Alkukuusta menimme treenaamaan äitini pihapiiriin. Siitä löytyy MONTA puuvajaa/katosta, koska äitini ja hänen miesystävänstä hamstraavat tuota metsiemme kultaa ihan hulluna. Ulkorakennuksessa on pari autokatosta ja vanha ulkosauna (joka on kyllä nykyään varastotilana) sekä yksi puuvaja. Lisäksi pihasta löytyy pari traktoria, peräkärryjä (sekä auton että traktorin) ja muutama autonraato. On myös jotain perunalaatikoita ja jotain muutakin outoa sälää. Ja puita, joista yhteen on tosi kiva kiivetä. Niin ja tietenkin se asuintalo, jossa on kuisti ja pannuhuone. Siihen pihaan saa kyllä järjestettyä aika monenmoista piiloa.
Leksalle laitettiin yksi ihminen veneen alle, yksi puukatokseen puukasan päälle ja kolmas talon katolla. Veneen alla olevan maalimiehen ohitimme aika läheltä, kun menin Leon kanssa "lähtöpaikalle" koira hallinnassa. Selvästi Leo merkkasi maalimiehen, mutta ei mennyt ilman lupaa. Joskus nuorempana se olisi ehkä jättänyt kokonaan menemättä tai ilmaisun kanssa olisi ollut ongelmia, kun kerran kiellettiin menemästä. Nyt Leo kuitenkin lähti suoraan veneen alle, kun sai luvan lähteä. Vaikka lähetinkin sen vähän eri suuntaan. Eikä ilmaisun kanssa ollut mitään ongelmia. Eli mun pienestä mammanpojasta löytyy omaakin tahtoa. Hyvä niin, ainakin tässä tilanteessa. Puuvajaan ja puukasan päälle Leo mennä sujahti heittämällä. Täytyy kyllä sanoa, että raunioilla opetettu pointaaminen (eli perille saakka meneminen) näkyi taas tässäkin. Aikaisemmin Leo olisi varmaankin jäänyt puukasan vierelle haukkumaan, mutta nyt se kiipesi perille saakka ja maalimiehen viereen haukkumaan. Leo kyllä etsii hienosti ja sinnikkäästi reittiä maalimiehelle ennen kuin aloittaa ilmaisemisen. En pidä sitä ollenkaan huonona asiana. Kolmas ihminen oli talon katolla ja ajattelin, että nyt on Leksalle kiva pähkinä purtavaksi. Vähän aikaa sen joutuikin tarkentelemaan, mutta sitten Leo näki sen katolla istuvan ihmisen. Eli ei sitten kuitenkaan joutunut niin kovin paljon ajattelemaan. Toisaalta ehkä se onkin sitä ajattelemista, että Leo osasi katsoa itse katolla. Noin yleensä ottaen Leksalle sopii tällaiset treenit, joissa ei pääse lopputulokseen sillä mielettömällä kaahaamisella, vaan pitää etsiä rauhassa ja tarkasti. Myös muutama muu koirakko tuli samaan tulokseen, että tällainen treeni sopii omalle koiralle. Sen vuoksi päätimmekin mennä samaan paikkaan vielä loppukuusta uudelleen.
Ja toisella kerralla tilasinkin sitten neljä maalimiestä niin, että en tiedä, missä ne ovat. No yhdestä piilosta esitin toiveen, jos ollaan ihan rehellisiä. Ilmeisesti tahattomasti treenistä tuli sellainen, että kaikki neljä maalia olivat aika lähellä toisiaan tai ainakin kaikista tuli hajua samaan kohtaan. Yksi oli pienessä katoksessa niin, että kun sinne katokseen menee, toisen maalimiehen hajua tulee samaan kohtaan autotallin oven raosta/alta. Ihmettelin, että miksi Leo haukkuu vähän joka suuntaan, eikä mene perille maalimiehelle saakka. Autoin sitten sen verran, että siirsin yhtä kanisteria, että Leo pääsee perille ja sinne Leksa menikin haukkumaan maalimiehen viereen. Toisen maalimiehen kohdalla Leo haukkui taas vähän joka suuntaan. Maalimies oli oven takana vähän ahtaassa paikassa. Kun Leksa meni lähelle maalimiestä, se haukkui kuitenkin ylöspäin ja tökkäsi oven aina takapuolellaan kiinni. Sen vuoksi Leolla ei ollut mahdollisuutta päästä perille saakka. Ihmettelin Leon toimintaa hieman ja odottelimme, että se ratkaisisi itse ongelman. Kuitenkin joka kerta, kun Leo meni oikeaan paikkaan, se tökkäsi oven kiinni takapuolellaan. Sen vuoksi pyysin maalimiestä pitämään ovea auki niin, että Leolla olisi mahdollisuus päästä oikeaan paikkaan. Ja löytyihän se oviaukko sitten viimein. Kolmas maalimies oli autotallissa ja se oli Leksalle helppo juttu. Hyvä, että edes yksi meni "normaalisti" ;) Neljännen maalimiehen kohdalla minulle ja Leksalle tarjoutui sitten melkoinen haaste. Leo merkkasi tosi selvästi pari seinää ja lopulta nousi seinää vasten ja haukkui ylöspäin. Katselin rakennuksen katolle, mutta siellä ei näkynyt ketään. Sitten yritin katsoa katoksen sisälle, jos haju jotenkin jostain syystä menisi katoksen ulkopuolelle katon raosta. Ei löydy mitään. Treenikaverit kyselivät, että "No, missä se maalimies nyt on?". Minä katsoin toisen rakennuksen savupiipusta tuulen suuntaa ja Leo seisoo edelleen seinää vasten ja haukkuu. Sanoin, että kaikesta päätellen maalimiehen pitäisi olla katolla, mutta siellä ei näy ketään. Vihjailevasti minulta kysyttiin, että "Näetkö siitä koko katon?". Ja minä olin, että en näe, täytyy kai kiivetä katsomaan. Siihen treenikaverit, että "Ei sun tarvi kiivetä mihinkään. Näetkö KOKO katon?". Lopuksi sytytti, että harjakatossa on myös toinen puoli, joka ei näy siihen, missä Leo haukkuu. Kun kiersimme rakennuksen, näin itse maalimiehen katolla. Odottelimme sitten, että Leokin paikallistaa ukon ja aika pian Leksa keksikin, missä ihminen on. Ehdottomasi paras treeni hetkeen! Oli haastetta sekä koiralle että ohjaajalle, mutta saimme kuitenkin tilanteet ratkaistua. Vähän minua kyllä hämäsi Leo käytös, että se haukkui vähän joka suuntaan, koska Leksa ei yleensä tee niin. Taisi sillä itselläkin olla hieman pasmat sekaisin, kun joka suunnassa haisee. Metsässä tällaista tilannetta ei saisi aikaiseksi kovin helposti, vaikka yrittäisi. Juuri sen takia rakennukset ovat niin mielenkiintoisia. Tämäkin treeni osoittautui hankalaksi vähän niin kuin vahingossa.
 |
| Minni on paikallistanut maalimiehen |
Metsässä olemme päässeet harjoittelemaan niitä kumarassa olevia ihmisiä. Viimeksi niiden kanssa ei ollut ongelmaa. Joko se ei ollut se ongelma alunperinkään tai sitten toistojen jälkeen Leo on tajunnut, että nämäkin täytyy ilmaista. Parit seuraavat treenit meillä on jotain muuta kuin metsää, joten niitä evästä syöviä maaleja en pääse nyt testaamaan seuraavaan pariin viikkoon. Mutta kyllä nekin tässä syksyllä vielä otetaan :)
 |
| Aamulenkillä <3 |
Jälkeä en ole tehnyt ollenkaan. En muka ehdi/jaksa/viitsi. Pitäisi nyt kyllä aktivoitua sen asian suhteen. Jotenkin aika ei vaan tunnu riittävän arki-iltaisin ja viikonloput on menneet enemmän ja vähemmän lennossa. Seuraava viikonloppu tulee olemaan myös melkoista matalaliitoa, mutta sen jälkeen taitaa vähän helpottaa. Täytyy kai välillä kokeilla semmosta rauhallisempaa olemista. Ja jos se tuntuu tylsältä, niin aina sitä jotain ohjelmaa keksii. Jos vaikka tässä syksyllä ehtisi vielä tekemään jonkun pikaisen viikonloppuvaelluksen niin, että on oikein yötäkin jossain metsässä. Ehkä. Jos ehtii. Ja on hyvät kelit. Eikä tarvi mennä yksin (joku raja tässä mun uskaltamisessakin on). Ja jos oikein tylsistyy, niin aina on olemassa se toko. Luin blogiani vuoden takaa ja totesin, että silloin näytti tokoilu vielä maistuvan. Ja ihan kunnolla. Että jos sitä jostain yhtäkkiä löytäisi senkin kipinän vielä. Olisi ainaki uusia juttuja opeteltavana, kun on tullut ne uudet säännötkin. Ja melkein naapurissa asuu innokas treenikaveri. Että mikäs se mun tekosyy olikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti