Tämä on vauhtinouto...

Olin 6.-7.7. Korrien Tämä On valmennuksessa kuunteluoppilaana. Olen käynyt samaisten tyyppien viettiseminaarissa joskun aikaisemmin ja osa ajatuksista oli ennestään tuttuja. Kertaus on se kuuluisa opintojen äiti, joten paljon juttuja jäi kyllä haaviin tälläkin kerralla.

Luento aloitettin oppimisteorioilla. Hommahan perustuu aika pitkälti siihen, että koira tietää, mitä se saa palkaksi. Oikea tunnetila ja vire tulevat siitä. Luennolla kerrottiin, kuinka (koe)suoritus menee todennäköisesti pieleen, jos homma lähee heti alussa väärällä vireellä käyntiin. Ensimmäisessä seuraamisessa koira katselee maisemia ja ohjaajakin tulee epävarmaksi. Siitä on hankala sitten päästä enää oikeaan fiilikseen. Tutultahan tuo kuulosti... Monesti kokeessa ne ensimmäisen askeleet seuraamisessa kertovat aika pitkälle, mitä tuleman pitää. Todellakin tuttu tunne, sekä hyvässä että pahassa.

Juha aloittaa oikean tunnetilan opettamisen jo 7 - 8-viikkoselle pennulle. Hän kertoi hyvin tarkasti, miten hän homman tekee. Kuulostihan se helpolta. 10 - 15 treenikerran jälkeen koiran pitäisi olla jo melko tavalla oikeassa vireessä "ohjesanan" kuullessaan. Tämä juttu oli minulle aikaisemmalta luennolta tuttu, mutta nyt koko homma kerrottiin tarkemmin. Olen yrittänyt tehdä Leon kanssa vähän oikeaa asiaa, mutta johdonmukaisuus minulla on puuttunut kyllä tässä(kin) asiassa. Luennosta innostuneena olen kyllä nyt viikon aikana tehnyt muutaman treenin ja kokeillut, mikä minulla ja Leolla toimisi. Nähtäväksi jää, miten onnistun sössimään harjoitukset tällä kerralla ;)

Koska kyseessä oli tottisseminaari, viettijuttuja ei käyty läpi kovin tarkasti. Jonkinverran niistäkin kuitenkin kerrottiin, ovathan ne olennainen osa tottiskoulutusta. Taas kuunnellessa tajusin, mitä olen tehnyt väärin. Olen todella huono hyödyntämään laumaviettiä koulutuksessa. Kun puhuttiin siitä, miten moni opettaa koiralta laumavietin pois, tunnistin itseni niistä jutuista. Minä se tuputan nakkia ja/tai lelua silloinkin, kun koira voisi oikeastaan haluta rapsutuksia ja kehuja. Ehkä se voisi jopa palkkautua niistä. Olen jotenkin vaan opettanut itseni palkkaamaan koiraa melkein ainostaan ruualla ja leluilla. Joskus on käynyt niin, että ruoka on loppunut ja lelu on jossain kauempana. Silloin olen kehunut ja eipä Leo ole sitä pahakseen pistänyt. Yritän jatkossa muistaa tämän asian paremmin. Kunnes sen taas unohdan. Ja menen uudelle luennolle kuulemaan jälleen, että tällainen viettikin on koiralla olemassa. Pitää käydä kai luennoilla vähän useammin.

Lisäksi luennolla annettiin hyvät ohjeet siihen, miten testataan, pitääkö koira enemmän ruoka- vai lelupalkasta. En kerro sitä teille arvoisat molemmat lukijani ;) Menkää luennolle. Itse aion testata Leksan kanssa tämän, vaikka luulen sen pitävän leluista enemmän. Ihan oman oppimisen takia voisin testata Viivinkin. Olen palkannut sitä lähes ainoastaan ruualla koko sen eliniän, joten se ehkä tottumuksesta haluaa sitä enemmän. Tai sitten se osoittaa hyvin selvästi haluavansa lelua enemmän ja voin todeta kouluttaneeni Viiviä väärällä palkalla tähän saakka. Ehkä en teekkään testiä Viiville...

Luennon loppupuoli käytiin sitten läpi jokainen PK-tottiksen liike ja miten Juha sen on omille koirilleen opettanut. Kovin oli pilkuntarkkaa. Ehkä se onkin se syy, miksi minä kisaan tokon avoimessa luokassa pienissä paikallisissa kisoissa ja Juha suojelun MM-tasolla. Juha käyttää alussa aika paljon apuja ja hävittää ne sitten vähitellen melko nopeasssa tahdissa. Hänellä on ajatuksena, että koiraa autetaan alussa niin paljon, että se oppii tekemään liikkeen täsmälleen oikein alusta saakka. Noutoon sain mielestäni uusia ideoita. Testasin niitä perjantain tokotreeneissä. Se onkin sitten oma tarinansa se.

Tein siis Leolle mm. vauhtinoutoja. Eli kapula heitetään mahdollisimman kauas ja kun koira juoksee kapulan kanssa takaisinpäin, lähdetäänkin juoksemaan karkuun lelun kanssa. Olen tehnyt näitä aikaisemminkin, mutta se ei ole tuntunut toimivan Leolle. Ajatuksena on se, että koira juoksisi ohjaajan päin yhtä kovaa, kun kapulalle päin. Leo jääkin vaanimaan ja odottamaan, että "koskahan muija kääntyy". Ajattelin, että olen tehnyt harjoitukset jotenkin väärin, kun näin on käynyt. Sen vuoksi ajattelin kokeilla nyt vielä uudemman kerran. Efekti oli edelleen sama. Kuitenkin kun käännyn, Leo pudottaa kapulan ja lähtee TÄYSIÄ juoksemaan perään ja kiinni leluun. Tällä kerralla kävi vaan niin hauska juttu, että kun Leo oli kita auki syöksymässä leluun kiinni, minun pohkeeni tuli vähän eteen. Leo-poika ei siitä hämääntynyt, vaan kävi leluun kiinni apinan raivolla (totta kai, kun tuolla tavalla yritetään estää). Nyt on sitten pohkeessa melkoinen ruhje ja vertakin siitä vähän valui. Sanoisin siis, että vauhtinouto tällä reseptillä ei sovi Leolle. Tai ei ainakaan minulle. En halua pohkeisiini tällaisia jälkiä jokaisen noutotreenin jälkeen:

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Omasta pohkeesta on hankala saada hyvää kuvaa

Tuon onnettomasti päättyneen vauhtinoudon jälkeen kokeiltiin toki vielä muutakin. Eihän treeni nyt yhteen pieneen törmäykseen ja vertavuotavaan pääty (totuuden nimissä on sanottava, että huomasin vasta paljon myöhemmin, että pohkeessa on reikä ja siitä valuu verta). Ainakin tämän treenikerran perusteella näytti, että Leon kanssa kannattaa tehdä sellaisia treenejä, että noutokapula laitetaan jonkin esteen eteen. Näin Leo joutuu vähän hidastamaan ja keskittymään siihen kapulan ottamiseen. Siihen kapulalle ärähtimiseen tuokaan ei tuntunut auttavan. Se vauhtinouto muuten tuntui myös lisäävän kapulalle murinaa. Leolla kun tuppaa nuo kierrokset nousemaan kaikissa juoksemisjutuissa. Nyt jälkeenpäin tuli kyllä mieleen, että myös ruudun kanssa oli vastaavaa ongelmaa aikaisemmin. Eli Leo saattoi haukkua ruutuun mennessään. Se taidettiin saada pois sillä, että Leo ei päässyt ruutuun, jos se haukkui. Pitääpä miettiä, miten samaa voisi soveltaa noutokapulan kanssa. Siinä on vaan se ongelma, että yleensä Leksa murahtaa juuri ennen kuin se ottaa kapulan suuhunsa. Siinä vaiheessa kukaan normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen ei kyllä yritä enää nykäistä kapulaa pois Leon ulottuvilta (kts. edellinen kuva...)

"No anteeks! Nolottaa..."

Yksi juttu, mikä taas kerran oli itselle se hyvä muistutus, oli se palkan suunta. Muistan sanoa tästä kyllä muille kouluttaessani, mutta itse en aina tunnu sitä muistavan. Mutta ehkä nyt muistan ainakin sen, että omaa jalkaa ei pidä laittaa koiran ja palkan väliin. Varsinkaan, kun koira juoksee vauhdilla n. 20 metrin kiihdytyksen jälkeen.