Kun on pakonomainen tarve tehdä asioita...

Heinäkuu on meillä perinteisesti taukoa pelastuskoirajuttujen viikkotreeneistä. Olin vähän ajatellut pitää koko hommasta vähän taukoa, mutta aina ei mene hommat suunnitelmien mukaan. Ja eipä se suunnitelmien muuttuminen mitenkään huono juttu aina ole :)

Päätimme pitää Ryhmäkatselmukseen menevän joukkueemme kanssa parit extratreenit ja harjoitella sellaisia juttuja, joita ei tule perustreeneissä harjoiteltua. Ja vesistöetsintä minulla on ollut treenattavien asioiden listalla jo pitkään. Siitä se ajatus sitten lähti... Eräänä heinäkuisena sunnuntaina kokoonnuimme yhden ryhmäläisen mummolaan ja lähdimme soutelemaan suolammelle. Maalimies laitettiin piiloon rannalle sillä ajatuksella, että oppisimme lukeman koiristamme, koska se saa hajun maalimiehestä ja miten mikäkin koira käyttäyty hajun saadessaan. Sitten rantaudutaan ja koira päästetään etsimään haistamansa ihminen. Tuleepa treenattua veneeseen nousemista, siellä olemista, veneestä nousua ja koiran lukemista. Treenit menivät ihan hyvin, ainakin joistakin koirista saatiin näkyviin selvää reagointia. Veneily ei ollut kaikille koirille (ja ohjajille) ehkä sitä ominta juttua, mutta ehkä osaamme kaikki vähän enemmän tämän treenin jälkeen. Minä sain oppia, että olen aika huono soutamaan, ainakin suoraan :D Eikä ne käännöksetkään nyt ihan putkeen menneet. Jokaiselle koiralle otettiin kaksi kierrosta, eli ehkä niille jäi jotain ajatusta kytemään takaraivoon. Hyötyä tai ei, kivat treenit meillä oli. Jos ei muuta, niin ainakin joukkuehenkeä päästiin nostattamaan. Seuraavankin treenin teema on jo mietittynä, aika on vielä vähän auki. Mutta ennen elokuun loppua joka tapauksessa :)

Noh, eipä aikaakaan, kun sain kutsun PETO-ryhmän (Pelastustoimen käyttöön koulutettavat koirakot) treeneihin, vaikka en varsinaisesti kuulu ryhmään. Yllättävää tai ei, olen kuitenkin vähäsen sekaantunut siihenkin hommaan... Pääsimme Leksan kanssa kokeilemaan niinsanottua miljöbanaa. Siinä koirakot kulkevat ryhmänä määrätyn radan läpi. Radan tehtävänä on testata "sekä ohjaajien että koirien ketteryyttä, yhteistyötä, sosiaalisuutta sekä ryhmätyötaitoja." Rata sisälsi epämiellyttävillä alustoilla liikkumista sekä peräkärryn kyydissä kulkemista niin, että kyydissä oli neljä koirakkoa samaan aikaan. Lisäksi koiria nosteltiin esteiden yli ja kannettiin paikasta toiseen. Ja sekä ohjaaja että koira saivat myös ryömiä putken läpi. Tosi mielenkiintoinen ja hauska treeni. Siinäkin sain huomata, että vaikka olen nostellut ja kanniskellut Leksaa, niin en ole harjoitellut juurikaan sitä, että Leo on jossain ylempänä ja se nostetaan alas. Leksa oli sitä mieltä, että olen vetämässä sitä varmaan kuolemaan ja varmempi on hypätä itse alas. Eli tätä pitää treenata lisää. Jos treenin hauskuus on mitattavissa jälkeenpäin mustelmien määrällä, niin tämä oli keskivertohauska :D Minä se musteloidun aika helposti, sanottakoon se. Voi olla, että kukaan muu ei saanut ainuttakaan mustelmaa.

Leikisti maassa on jotain kemikaalia, eikä maahan siis saa koskea :D

Ja ettei aika käy pitkäksi, niin olin tänään Leon kanssa vielä ilmaisukoulutuksessa. Leolla ei ole mielestäni mitään merkittäviä ja suuria ongelmia ilmaisussa, mutta ainahan sitä voi viilata vielä paremmaksi. Ja uusi silmäpari näkee varmasti meidänkin homman vähän eri tavalla kun sellaiset, jotka ovat meidän häröilyä seuranneet jo pidempään. Ja kyllä vain, saimme uusia treeni-ideoita tästäkin koulutuksesta. Olen sitä mieltä, että Leo ei ole aina ilmaistessa riittävän fokusoitunut maalimieheen, vaan se vilkuilee minua välillä ja pitää pieniä taukoja ilmaisussa. Sinänsä ongelma ei ole mikään suurensuuri, mutta kuten sanottua, aina voi *piip* pilkkua vähän lisää. Ja tällä kouluttajalla oli tähän ongelmaan tarjolla ihan uudenlainen ratkaisu: Jos koira ei keskity maalimieheen riittävästi, niin maalimies lähtee liikkeelle. Siirtyy toiseen paikkaan. Ajatuksena tämä tuntui itselle vähän vieraalta, mutta koska koira ei mene kerrasta rikki, niin tätä kokeiltiin. Leon ilme oli ollut kuulemma vähintäänkin hämmentynyt, kun maalimies yhtäkkiä nousikin ja siirtyi viitisen metriä toiseen paikkaan. Leo totesi kuitenkin, että "Aha, no kai sitä täytyy siirtyä perässä ja haukkua vähän lisää". Otimme treeneissä kaksi kierrosta ja molemmilla kerroilla kolmesta maalimiehestä yksi joutui siirtymään. Tätä ei kannata jäädä toistelemaan mitenkään kovin pitkään, jos treeni ei tuota tulosta. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy Leon ilmaisussa jatkossa. Ja sattui näissäkin treeneissä tietysti yksi sellainen juttu, mitä pitää treenata lisää: Liikkuva maalimies. Onhan tätä treenattukin, mutta tällä kerralla Leo ei tajunnut ollenkaan, että se kävelevä tyyppi pitäisi myös ilmaista. Ja kun se kävelevä tyyppi keräsi vähän marjojakin samalla, niin Leo otti asiakseen tutkia, että mitä kiinnostavaa siellä maassa oikein onkaan. Ja todentotta, sieltä löytyi haisteltavaa ihan yllättävänkin paljon, kun ei oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Lopuksi marjanpoimija meni kyykkyyn ja kun Leo haistoi taskussa olevan sukkapallon, niin nähtiin se ilmaisukin lopulta. Taas siis yksi asia lisää treenattavien juttujen listalle: kävelevät ja marjoja poimivat maalimiehet. Luulin meidän osaavan nämä, mutta ilmeisesti emme osaa...

Näitä ei poimita vielä hetkeen ;)

Tämän valtavan yhtäkkisen treeni-innon lisäksi olen löytänyt itsestäni ihan uuden vaihteen myös koirien lenkittämisessä. Nyt on kävelty kaiken iltaa himppasen enemmän kun normaalisti. Viiviä oikestaan välillä jo vähän tympii tämä jatkuva lenkkeily. Ehkä se on oikesti vähän huonommassa kunnossa, kun olen antanut itseni ymmärtää. Ei olla edes tehty mitään himolenkkejä, semmosia normaaleja 4 - 6 kilometrin käpöttelyjä pääasiassa. Viivi on jaksanut tällaiset aikaisemmin ihan hyvin. Nyt se välillä selvästi vähän väsähtää, eikä näytä nauttivan kävelystä ajoittain ollenkaan. Masuvaivoja Viivillä tuntuu olevan myös nykyään useammin. Olen ajatellut, että voisikohan tuo keväällä vaihdettu kipulääke olla huonoksi Vinkusen mahalle? Voi olla, että varaan sille ajan lekurille ja käyn keskustelemassa eri vaihtoehdoista kivunlievitykseen. Varmasti on olemassa vatsaystävällisempiäkin vaihtoehtoja, hinta tietysti voi olla vähän eri. Mutta mitäpä sitä ei maksaisi pikkukoiran hyvinvoinnista. Ja yleensä ei puhuta isoista summista, koska Viivi on tosiaan pieni koira.

Niin, tässä oli lueteltuna vasta ne oman koiran kanssa tehdyt treenit. Olen ollut myös maalimiehenä yhdessä VIRTA-treenissä ja lisäksi meillä oli Match Show. Itse tapahtumapäivän lisäksi olin valtavan innokas keräämään palkintoja ja askartelemaan mätsäreitä varten. Niin, ja leivoin myös. Ja olin lajittelemassa arpajaispalkintoja. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ollut tällaisessa siritystilassa. Kiva tietää, että minussakin on edellen olemassa kutosvaihde ;)