Heti alussa meillä oli pieni pätkä polkua, jonka molemmat puolet piti tarkistaa n. 50 metrin alueelta. Päädyin pistottamaan Leksaa, vaikka se ei sitä hommaa mitenkään kovin hyvin osaakkaan. Jonkinlaisilla pistoilla saimme kuitenkin alueen käytyä läpi. Kerran Leksa kävi sen toisen koirapartion luona. Treenien aikaan oli aika hyvä tuuli, joten ajattelin, että alue tuli käytyä läpi riittävän hyvin, vaikka Leo ei ihan 50-metrisiä pistoja teekkään. Polkun tarkastuksen jälkeen jatkoimme tien varren katsomista. Siinä kohdassa tarvitsi katsoa vain tien toinen puoli. Päätin kävellä Leon kanssa metsän puolella n. 15 - 20 metrin päässä tiestä. Näin Leo saa katsoa aluetta vapaammin, koska tuo pistottaminen on sille aika raskasta. Koska asiaa ei ole opetettu sille kunnolla loppuun saakka. Ja muutenkin koiran jatkuva käskyttäminen kuluttaa ja paineistaa koiraa mielestäni turhaan. Noh, siinä tienvartta tarkistaessa Leo löysi mielestäni yhden jäljen ja ilmoitimme siitä toiselle koirapartiolle. Että siis meidän alueelta tulee heidän alueelle jälki. Vähän kyllä itse epäröin, että onko siinä varmasti jälki. Leo kyllä meni välillä nenä maassa, mutta välillä taas kuono pystyssä. Loppupurussa sain kuulla, että siitä kohdasta meni kyllä jälki, mutta siitä oli kävellyt neljä ihmistä jonossa. Että ilmankos ei näyttänyt se Leon touhu ihan puhtaasti jäljestämiseltä. Muuten jouduin kutsumaan Leon monta kertaa pois hajusta, kun se sai hajua toisesta partiosta. Syystä jota en oikein osaa eritellä, minulla alkoi jossain kohdassa pinna kiristymään ihan älyttömästi. Leo ei tullut aina pois ihan ensimmäisellä käskyllä ja muutenkin se tuntui häsläävän normaalia enemmän. Ja luonnollisesti häslääminen lisääntyi, mitä enemmän minun hermoni kiristyi. Huomasin kyllä itsekin, että nyt en ole mitenkään reilu koiraa kohtaan ja oikeastaan se havainto pisti potuttamaan vielä enemmän. Huomasin huutavani Leksalle vihaisesti ihan syyttä. Yritin saada hermojani kasaan ja pystyimme kyllä jatkamaan. Mutta melkoista hermoilua se kyllä oli. Muutaman kerran Leo katosi näkyvistä vielä etsinnän loppuvaiheessakin ja kerran kyllä lähdin sen perään katsomaan, että löysiköhän se jotain. Myöhemmin kävi ilmi, että kyllä löysi... marjastavan maalimiehen. Näitähän me ollaan nyt oikein urakalla treenattu, kun niiden kanssa on ollut ongelmia. No, ongelma on edelleen olemassa. Leo oli käynyt katsomassa maalimiestä, todennut hänet marjastajaksi ja lähtenyt pois. Ei ilmaisua, ei mitään. Se toinen koirakko löysi marjastajan hieman myöhemmin ja ilmaisi hänet ihan normaalisti. Kävi siis niin, että neljästä etsittävästä toinen koirakko löysi kaikki neljä. Onneksi se meidän marjastaja oli niin kiltti, että suostui jäämään kiven viereen istumaan vielä Leksalle, että Leokin sai löytää vielä hänet.
Tästä hälytreenistä jäi päällimäisenä mieleen, että en ole nähtävästi sittenkään oppinut hallitsemaan hermojani riittävän hyvin. Lisäksi Leo saisi olla paremmin hallinnassa. Hajuttomalla alueelle se on aika sopivalla etäisyydellä, mutta kun hajuja on koko ajan, niin homma menee melkoiseksi huutamiseksi. Hillitsen varmaankin itseni paremmin, kun tiedän jo etukäteen, että tiedossa on hankala tai yllättävä treeni. Mutta kun vaikeuksia tulee vastaan odottamatta, niin kuppi menee edelleen nurin liian helposti. Sekin tietty vähän harmitti, että ne marjastavat maalimiehet eivät suju sittenkään. Leon jotenkin mielestäni hieman hankalaan käytökseen saattoi löytyä kuitenkin selitys osteopaatilla...
Tällä viikolla Leksalla ja Viivillä oli jälleen osteopaatti. Leo on hieman ontunut välillä toista etujalkaa ja se myös loukkasi selkänsä tuossa muutama viikko sitten. Leksa ei ole kuitenkaan vaikuttanut mitenkään erityisen kipeältä, joten olen treenaillut sen kanssa. Ja ajatellut, että osteopaatilla sitten selviää, miten kipeä Leo on. Ja onhan se kipeä :( Etujalka on venähtänyt ja selässä on turvotusta siinä vauriokohdassa. Lisäksi löytyi semmonen kiva juttu, että Leon rintarustossa on ruhje. Rusto ei ole murtunut, mutta "lonksuu". Tämän takia Leksalle räpsähti sitten 6 - 8 viikkoa sairaslomaa, että rusto saa parantua rauhassa. Jalka on mennyt todennäköisesti, kun Leo juoksi niityllä muutama viikko sitten ja ulahti jossain vaiheessa. Silloin se ei kuitenkaan ontunut. Ja se ontuminen on ollut muutenkin sellaista, että välillä se on vähän onnahdellut ja välillä taas ei. En arvannut, että jalassa on noinkin iso juttu. Selkä taasen meni, kun Leo oli hyppäämässä autoon ja löi selkänsä veräjän alareunaan. En huomannut pimeässä, että ovi oli vain puoliksi auki. Rintaruston kanssa voi vain arvailla, miten se on mennyt. Epäilen itse sitä, että Leo on saattanut autosta hypätessä osua auton vetokoukkuun. Niin tai näin, seuraavat pari kuukautta Leo saa vaan remmilenkkeillä. Kaulapannan kanssa, ei missään nimessä valjaissa. Tietysti noudatan näitä ohjeita, että Leksa saa parantua rauhassa. Mutta voi olla vähän pitkät pari kuukautta, koska Leolle ei oikein riitä pelkkä remmilenkkeily. Yleensä sillä on "oireita" jo muutaman päivän remmilenkkeilyn jälkeen. Täytynee keksiä jotain uusia tapoja aktivoida Leksaa. Mutta kun vammoja on vähän joka puolella kroppaa, niin vaihtoehtoja ei ole mitenkään kovin paljon. Ehkä jotain hajuerottelujuttuja? Olenkin menossa kuunteluoppilaaksi ID-jälkikurssille tässä kuussa. Jospa sieltä saisi jotain uusia ajatuksia koirien pääkopan aktivointiin niin, että kroppa saa kuitenkin levätä. Ja juuri kun melkein innostuin jo tokoilemisestakin...
Viivi oli melko hyvässä kunnossa. Luonnollisesti muutama pikkuruinen nikamalukko löytyi, mutta ei mitään isompaa. Täytynee käydä Viivin kanssa metsälenkeillä syksyn mittaan, kun kerran Leon kanssa ei voi. Ehkä tuosta mummelista on seuraksi, mutta pitkät metsälenkit täytyy tehdä ilman koiria. Tuntuu kyllä vähän pöllöltä sellainen ajatus. Metsässä ilman koiria. Ehkä haen jonkun kaverin koiran tai koiria metsään mukaan ;) Tai sitten löydän oman sisäisen remmilenkkeilijäni, joka on ollut vaan hyvin piilossa viimeiset 22 vuotta, joita olen koiran tai koiria omistanut. Mitenköhän todennäköistä se on?
Hienoisen alkujärkytyksen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ei se nyt kuitenkaan niin viimeisen päälle vakavaa ole, vaikka koiratreeneihin tuleekin nyt sellainen 1,5 - 2 kuukauden tauko. Kai sitä voi elämässään välillä tehdä jotain muutakin. On tässä viimeinen 10 vuotta mennytkin aika pitkälti koiratreeneissä. On tullut kokeiltua pelastuskoirailun lisäksi tokoa, agilitya, Rally-tokoa, Flyballia, tokoagia, mejää ja näyttelyitä. Ainakin. Nyt ajattelin, että voisi kokeilla vaikka sitä remmilenkkeilyä. sählyä ja erilaisia ihmisjumppia. Toimistotyöläisen kroppani voisi arvostaa erityisesti tuota jumppaamista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti