Tiistain tokoilussa palkkasin Viiviä nakkiloilla ja Viivihän puri sormiin niin että tuntuu. Nyt on sitten vasemman käden keskisormen kynnessä hieno marmorointi. Muutenkin Vinkunen teki tokoa kyllä ihan ylettömällä innolla. Häntä viuhui koko ajan ja kaikki liikkeet tehtiin täysillä. Seuraamisessa Viivi poikitti vähän ja kävely oli hankalaa. Yritin varoa Viivin pikkuruisia jalkoja. Liikkeestä maahanmeno toimi, samoin kaukokäskyt isu-maahan -vaihdoilla. Liikkeestä seisomisessa Viivi keksi istua. Vaikka liikkeestä istumista sen ei pitäisi edes osata. Luoksetulossa Viivi juoksi täysiä käh-käh -äänen kanssa. Kokeilin jopa noutoa ja sekin sujui. Kapula luovutettiin nätisti sivulle. Viivin kanssa tokoilu on kyllä melkoista fiilistelyä, koska tarkkuudesta joutuu todellakin tinkimään. Kiva tehdä välillä nuttura löysällä ;)
Tänään hakutreeneissä Viiviä pääsi etsimään kaksi ukkoa. Toinen makasi ja toinen seisoi. Viivi karkasi alussa, eikä tullut takaisin, vaikka käskin. Makaavalla maalimiehellä se taisi kaapia purkkia, kun sen avaaminen kesti liian kauan. Seisovalle maalimiehelle Viivi ei meinannut löytää ihan perille saakka, kun edessä oli "havuja perkele". Piti sitten aluksi haukkua siellä risujen takana. Siitähän ei sitä palkkaa tullut, joten mummon piti työntyä läpi niistä "havuista perkele". Maalimiehen palkatessa Vimpulan häntä heilui about valon nopeudella, koska sitä ei melkein edes paljaalla silmällä erottanut :D
Ihan tässä tulee huono omatunto, kun en Viivin kanssa enää yleensä paljon treenaile. Pitäisi näköjään... Edes jotain pientä silloin tällöin, koska mummon fysiikka ei kestä enää kovin rankkoja treenejä. Mutta edes tokoa... ja jälkeä... ja vähän hakua välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti