Noh, maanantaina hieroja antoi luvan, että Leksan saa päästää juoksemaan. Rauhallisesti, ei mitään riehumista vielä. Eikä liian pitkiä lenkkejä. Mutta sitä saa pitää vapaana ihan luvan kanssa! Jiihaa! Alkuperäiset vammakohdat ovat nyt aika hyvin kunnossa. Mutta koska Leo on varonut kipeitä kohtia, niin sillä on lihasjumeja muualla kropassa. Niitä tässä nyt hoidellaan vielä kuntoon. Ymmärrykseni mukaan jumitukset olivat kuitenkin vähentyneet jo parissa viikossa. Ja taas parin viikon päästä on uusi hieronta-aika. Silloin nähdään, miten Leksan kroppa nyt kestää vapaana olemista. Toivotaan parasta. Kävin eilen jo pienellä mettälenkillä koirien kanssa ihan vaan siitä ilosta, että mä voin.
Siitä Leksa meni pannassa roikkuvan valonsa kanssa |
On tämäkin ollut taas uusi kokemus koiranomistajana. Että koira teloo itsensä tuollaiseen kuntoon ja asian kanssa kärvistellään pari kuukautta. Rahaakin on palanut ihan kivasti. Lisäksi olen ollut melkein identiteettikriisissä, kun en ole päässyt treenaamaan koirien kanssa. Yllättäen sitä kuitenkin saa iltansa kulumaan kaikenmaailman riennoissa. Olen täpissyt tuon kameran uuden putken kanssakin, kun sillä saa otettua ihan uudenlaisia kuvia. Hyvä investointi tähän väliin. Toivottavasti tuo harrastuskaveri olisi kuitenkin pian kunnossa, niin voisin palata elämässäni normaaliin päivärutiiniin. Ehkä tämä treenitauko on sulattanut myös ajoittaiset motivaatio-ongelmat huspois.
Tätä kirjoittaessa lumi on oikeastaan jo sulanut melkein kokonaan pois. Huolsin tuossa juuri nastakengät, että pääsen koirien kanssa kävelylle. Fiilistelyn vuoksi tässä postauksessa on kuitenkin muutama viikonloppuna otettu kuva. Olihan se hieno reissu. Toivottavasti tälle talvelle riittää lunta vielä uudelleenkin, niin pääsee nuo mun haukut myös nauttimaan kunnon reissusta talvisessa metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti