sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Rakennusetsintää

LRPK:n pikkujoulu oli tänä vuonna aikaisemmista vuosista poiketen yhteistreeni. Tämä tuntuikin olevan hyvä idea, koska osallistujia taisi olla ennätysmäärä. Teemana meillä oli rakennusetsintä ja paikkana Syreenin koulu Teuvalla. Kiitos tilojen lainaamisesta :)






Fiksua tai ei, minä osallistuin molempien koirien kanssa. Viivin treenien teemana tuntui olevan ohjaajan haastaminen ;) Leon treeneissä yritettiin pitäytyä ei-niin-liukkailla alustoilla. Ekalla kierroksella otettiin pitkää ilmaisua, toisella kierroksella vaikeampia piiloja.

Viivi oli tuttuun tapaan ihan intona. Häntä taisi heilua molempien treenien alusta loppuun saakka. Ekalla kierroksella meille oli keksitty aivopähkinäksi sillä tavalla hankala piilo, että vaikka Viivi löysi maalimiehen ja ilmaisi hänet hienosti, minä ei meinannut käsittää, mihin ihminen on piilotettu. Maali oli sellaisen ison vedettävän laatikon takana hyllyn alla. En yritä selittää, koska ette ymmärrä kuitenkaan ilman kuvaa. Viivi haukkui ihan oikeassa kohdassa, mutta minä vaan tuijotin tyhjää laatikkoa. Sanoin, että Viivi taitaa nyt virheilmaista, koska on niin intona. Mutta kun mummeli haukkui riittävän pitkään ja suunnilleen osoitti etutassullaan oikeaan paikkaan, niin minunkin päässäni tapahtui jonkinlainen reaktio ja tajusin katsoa laatikon taakse. Ja siellähän se kokoontaitettava maalimiesparka oli ja pidätteli nauruaan. Toisella kierroksella taas Viiville oli laitettu piiloon kolme ihmistä, vaikka olin tilannut kaksi. Siinä sitten naureskellen kysyttiin, että oletteko katsoneet varmasti koko alueen. Vahingoniloisista ilmeistä ja sarkastisistä äänensävyistä osasin lukea, että tässä on taas joku jekku. Viivi-parka oli varmaankin ihan helisemässä mun kanssa, kun en tajunnut sen vihjeistä mitään. Että näin siinä käy, kun lähtee etsimään vähän takki auki ja väärällä asenteella. Itse saa pitkän nenän ja koira saa hyvän treenin.





Leon kanssa otettiin ensimmäinen kierros rauhallisesti, eikä sillä ollut mitän erikoisempi piiloja. Katsottiin vähän, että miten se liikkuu ja uskallammeko ottaa seuraavalla kierroksella jotain vaativampaa. Ilmaisut olivat odotetusti innokkaita ja hyviä. Toiselle kierrokselle tilasin vaikeampia piiloja, mutta ei mitään sellaista, että tarvitsee kiipeillä. Ja sitä sain mitä tilasin. Varsinkin toinen piilo aiheutti päänvaivaa, koska Leo ei selvästä merkkaamisesta huolimatta oikein paikallistanut maalimiestä. Itse en nyt sitten oikein katsonut alueella oleviin kaappeihin, koska olin aikaisemmin katsonut niihin ja todennut, että kaapeissa on hyllyjä. Eli niihin ei mahdu piiloon. Mutta virnistelevät treeni"kaverini" olivat jälleen tosiystäviä. Yhdestä kaapista oli otettu hyllyt pois ja sinne oli laitettu ihminen piiloon. Löytyihän se sitten lopulta, kun älysin kurkata niihinkin kaappeihin, joihin ei ihminen mahdu.



Kuva: Greger Fågelberg


Ei mua oikeesti harmita, että mua jekutetaan. Koirille ei saa tehdä epäreiluja treenejä, mutta ohjaajaa saa vedättää kyllä. Eipä pääse nousemaan pissi päähän, kun aina välillä muistutellaan omasta kuolevaisuudesta.

Tervetuloa treenaamaan Etelä-Pohjanmaalle :D


Nyt sitten seurailen, että miten Leksan kroppa kesti päivän harjoitukset. Yritin ainakin hoitaa lämmittelyt ja jäähdyttelyt suht kunnolla ja takki oli myös päällä koko ajan treeniaikaa lukuunottamatta. Omalle pääkopalle treeni teki ainakin hyvää. Huomasin about puolessa välissä toista kierrosta, että mulla on pitkästä aikaa sillä tavalla hyvä olo, joka tulee vain koiratreeneissä. Se on ihan omanlaisensa euforian tila, jonka saa vain siitä, kun näkee koiransa onnellisena <3





En löytänyt Viivistä tämän onnellisempaa kuvaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti