Viivin kanssa pitäisi edelleenkin keskittyä noihin ikuisiin käytösongelmiin. Aina välillä tuo sen autokäytös paranee, mutta sitten taas tulee takapakkia. Nyt on taas se takapakkivaihe. Neiti riehuu autossa aivan hulluna. Oma hermo tietysti menee tuohon riehumiseen, mutta ei se voi olla koirallekaan hyväksi. Noh, ei se elämä Viivin kanssa pelkkää hermoilua ja riehumista ole. Pääasiassa Viivi on nykyään iloinen hännänheiluttaja, joka tottelee paremmin kuin aikaisemmin. Pedon kanssa en edelleenkään pidä Viiviä samassa tilassa sisällä, mutta ulkona tyypit juoksentelevat sulassa sovussa. Voi olla, että sisälläkin homma sujuisi ainakin välillä, mutta en halua enää ottaa turhia riskejä. Rauhallinen vierekkäinmakoilu kun saattaa muuttua sekunnissa veriseksi yhteenotoksi, jos Peto esimerkiksi juoksee ulko-ovelle haukkumaan. Molempien stressitaso tuntuu olevan alempana, kun kummankaan ei tarvitse vahtia toistensa tekemisiä. Elikkä Viivin elämä on pääasiassa nykyään aika seesteistä lukuunottamatta autoreissuja.
Tässä Viiviksi aika rauhallista autoilua. Kuva täältä
Näin sulassa sovussa ja tasatahtiin ulkona mennään
Pedon kanssa alkoi agilityn hallikausi. En tiedä, johtuiko se hieronnasta vai hallista, mutta Pedon vauhtivaihde löytyi jälleen. Kouluttajakin nauroi ensimmäisellä kerralla, kun Peto suorastaan suti lähdössä, kun jätin sen yhden esteen taakse. Käännökset olivat tiukkoja ja nopeita. Minä saan juosta niin kovaa, kun kintuista lähtee. Ensimmäisellä kerralla teemana oli harvinaisemmat esteet. Radalla oli pöytä, jota Pedon kanssa ei ole otettu kuukausiin. Sen kanssa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa, eikä pussinkaan kanssa. Myös rengas hypättiin oikeasta välistä. Pitää kyllä oikeasti miettiä, josko Pedon kanssa menisi edes niihin epävirallisiin kokeisiin. HALLIkokeisiin, niin pupujussien ja lintujen hajut eivät häiritse suoritusta.
Kuva: Kirsi Kauppi
Peto on päässyt myös metsäkanalintuja jahtaamaan, kausi alkoi pari viikkoa sitten. Pedosta on tullut jostain syystä vuosien varrella aika ääniarka. Nytkin kuulemma ensimmäinen laukaus oli vähän jännittänyt. Kuitenkin Pedolla on niin vahva metsästysvietti, että kun laukauksen jälkeen ilmasta putoaa riistaa, koko ampuminen unohtuu. Muutaman laukauksen jälkeen Peto on ollut jo tohkeissaa ampumisesta. Kätevää :) Petosen elämä on siis mallillaan, pääsee hierottavaksi, agilityyn ja metsälle. Eikä Viiviä tarvitse varoa.
Leon kanssa kävin taas paimentamassa, eikä homma sujunut ainakaan siihen malliin, kun itse odotin sen sujuvan. Harjoituksen jälkeen mietin, että jatkanko koko paimennusta. Leolla on kyllä eväät siihen hommaan, mutta harjoitella pitäisi todella paljon ja usein. Ja vieläpä ainakin tässä vaiheessa sellaisilla lampailla, jotka pysyisivät rauhallisinä. Silloin voisin keskittyä koiran ohjaamiseen. Mutta jos Leo vähänkin hyökkii ja lampaat reagoivat siihen päättömällä juoksemisella, niin homma ei pysy kasassa oikein mitenkään. Ja jos komennan Leoa liikaa, se vaan kiihtyy lisää. Tarvitsisin siis jatkuvaa ohjausta, säännöllistä ja tiheää treeniä sekä paimentamiseen tottuneet lampaat. Puuttuu vaan se ohjaaja, ne lampaat ja tähän kaikkeen tarvittava aika. Ehkä hautaan koko paimennuksen ja rotuunottohomman ainakin näillänäkymin mielestäni. Leon pallurat riippuvat ainakin vielä jalkojen välissä, joten asiaan voi palata myöhemmin. Voi olla, että herran palluratkin katoavat jossain vaiheessa. Viimeistään silloin rotuunoton saa unohtaan kokonaan. Olkoon se nyt sitten vaikka tällä hetkellä virallisesti jäissä ja mietitään sitä joskus uudemman kerran.
Leon kanssa keskityn nyt sitten syys- ja talvikaudella maastolajeihin ja tokoon. Viikonlopun leirillä tein Leksan kanssa jonkinverran jälkeä ja taas innostuin siitä. Homma sujuu niin mallikkaasti. Rauniokurssilla minua painostetaan laittamaan tottis ja kettis kuntoon, että pääse kokeilemaan PERA-kokeita. Noh, sitä ennen pitäisi suorittaa se BH. Siihen yksi treenikaveri sanoi, että minä olen menossa Leon kanssa keväällä BH-kokeeseen, en vaan tiedä sitä vielä itse ;) Viikonlopun leirillä harjoittelin Leon kanssa myös pelastushakua vieraissa maastoissa kera vieraiden maalimiesten. Senkin homman kanssa voisi mennä jo eteenpäin, koska paketti tuntuu pysyvän mukavasti kasassa jo vieraassakin paikassa. Tokon suhteen tein sellaisen ratkaisun, että ilmoitin Leon 9.10. pidettävään tokokokeeseen. Nyt on sitten pakko treenata, kun kerran koe on viikon päästä. Paikallamakuisiin olen keksinyt (tai oikeammin muistanut) yhden niksin. Vasta muutama harjoittelukerta on takana, joten en sano vielä, onko homma edennyt vai ei. Paljastan vaikka sitten lisää, jos saan sillä paikallapysymisen rauhoittumaan ;)
Tarkempi selonteko viikonlopun pelastuskoiraleiristä tulossa myöhemmin, jos ehdin ja muistan. Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että reissu oli aika onnistunut ja sain aika hyvän kuvan siitä, missä olemme Leon kanssa menossa pelastuskoirahommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti