Maanantain ajelimme Ouluun ja olimme yötä Nallikarissa halvimmassa mahdollisessa mökissä. Viivi ja Shiro laitettiin kumpikin omaan häkkiinsä ja lisäksi Viivin häkkiin laitettiin päälle pyyhe, että se ei koko ajan murise Shirolle. Yö saatiin kyllä nukuttua koirien puolesta, toki Riikan kanssa hihittelimme myöhäälle yöhön, kunnes minä nukahdin. Jotkut vaan ovat enemmän iltaihmisiä ja toiset aamuihmisiä. Minä lukeudun tuohon jälkimmäiseen ihmisryhmään.
Tiistaiaamupäiväksi olikin sitten jo sovittu jälkitreenit Oulun maastoihin. Heräsimme hyvissäajoin ja taisimme mennä siihen halpaan, että nyt on hyvin aikaa, eikä mihinkään kiirettä. Eli myöhästyimme treeneistä yli puoli tuntia. Onneksi Oululaiset ovat leppoisaa väkeä, eikä saatu edes kunnon haukkuja. Leolle tilasin noin kilometrin jäljen mukavaan kangasmetsään. Kävi sitten niin, että jäljellä oli harhajälkiä (eli jonkun muun kuin jäljentekijän jälkiä) riittämiin ja Leo lähti harhoille ihan kiitettävästi. Ainakin yksi harha oli todistettavasti oikeaa jälkeä tuoreempi, koska jäljelle jätetty sukka oli nostettu puun oksalle roikkumaan. Itse jälki ei siis mennyt ihan putkeen, mutta juuri tuollaisista treeneistä sitä oppii. Eli nyt pitää harjoitella Leon kanssa harhajälkiä sen sijaan, että vaan suunnittelisin harjoittelevani niitä.
Jälkitreenien jälkeen matka jatkui kohti Kuusamoa. Kun tien varressa oli kyltti, että saavutaan poronhoitoalueelle, niin poroja rupesi pomppimaankin melkein joka puskasta. Ennen majapaikkaa auton edesta, takaa ja vierestä oli juossut jo ainakin 20 poroa ja yksi hirvi. En kyllä uskaltanut ajella sataa vaan köröttelin kahdeksaakymppiä. Eikä muuten väsyttänyt tippaakaan, vaikka yleensä pitkät automatkat ovat vähän puuduttavia. Perillä meitä odotti melkoinen luksusmökki edelliseen yöhön verrattuna. Lomakylän pitäjä kertoi, että yöksi on luvattu sadetta ja seuraavallekin päivälle melkoista tuulta vesisateen lisäksi. Yöllä kuuntelimme Riikan kanssa sadetta ja myöhemmin kuulimme, että sen yön aikana oli satanut 40 milliä vettä. Melkoinen myräkkä siis!
 |
| Mun ja Pedon peti Kuusamossa |
Keskiviikkona lähdimme säävaroituksista huolimatta kiertämään Pienen karhunkierroksen. Riikan logiikan mukaan huono sää tarkoittaa vaan sitä, että saamme kävellä rauhassa. Eipä ole liiemmälti muita kulkijoita. Kyllä niitä muitakin retkeilijöitä tuli vastaan, mutta hyvällä säällä niitä olisi varmasti ollut vielä enemmän. Näin jälkeenpäin voin todeta, että retkeily kolmen koiran kanssa ei ole kovin mukavata. Varsinkin, kun kaikkia on pidettävä remmissä kokoajan. Joskus puolenvälin jälkeen keksin laittaa edes Viivin remmin kiinni reppun rintaremmiin, niin kädet pääsivät vähän vähemmällä. 12 kilometrin reissun jälkeen oli kyllä käden ja jalat puhki. Maisemat olivat kyllä hienot. Voisin kiertää kyllä saman lenkin joskus toistekin, mutta ilman koiria kiitos. Tai ainakin vaikka vaan yhden koiran kanssa.
 |
| Näköalaa Kallioportilta |
 |
| Myllykosken kuohuja |
Takaisin mökille ruuanlaittoon ja sauna lämpiämään. Ruuan ja saunan jälkeen kello lähtentelikin jo puoltayötä ja taisin nukahtaa taas vähän kesken illanvieton. Minä se olen sitten rattoisaa seuraa ;) Onneksi kerkesin edes ruokkia ja pissattaa koirat ennen nukahtamistani.
 |
| Viivi oli eristettynä keittiöön. Muut odottaa ruokaa esteen takana. (Kuvaaja: Riikka Bragge) |
Perjantaina suihkun ja mökin siivouksen jälkeen nokka kohti Kuopiota ja Ikeaa. Nyt on myönnettävä, että tämä oli ensimmäinen kertani Ikealla. Ja nyt oli sitten muuten aika paljon ostettavaa. Selvisimme kuitenkin ulos parissa tunnissa ja vain jokusen satasen köyhempinä. Sitten vaan kotia kohti auto melkein kattoon saakka pakattuna. Perillä kotosalla oli joskus kymmenen jälkeen illalla. Purkasin kaikki matkatavarat ja ne ostokset, joten nukkumaan maltoin mennä vasta kahden maissa. Ja lauantaina piti heti aamusta saakka laittaa uusia verhoja ja mattoja ja pyyhkeitä ja petivaatteita ja kippoja ja lamppuja ja ja ja kaikkea paikalleen.
Sunnuntaina piti päästä jo treenaamaan sitä harhajälkeä. Ja toden totta, tässäpä minulle ja Leolle asia, jota meidän todellakin täytyy treenata. Leo lähti ehkä jokaiselle vastaantulevalle harhajäljelle sen ihan tekemällä tehdynkin harhajäljen lisäksi. Harhajäljen tekijä oli nimittäin nähnyt, että sinne Leon jäljen suuntaan oli mennyt pari marjastajaa. Leksa lähti sen tehdyn harhajäljen lisäksi ilmeisesti niiden marjastajien meno- ja paluujäljelle. Onneksi oikeaa jälkeä oli kuitenkin vielä edes pieni pätkä kaikkien harhailujen jälkeen. Sain Leon menemään oikeaa jälkeä sen loppupätkän ja sain koiran palkattua oikean jäljen lopussa olevan esineen löytämisestä. Mutta melkoista säätöä ja harhailua se oli kyllä melkein koko jälki. Leksakin oli jo sen näköinen, että mitä hemmettiä täällä ollaan tekemässä. Hän yrittää jäljestää ja minä en päästä.
Kun tässä nyt on tullut peräkkäin kaksi hankalaa treeniä, niin tekaisin tähään Leksalle pienen palauttavan jäljen. Siitä tuli sellainen n. 300 metrin pätkä, jossa oli alussa yksi esine, että saan palkattua jäljen löytämisestä (joka sekin osoittautui tällä kerralla hankalaksi. Johtui ehkä melkoisestä sivutuulesta?). Sitten oli ihan vaan sitä jälkeä ja lopussa esine. No oli tällä jäljellä kyllä melkoista ryteikköä, mutta se ei ole ainakaan tähän mennessä ollut Leksalle koskaan mikään ongelma. Ehkä sinne ryteikköön jää oikeastaan vaan enemmän jäljentekijän hajua, joten se saattaa olla koiralle jopa helpompaa kuin ihmisen mielestä sellainen mukavampi maasto. Jälki ehti muhia maastossa kolmisen tuntia ja se näkyi ajoittain vähän rauhallisempana vauhtina. Muuten tällä jäljellä ei ollut kyllä mitään erikoista. Eli palauttavana harjoituksena mielestäni ihan onnistunut. Leo sai todennäköisesti varmuuden siitä, että mitä siltä jäljellä odotetaan. Eli seuraavaksi voidaankin taas harjoitella niitä harhajälkiä.
 |
| Tämän päivän jälki kartalla keltaisella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti