Eikä siinä vielä kaikki. Äsken tutkin Viivin tassua, koska Vinkunen on nuollut sitä eilisestä saakka. Yksi varvas on vähän turvonnut ja punottaa kynnen juuresta. Great! Toivottavasti siinä on vain joku pieni juttu, joka menee itsellään ohi.
Onneksi muut koiraset ovat olleet kunnossa. Samaa ei voi sanoa minusta. Puolitoista viikkoa sitten alkoi flunssa, joka jatkuu edelleen. Lääkäri epäili mykoplasmaa ja sain antibioottikuurin viimeviikolla. Töistä olen ollut poissa jo puolitoista viikkoa, mutta huomenna palaan työpöydän ääreen. Jos tämä tosiaan on tuota plasmatautia, niin raskas liikunta on sitten kielletty vähän pidemmän aikaa. Täytyy varmaankin lenkittää koiria sitten vaan hitaasti kiiruhtamalla. Semmonen sopiikin mun temperamentille aivan erinomaisesti.
Noh, voisi asiat olla huonomminkin. Viikonloppuna on kuitenkin ohjelmassa Pelastuskoiraliiton leiriä. Olin ajatellut alunperin, että otan Viivin ja Leon mukaan. Tällä hetkellä näyttäisi, että Viivi ehkä jää sittenkin kotiin. Tai jos se tulee mukaan, niin se taitaa toimia vain seuraneitinä ja mun hermojen kiristäjänä. Täytyy seurailla, miten neitikoiran paraneminen edistyy. Leireillä koirat viettävät yleensä jonkinverran aikaa autossa vuoroaan odotellen. Ja senhän me jo tiedämmekin, mitä autoilu Viiville tarkoittaa. Jos neidillä on nielussa tulehdus ja hän huutaa viikonlopun aikana autossa tuntikaupalla, niin mitä luulette nielun siitä tykkäävän...
Kun tästä selvitään, niin mulla ja Viivillä alkaa kunnonkohotuskuuri. Sitä odotellessa tyydyn vain kävelemään asfaltin reunaa rykien Viivin kanssa kilpaa. Kiitokset vaan Oskarille ja muille kavereille, jotka ovat ottaneet meidän poikia lenkille mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti