Ivalossa

Olin kesäkuun alussa jälkileirillä Ivalossa. Wau mitkä maisemat! Ja jälkimaastot! Katsoin jo leikkimielellä jopa Ivalossa myynnissä olevia asuntoja, ihastuin siihen Lapin luontoon niin perusteellisesti ;) Maiseman ihailun lisäksi siellä myös jäljestettiin.

Ukonjärvi

Paikalle saavuttiin sunnuntaina ja iltasella jakauduttiin ryhmiin. Käytiin läpi viikon ohjelmaa ja mitä kukakin aikoo tehdä. Ryhmät jaettiin vähän sen mukaan, että samassa ryhmässä olisi samanlaisten ongelmien kanssa painivia koirakoita. Minä pääsin Leon kanssa sellaiseen ryhmään, jos ohjaajan on harjoiteltava oman mielialan hallintaa :D Ja jäljennostoja minulla oli myös teemana.

Maanantaina Leksalle tehtiin viisi jäljennostoa niin, että minä kävelin sähkölinjan alla koiran kanssa ja siitä lähti jälkiä molempiin suuntiin. Ensimmäisellä nostolla Leo yritti väärään suuntaan, mutta en päästänyt. Kun se kääntyi oikeaan suuntaan, kehuin ja lähdettiin jäljestämään. Tämän jälkeen Leo lähti oikeaan suuntaan seuraavalla kolmella jäljellä, joten jätettiin viimeinen jäljennosto tekemättä. Viivi sai käydä myöhemmin höntsäilemässä sen ja siinähän se jäljesteli omalla epätarkalla tyylillään. Löysi kuitenkin esineen ja jäi sitä kiinnostuneena tutkimaan. Kiva juttu Viiville :)

Tiistaina Leksa teki myös jäljennostoja, tällä kertaa vaikeilla kulmilla. Tehtiin neljä nostoa ja niin, että viimeiseltä lähti sitten n. puolen kilometrin mittainen jälki. Että Leo saisi välillä vähän niin kuin ajaakkin jälkeä, eikä sitä koko ajan vaan oteta pois kesken kaiken. Jäljille tultiin niin, että Leon täytyi lähteä melkein niin kuin taaksepäin ajamaan jälkeä. Taas ensimmäisellä nostolla Leo vähän ihmetteli ja hyöri ja yritti väärään suuntaan. En päästänyt. Sitten se keksi kokeilla sitä toista suuntaa ja päästin sen jäljestämään. Seuraavat nostot menivätkin sitten jo kerralla oikeaan suuntaan, tosin Leo joutui tekemään oikeasti vähän töitä suunnan selvittämiseksi. Viimeisen jäljen ajaminen meni myös hyvin muuten, mutta tien ylityksessä Leo taas vaan nosti nenänsä tien ajaksi ja nosti jäljen uudellen tien toiselta puolelta.

Tiistai-iltana tallottiin sitten melkein kaikille jäljet odottamaan keskiviikoksi. Leolle tehtiin n. kilometrin mittainen jälki ja se ehti vanhentua n. 15 tuntia. Jälki meni mielestäni tosi hyvin. Muutaman kerran Leo teki pienen kierroksen, mutta löysi jäljen aina uudelleen. Jostain syystä se teki kulmissa taas sitä, että se lähti oikeaan suuntaan, mutta teki sitten kuitenkin vielä varmistuskierroksen, että olihan suunta varmasti oikea. En osaa sanoa, mistä tuo johtui, Leo ei ole tehnyt sitä enää muutamaan vuoteen. Jäljen loppupäässä oli kuitenkin käynyt niin, että meidän jälki meni toisen jäljen yli. Ilmeisesti tämä toinen jälki oli myös ajettu vähän ennen meitä. Kun tulimme siihen kohtaan, huomasin, että siinä oli jotain erikoista. Leo arpoi vähän aikaa, että mihin suuntaan mennään. Se valitsi lopulta yhden suunnan ja lähti jäljestämään sinne epävarmasti. Pienen epäröinnin jälkeen Leo kuitenkin näytti jo varmemmalta. Onneksi meidän jälki oli kuitenkin GPS:ssä ja pian suunnistajani sanoi, että emme ole oikealla jäljellä. Vein Leon sinne, missä se vielä oli oikealla jäljellä. Oikea jälki löytyi kyllä ja Leo jäljesti loppuun.

15 tuntia ja 1 km pitkä jälki

Keskiviikkona pyysin sitten vielä tekemään Leolle pienen jäljenpätkän namien kera hiekkatielle. Ajattelin, että ehkä olisi aika harjoitella sitä kovemman pinnan jäljestämistäkin. Leo meni kohtalaisesti, tosin se jätti suurimman osan nameista syömättä. Viivi pääsi sitten vielä ajamaan saman jäljen ja syömään loput namit.

Jälkileirin antina itselleni oli se, että Leon kanssa täytyy harjoitella selvästi harhajälkiä sekä kovan pinnan jäljestystä. Jäljennostoja kannattaa myös ajoittain ja mielellään säännöllisesti harjoitella kuuriluontoisesti. Opin myös uusia tapoja jäljestämisen aloittamiseen seuraamalla aloittelevien koirakoiden harjoituksia. Myös se, että pääsi katsomaan monen ennestään tuntemattoman koirakon harjoituksia, oli kiinnostavaa. ID-jälkihommia pääsin myös näkemään ja kiinnostava lajihan tuokin on. Itselläni ei tällä hetkellä vaan ole aikaa ja mielenkiintoa siihen hommaan. Itse vierastan sitä ajatusta, että koira "opetetaan" jäljestämään lyhyellä liinalla ja sille kerrotaan tarkasti, mitä siltä halutaan ja mitä ei. Mutta kyllä tuollakin menetelmällä näköjään saadaan hyvä lopputulos. Ehkä haluan kuitenkin oppia tästä menetelmästä enemmän ennen kuin olen valmis muuttamaan mielipidettäni. Itse kun olen yrittänyt opettaa Leon niin, että oikea toiminta johtaa palkkaan ja väärä siihen, että palkkaa ei tule. Koiran pitäisi siis vähän niin kuin itse keksiä, mistä on kyse. Tosin olen joutunut joustamaan tästä periaatteesta jo tämän takajälkiongelman vuoksi. Joten ehkä minäkin vielä joskus konttaan koirani vieressä jäljellä ja kehun sitä melkein joka askeleella ;)

Tämmösiä jäljestysmaisemia <3