Ihan vaan lenkkeilyä

Olen ollut flunssassa jo lähemmäs pari viikkoa. Yksi antibioottikuuri on jo syöty korvatulehdukseen, mutta tauti ei vaan tunnu laantuvan. Melkein kaikki koirien treenit ovat jääneet väliin oman sairastelun vuoksi, eikä remmilenkkejäkään ole juuri tehty. Olen vaan pakannut koirat autoon, ajanut metsään tai pellolle ja avannut takaluukun. Koirat ovat juosseet niin paljon kuin sielu sietää, itse olen laahustanut perässä oman jaksamisen mukaan. Heti jos vähänkin yrittää reippailla, paita on ihan hiestä märkänä. Välillä olo tuntui jo vähän paremmalta ja kävin mittailemassa metsässä koealueita pelastuskoirakokeita varten. Sen seurauksena sitten seuraavana päivänä olikin taas huonompi olo. Noh, koirat tuntuvat olevan aika tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Leolla on kierrokset vähän normaalia korkeammalla, mutta nuo meidän "aikuiset" koirat osaavat ottaa iisimmin.

Sunnuntaina kävin Leon kanssa tokotreeneissä ottamassa jotain pientä. Seuraaminen meni kivasti, intoa oli todellakin riittävästi. Ruutuharjoitukset menivät vähän häsläämiseksi, mutta muutama aika onnistunut toistokin saatiin. Täytyy vähän miettiä, miten palkkaaminen olisi fiksuinta hoitaa tuon ruudun kanssa. Leo haukkuu aika helposti ruutuun juostessa. En tiedä, johtuuko se korkeista kierroksista vai siitä, että Leo ei ole varma, mitä pitää tehdä. Pitää kokeilla kotona vähän eri vaihtoehtoja, että mikä toimii ja mikä ei. Ja ehkä miettiä sitäkin, että ruutua ei harjoitella silloin, kun Leksa-poika on jo valmiiksi kierroksilla. En nyt kyllä ihan heti keksi, mikä se sellainen Ei kierroksilla -hetki olisi...

Muuten on tosiaan lenkkeilty vaan pellolla ja metsissä vaihtelevalla kokoonpanolla. Välillä on ollut kaikki mukana ja välillä vaan kaksi koiraa. Leon ja Pedon kanssa olin yhtenä iltana pelloilla ja herroilla oli vauhti päällä. Leo juoksee pellolla välillä vähän liiankin kauas, tosin sillä kerralla se taisi mennä ihmisen hajun perässä. Huomasin vasta lähempänä, että kappas vaan, joku tyyppi istuu luoman varrella maastopuku päällä. Mahtoi metsästäjää hatuttaa, kun joku ääliö tulee juoksuttamaan koiriaan ja säikyttämään kaikki linnut kauas. Käännyin kyllä kannoillani heti ja yritin kierrellä vähän kauempana. Yhtä kaikki, herra maastopuvun ilta taisi olla pilalla, koska hän poistui paikalta aika nopeasti. Itse jäin vielä ihailemaan auringonlaskua ja Pedon hiirijahtia.

Eilen illalla vein Viivin ja Leon juoksemaan ja otin oikein kamerankin mukaan. Pellolla kun sitten avasin kameralaukun, niin huomasin ottaneeni mukaan sen meidän vanhimman ja huonoimman kameran. Otin kuitenkin aika läjän kuvia, jos vaikka edes joku onnistuisi. Typerä kamera vaan jostain syystä muutti about puolet otetuista kuvista johonkin ihme tiedostomuotoon, eikä niitä kuvia saa auki millään. Googlettamalla selvisi, että se on joku viallinen tiedostomuoto. Pöh, minun hienot luontokuvani. Voin ainakin uskotella itselleni, että niistä olisi tullut tosi hienoja kuvia. Kovin montaa otosta ei jäänyt jälkipolville esitettäväksi, mutta tässä pari:

Viivi the Almighty sudittelee jälkiään maastoon. Tietävätpä sitten muutkin kulkijat, että tästä on mennyt joku vähän merkittävämpi tyyppi... Tuo heijastinliivi oli halpa ja ruma. Sanon sitä Viivin urheilupaidaksi, koska se näyttää vähän sellaiselta tekniseltä aluspaidalta. Kun vertaa tähän, niin nehän ovat kuin kaksi marjaa ;)

Monta kuvaa tuli otettua tästä poseeraustilanteesta, mutta yhdessäkään koirat eivät katso samaan suuntaan. Ja osa niistäkin kuvista oli "corrupted". Kamera siis suorittaa jotain itsesensuuria, tai jotain.