Jos koirat osaisi puhua...

Olisi tosi kätevää, jos koirat osaisi puhua. Viivin kohdalla olen oppinut jo vähän tulkitsemaan sen mielialoista, koska se on kipeä. Mutta jos Viivi osaisi puhua, osaisin ehkä auttaa sitä paremmin noiden kipujen ennaltaehkäisyssä. Jos se osaisi sanoa, mistä se tulee kipeäksi ja onko jotain, mitä meidän kannattaisi välttää. Ja tärkeimpänä, miten saisin sen olemaan rauhassa autossa. Tämä nykyinen vähän liikkuvampi elämäntapa on aiheuttanut sen, että Viivi tuntuu olevan kipeämpi ja kärttyisempi nykyään. Kun autoillaan enemmän ja Viivi riehuu kaikki matkat. Ei auta sekään, että se syö särkylääkkeitä joka päivä. Viimeksi hierojalla Viivillä oli taas melkoinen kokovartalojumi. Se vinkui ja murisi melkein koko käsittelyn ajan ja minä pidin sitä päästä kiinni. Ei hyvä :( Onneksi Vinkunen on kuitenkin pääasiassa edelleen iloinen ja pirteä, eli en ole ryhtymässä mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin ihan heti. Seuraillaan edelleen tilannetta ja eletään Viivin olotilan mukaan.

Lötköpötkö <3

Leksalla on myös meneillään joku juttu. Treeneissä se on tehnyt (tai oikestaan jättänyt tekemättä) joitain ihmeellisiä juttuja. Jäljellä meillä on ollut jos jonkinlaista ongelmaa ja nyt viime viikolla tuli ihan uusi ongelma haussakin: Leo jätti maalimiehen. Se oli käynyt tökkimässä pressulla peitettyä ihmistä ja lähenyt sitten pois. Leo kyllä löysi saman ihmisen myöhemmin ja haukkui sen ihan normaalisti. Mutta ei ole tosiaankaan tavallista Leolle tuollainen käyttäytyminen. Leksalle oli tallattu viimeviikolla myös n. 1 kilometrin pituinen ja 8 - 9 tuntia vanha jälki. Jäljennosto meni ihan päin takapuolta ja itse jäljestäminen samaten. Leo ei pysynyt jäljellä ja kadotti sen jokaisessa loivassakin mutkassa. Yhdestä esineestä se meni yli täysin reagoimatta ja muutenkin koko jälki oli melkoista säätöä. Leo näytti kuitenkin siltä, että se yritti koko ajan ihan täysillä, mutta ei vaan löytänyt aina jälkeä. Tuollaista sähellystä ei ole ollut kyllä koskaan ennen. On se joskus ennenkin kadottanut jäljen ehkä kerran, mutta kun se on löytynyt uudelleen, Leo on tehnyt loppupätkän tarkasti. Nyt kadotimme jäljen ainakin neljä kertaa. Suunnistajani ehdotti, että voisiko Leolla olla nenäpunkki. Jos on, niin se on kyllä muuten oireeton. Toisaalta olisi tietysti kiva, jos ongelmat paranisivat lääkkeellä. Asiaa mitettyäni olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ongelma saattaa olla kuitenkin enemmän korvien välissä. Ehkä Leksa herkkänä poikana näyttää minulla tällä tavalla, että uusi elämäntyyli stressaa. Ehkä nuo koirat nyt vaan tarvitsevat vähän aikaa uudenlaiseen tilanteeseen sopeutumiseen.

Väsynyt (ja likainen) lenkkeilijä

Ja mikä tämä uusi valtavasti sopeutumista vaativa tilanne sitten on? En lähde nyt tarkemmin selittämään, mutta sanotaan vaikka, että meidän elämässä on uusia juttuja, joihin yritämme kaikki sopeutua. Semmosia kivoja juttuja :) Siitä ehkä joskus myöhemmin lisää...