sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Miten me tänään voidaan?

Minä olin tänään niin "kaukaa viisas", että lähdin aamusta jälleen koirien kanssa metsään. Hieroja tuli iltapäivällä tunnustelemaan sekä Viivin että Leksan. Arvasin, että Leksalle tulee taas remmilenkkeilykuuria. Ja kyllähän Viivinkin kanssa saa taas ottaa muutaman päivän rauhallisemmin.






Viivillä oli jumituksia siellä täällä. Lähinnä valjaiden kohdalla ja luonnollisesti takaselässä. Eli siellä ylimääräisen nikaman kohdalla. Hieroja oli mielissään siitä, että Viivillä on kuitenkin edelleen lihakset olemassa kropassa. Tuomioksi saatiin, että Viivi on ikäisekseen ihan ookoo kunnossa.





Leksalla sairaslomailu jatkuu. Selässä ja lavoissa oli lihasjumituksia kunnolla. Myös vasemman etujalan lihakset olivat kireät. Remmilenkkeilyä napsahti taas yli viikko, eli seuraavaan hoitokertaan saakka. Eli olipa hyvä, että kävin aamulla siellä metsässä. No, jos totta puhutaan, niin ei ehkä Leksan lihaksille oikein hyvä. Mutta pääsipä sekin välillä päästämään vähän energioita kropastaan ennen remmilenkkikuuria. Valehtelisin jos väittäisin, että ei harmita. Mutta edelleen toivon, että tämän kaiken ärsyttävyyden lopputulos on kuitenkin terve koira ja monta hyvää harrastusvuotta. Tämän hässäkän jälkeen sitä koirankin terveyttä osaa varmasti arvostaa entistä enemmän.





Otsikon kysymykseen vastaan, että me ollaan voitu paremminkin. Mutta myös huonommin. Parempaan suuntaan ollaan menossa. Ja hienoa tässä on tietysti se, että Viivi tuntuu olevan paremmassa kunnossa, kun muutama kuukausi sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti