Leon kanssa on treenailtu normaalisti kaikkea, koska Leo ei ole onneksi sairastellut. On oltu normaaleissa viikkotreeneissä ja raunioilla. Raunioilla olen harjoitellut umpipiiloja ja hyviä ilmaisuja helpompien piilojen kanssa. Metsässä peitettyjä maalimiehiä ja hyviä ilmaisuja. Tuntuu, että tällä hetkellä nämä kaksi eivät sovi yhteen. Leolla kestää aika pitkään ennen kuin se aloittaa haukkumiseen pressuun kääriytyneen ihmisen luona. Se haistelee ja yrittää kaivautua pressun sisään. Ei hyvä. Ensiviikon treeneissä otamme nyt pari askelta taaksepäin peitettyjen maalimiesten kanssa ja yritämme saada ilmaisun kuntoon myös niissä tapauksissa, että ihmistä ei näy. Muuten olemme yrittäneet saada Leksan ilmaisuun lisää "p****lettä", että se ilmaisisi hyvin myös ollessaan epävarma. Siihen lääkkeenä on ollut aktiivisemmat maalimiehet, jotka leikkivät Leon kanssa ja saattavat vähän myös härnätä sitä lelulla. Jos Leon saisi haukkumaan maalilla asenteella "Tänne se vinkupallo p****le!", niin se kantaisi paremmin myös vaikeissa tilanteissa. Nykyään Leo tuntuu haukkuvan enemmän sen vuoksi, että se on opetettu haukkumaan maalimiehellä. En tiedä, osaanko selittää eroa. Joka tapauksessa uusi tilanne tämäkin minulle. Viivin haukkuun kun ei ole ikinä tarvittu lisää röyhkeyttä ja vaativuutta, se osaa luonnostaan komentaa ihmisiä ja vaatia palvelua :)
Sitten Viivi-Vimpulan kuulumiset. Kolmen antibioottikuurin, yhden nenäpunkkisatsin (kaikille koirille), kolmen elänlääkärikäynnin ja yhden rauhoituksen jälkeen Viivin kakomiseen ja rykimiseen löytyi selitys. Rauhoituksessa oli tarkoitus katsoa Viivin kurkunpää ja nielurisat tarkemmin. Vaan löytyikin jotain muuta, nimittäin pehmeä ja pitkä kitalaki. Vaiva on yleisempi lyhytkuonoisilla koirilla. Kun soitin asiasta Viivin kasvattajalle, hän ei ollut kuullut tätä vaivaa olleen aikaisemmin yhdelläkään parsonilla. Kyseessähän on siis synnynnäinen rakennevika, joka Viivillä olisi olut syntymästä saakka. Sain elänlääkäriltä jatko-ohjeeksi ajan varaamisen asiasta enemmän tietävältä eläinlääkäriltä. Ensiviikolla siis tiedossa todennäköisesti toinen rauhoitus ja kurkkuun katsominen. Kitalaesta voidaan leikata tarvittaessa pala pois. Mutta kuten sanottua, vaiva ei ole parsoneille tyypillinen ja Viivillä olisi pitänyt olla se koko elämän. Toki se on aina kuorsannut ja röhissyt jonkinverran, eli saattaa sillä joku vika siellä kurkussa ollakkin. Mutta voimakas oireilu alkoi vasta vähän reilu kuukausi sitten, tuskin se kitalaki sinne yhtäkkiä syyskuussa kasvoi. Nielussa oli kyllä todennäköisesti alussa tulehduskin, koska ensimmäisellä reissulla koko kurkku oli todella punainen. Ehkä tulehdus turvotti nielun jotenkin? Mene ja tiedä, katsotaan nyt ensin, mitä "spesialisti" sanoo.
Peto jäi nyt sitten agilitysta pois. Olen harkinnut sitä jo jonkin aikaa ja kun Pedon hyppyhalukkuus tuntui vähenevän, päätin jättää lajin. Talvikaudella Peto olisi joka tapauksessa paljon pois kylmän sään vuoksi. Edelleen Petskunen menee pääasiassa innoissaan radalla, mutta välillä se tuntuu välttelevän hyppyjä. Okei, olen itse TODELLA huono ohjaaja ja osa hyppyjen missaamisesta on ehdottomasti huonosta ohjauksesta johtuvaa. Mutta välillä Peto tuntui menevän hypyistä ohi, vaikka ohjasin selkeästikin hypylle. Vauhti myös on hidastunut, koska saatan juosta joskus pidemmällä suoralla samaa vauhtia Pedon kanssa. Uskon, että Pedolla on ainakin selkä kipeänä ja huonot hypyt sekä hidas vauhti johtuvat siitä. Ja jos pikkukoiranen tulee agilitystä kipeäksi, se ei voi olla hyväksi sille. Vaikka Peto itse mielellään varmasti agiliitelyä jatkaisikin.
Tällä hetkellä siis treenailen pääsääntöisesti vain Leon kanssa. Tietenkin pikkukoirat ovat edelleen lenkillä mukana ja Viivin kanssa jatketaan pelastuskoirailua, jos/kun tuo kurkkuasia saadaan kuntoon. Otin Viivin tällä viikolla treeneihin mukaan ja se sai etsiä pari ukkoa. Ajattelin testata, että miten homma sujuu ja voiko Viivin ottaa treeneihin mukaan jatkossa. Reippaasti se meni ja haukkuikin maalimiehillä. Ääni vaan kuulosti käheältä. Viivi palkattiin heti parin haukun jälkeen varmuuden vuoksi. Jos haukkuminen tuntuu kuitenkin jollakin tapaa epämiellyttävältä. Toisaalta Viivi kyllä haukkui autossa yhteensä ainakin vartin ennen omaa vuoroaan, eli... Neiti on nyt joka tapauksessa kokonaan treeneistä pois tai jos se pääsee mukaan, niin tehdään vaan jotain pientä. Fiksumpaa varmaan olisi jättää pikkuneiti kotiin, että sille ei jää mitään sellaisia fiiliksiä, että etsiminen tai haukkuminen tuntui epämiellyttävältä. Se kun kuitenkin saattaa välillä pysähtyä kesken juoksemisen kakomaan ja "snorklaamaan".
Tässä siis tämänhetkinen tilanne meidän laumassa. Peto on puolieläkeläinen. Metsästämään se pääsee mukaan, mutta muuten se koristaa pääasiassa sohvaamme ja on lenkeillä mukana. Viivi on sairaslomalla, mutta pääsee myös lenkeille mukaan. Leo on ainut, jonka kanssa harrastan tällä hetkellä aktiivisesti. Mutta ehkä tuo Viivikin tuosta vielä. Kun se saadaan kuntoon, aloitan treenailun varovasti ja katson, onko se vielä hälytyskunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti