tiistai 13. syyskuuta 2011

Helppoa rahaa


Sain Annilta tällaisen auringonpaiste-hommelin. Tässä tuli mukana kysymyksiä, joihin pitää vastata. Mä oon tosi hyvä näissä...

 


Suosikkiväri: Vaatteissa varmaankin ruskea tai turkoosi. Ei kai mulla oikein ole edes mitään ehdotonta suosikkiväriä.

Suosikkieläin: No arvatkaapa vaan... koira!

Suosikkinumero: 7

Suosikki alkoholiton juoma: Maito

Facebook vai twitter: Facebook

Intohimosi: Ikävä kyllä karkit.

Saada vai antaa lahja?: Molemmat on kivoja. Varsinkin lapsille on kiva antaa lahjoja, kun reaktiot ovat aitoja.

Suosikkikuvio: Mikä tämä tämmönen kysymys on. Miten voi olla suosikkikuvio? Ai että ympyrä olisi niin kuin paras kuvio maailmassa? En ymmärrä kysymystä, mutta vastataan vaikka, että symmetriset kuviot.

Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Koko viikonloppu edessä.

Suosikkikukka: Hmh, ei mulla oo semmosta. Luonnonkukista tykkään kuitenkin enemmän kuin semmosista jalostetuista kukista.

Jep, jep. Mä oon semmonen, että en ikinä vastaa missään mielipidekyselyissäkään oikein mitään ääripään vastauksia. Sitten pitäisi osata sanoa joku yksi asia, joka on suosikki. Se on vaikeeta ;)

Voisin laittaa muuten tähän blogikirjoitukseen pari kuvaa, jotka insinöörismieheni sai pelastettua kameran muistikortilta.

Mutta sitten otsikon aiheeseen. Koirat saivat tänä iltana "helppoa rahaa", kun päätin kokeilla vähän uutta jutskaa naksuttimella. Luulen, että en ole oikein ikinä käyttänyt sitä oikein. Leksaa en ainakaan osaa opettaa naksuttimella oikein, koska Leo jumittaa tosi helposti. Joku muukin siinä hommassa on mennyt pieleen, kun koiran pitäisi olla tosi keskittynyt ja aika rauhallinen, kun uutta asiaa naksutellaan. Meillä ei tosiaan olla sellaisessa mielentilassa, vaan hirveä häsläys päällä. Kaikilla kolmella.



Nyt sitten yritin saada meidän koirat ajattelemaan. Päätin naksutella jokaiselle siitä, kun oikea takajalka liikahtaa. Viivi ei oikein hokannut juttua, varmaankin sen takia, että olen tehnyt sen kanssa yleensä paljon hankalampia juttuja. Viivi tarjosi kaikenmaailman maahanmenoja ja istumisia ja peruuttamista ja etutassuilla huitomista ja ihan kaikkea. Loppuvaiheessa Viivikin kuitenkin vähän jo hidasti tahtia ja kokeili tarjota pientä liikettä. Ja naksutin lauloi ja nappuloita lenteli. Iltaruoka tarjottiin tänään tällä tavalla.

Peto tarjosi tietenkin etutassuilla huitomista aluksi. Pedon mielestä parhaita temppuja on ne, kun pitää tassulla koskea johonkin. Aika monta naksautusta tuli siitä, kun kaikki jalat liikkuivat yhtäaikaa Pedon syöksyillessä ympäri mattoa. Loppua kohti Petskunenkin kuitenkin jo rauhoittui ja jossain vaiheessa se ehkä jo pääsi vähän jyvälle, että nappulaa lentää takajalkojen liikuttamisesta. Ihan siihen saakka Peto ei päässyt, että naksautus tuli juuri toisesta takajalasta. Tietty johtuu paljon siitäkin, että ei ole helppoa naksauttaa juuri siinä kohtaa, kun se oikea jalka liikkuu.



Leo taas jumitti aluksi vähän, mutta kun naksua ja nappulaa sai annettua aluksi ihan pienestä liikkeestä, niin aika nopeasti Leo hogasi, että naksutusta tulee liikkumisesta. Oli kyllä kiva nähdä kerrankin, että Leo oikein tuntui ajattelevan. Leo kun ei ole mikään maailman oma-aloitteisin koira. Ja tosiaan aika helposti Leksa jumittuu siihen matalaan seisomiseen, jota myös aijaamiseksi kutsutaan. Noh, tällä kertaa Leo-poika joutui laittamaan vähänkäytetyt aivosolunsa liikkeelle. Ja liikkelle lähtivät myös takajalat. Myös leo tajusi, että naksautusta tulee takajalkojen liikuttamisesta. Välillä se taisi jo muutaman kerran liikuttaakin vain oikeaa takajalkaa, mutta oma naksuttaminen oli niin epätarkkaa, että en osannut merkata juuri oikeaa asiaa kokoajan. Noh, pääasia, että Leo söi iltaruuan ja sai pääkoppatreeniä. Ehkä jopa samalla myös hierojan suosittelemaa takapäätreeniä. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti