaksi oli kokonaan peitetty ja yhdellä pää näkyvissä. Ohjeistin maalimiehet, että auttavan Leksaa, jos haukun kanssa on ongelmaa. Ensimmäinen maalimies oli auttanut Leksaa alkuun pääsemisessä, koska Leo ei aloittanut haukkumista heti. Ehkä se olisi aloittanut joka tapauksessa, mutta ihan hyvähän sille on kertoa, että haukkuminen pitäisi aloittaa välittömästi. Toisella maalilla Leo haukkui hyvin ja pitkään, koska irtosi hajun perässä melko kauas. Viimeistä ukkoa saimme etsiä vähän pidempään. Aamulla ei juuri tuullut ja Leo ei vaan saanut ihmisestä hajua muutakuin juuri oikeasta kulmasta lähestyttäessä. Haukku taisi sielläkin irrota melko ok.

Iltapäivällä oli ohjelmassa raunioita. Ensimmäisellä kierroksella otin Leksalle neljä maalimiestä. Yksi piilo tuotti herralle vähän päänvaivaa, kun ukko oli umpipiilossa, eikä siihen päässyt oikein hyvin mihinkään kohtaan haukkumaankaan. Yhdestä kohdasta ylettyi putken suulle, mutta siinä kohdassa jalat luisti. Lopulta Leo kuitenkin päätti haukkua siitä. Muut piilot menivät muistaakseni ihan hyvin. Ehdimme ottaa vielä toisenkin pikakierroksen, jossa jokaiselle oli vain yksi piilo. Leon ihmisen laitoin hieman haastavaan paikkaan. Aluksi piti nousta torniin kapeita rappusia. Siitä pääsi aika hyvälle tasolle, mutta toiselle tasolle piti kulkea hieman hataraa siltaa pitkin. Maalimies oli vielä pimeässä metallikontissa. Ja saatiinhan Leonkin ilmaisuongelma esiin! Haukkua ei meinannut oikein irrota, kun jännitti niin kovasti ja pieneen päähän oli kertynyt painetta vaikean reitin vuoksi. Maalimies sitten auttoi hieman ja Leo sai äänensä auki. Ei tietenkään ole kiva, että ilmaisun kanssa on ongelmia, mutta toisaalta on kiva, kun ne ongelmat saadaan esiin harjoituksissa. Nyt Leksaa saatiin autettua ja se pääsi tilanteesta yli.

Sunnuntaina oli vielä toinen rauniotreenikerta. Ekalla kierroksella kolme ukkoa Leonardolle. Ensimmäinen oli helpohkossa paikassa, mutta siitä Leo pyyhälsi aluksi ohi. Kutsuin sitä vähän takaisinpäin ja ukko löytyi. Tosi hyvä haukku. Toinen oli sellaisessa vaakaputkessa, että siihen ei pääse haukkumaan ihan ääreen. Leo kävi kurkkaamassa putken suulla ja totesi, että putkessä on ihminen. Sitten se pakitti vähän parempaan kohtaan ja haukkui siitä. Kolmas oli umpipiilossa ja sitä Leo tarkensi vähän aikaa. Kun se sitten totesi, että ihmisen luo ei pääse, se jäi haukkumaan piilon luukulle. Haukku oli vähän epävarmempi kuin aikaisemmilla piiloilla, mutta kuitenkin ihan ok. Kaikenkaikkiaan parempi suoritus kuin lauantaina. Toinenkin kierros ehdittiin ottaa ja Leolla oli yksi ukko sellaisessa kaappirivissä. Vähän aikaa Leo tarkenteli, että missä kaapissa ihminen on. Kävi sitten pökkäämässä kuonolla oikean kaapinoven raolleen ja haukkui siinä. Hyvä suoritus sekin.

Melko onnistunut viikonloppu siis. Sekä minä että koira olimme molemmat aika loppu sunnuntaina, kun kotiin saakka pääsimme. Sunnuntai-ilta menikin lepuuttaessa. Olin ollut kaukaa viisas ja maanantai oli minulla töistä vapaata. Hyvinnukutun yön jälkeen jaksoin raahautua kaikkien koirien kanssa pitkälle metsälenkille ja tein Leollekin n. 800 metriä pitkän noin pari tuntia vanhan jäljen. Oli kulmia, esineitä, polun- ja tienylitystä. Kulmat ja esineet meni hyvin, samoin polkujen ylitykset. Leo tarkasti kyllä polut pari metriä molempiin suuntiin, mutta jatkoi sitten jäljellä hienosti. Tien kanssa oli vähän enemmän ongelmaa, mutta lopulta Leo ratkaisi senkin itse. Jäljen loppuosa oli pidempi suora melkin vastatuuleen. Siinä Leo meni välillä vähän turhan korkealla nenällä, mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Nyt kun tuota kuvaa katsoo, niin tuuli tuli todennäköisesti hieman oikealta etuviistosta. Kuvassa jälki sinisellä ja ajaminen (jäljennostoineen) punaisella.

Nyt sitten pikkukoirat mukaan ja remmilenkille. Sen jälkeen Leon kanssa vielä pyörälenkille... jos jaksaa. Olisihan tuo toisaalta lepopäivänkin ansainnut.