Viivi voi pääasiallisesti hyvin. Sillä ei ole mitään perustavanlaatuista sairautta elämänlaatua alentamassa. Kyllä siinäkin kuitenkin ikä jo näkyy, hepulointi ja kaikenlainen riehuminen on vähentynyt huomattavasti. Viivi väsähtää myös selvästi nopeammin, eikä rankoilta lenkeiltä palauduta enää ihan vartin päikkäreillä. Sama temperamentti Viivillä on kyllä edelleen. Jos päästäisin sitä muiden koirien lähelle, saisin varmasti edelleen irrottaa sitä kaikenkokoisten karvaturrien poskesta. Jos mahdollista, Viivillä tuntuu nykyään "flippaavan" oikeastaan jopa herkemmin kuin nuorempana. Ja joskus sillä jää riehuminen vähän päälle. Esimerkiksi autossa joskus on melkein pakko puuttua sen touhuihin, kun se ei tunnu saavan itse sitä vouhkaamistaan loppumaan. Kun riehunnan sitten saa katkeamaan tavalla tai toisella (ajaessa ne konstit ovat usein vähän vähissä), niin mummo saattaa nukahtaa. Nukkuminen on muutenkin yksi Viivin pääharrastuksista nykyään. Iltaisin se täytyy joskus pakottaa iltapissille ja toisaalta taas, kun se on päässyt ulos ja auringonpaisteeseen pitkälleen, se täytyy usein pakottaa sisälle. Melkoista tahtojen taistelua siis edelleen, nykyään vaan väännetään välillä eri asioista, kuin ennen.
Sanoisin, että näin 10 vuoden iässä Viivi on edelleen sama koira kuin ennenkin. Vaan vähän harmaamassa, käheämmässä ja unisemmassa paketissa. Sama tulisielu se on kuitenkin edelleen, kunhan vaan jaksaa ottaa asiakseen. Viisi kiloa tulta ja tappuraa, kuorsausta ja tuhinaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti