Perjantaina otin tokotreeneissä avoimen luokan liikkeiden osia, koska olin menossa Leon kanssa sunnuntainta kokeeseen. Harjoittelut menivät hyvin. Leo teki luoksetulon pysäytykset hienosti ja vauhtikin oli hyvä. Kaukokäskyissä nousi hienosti istumaan ensimmäisellä käskyllä ja noudossa kapula tuotiin vauhdilla sivulle saakka. Hyvä mieli jä treeneistä, Leo ei edes haistellut paljon. Jopa paikkamakuu meni melko hyvin. Kävin palkkaamassa, kun Leo makasi hyvin ja hienosti se sitten pötköttelikin melkein koko neljäminuuttisen leuka maassa. Harjoitusten perusteella sunnuntain tokokokeessa olisi voinut odottaa parempaakin menestystä. Siitä hetken kuluttua lisää...
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meidän yhdistyksellä oli pelastuskoirakokeet. Tarkoitus oli, että meillä olisi ollut sekä jälki- että hakukokeet. Lunta tuli kuitenkin viikonlopuksi senverran, että jälkikokeet piti perua. Meillä oli sitten vaan hakukokeita. Itse osallistuin taidontarkastukseen Viivin kanssa. Jännitys kasvoi ennen koetta taas ihan typeriin mittasuhteisiin ja olin melko kipsissä siinä vaiheessa, kun oma suoritus alkoi. Hallittavuusosiossa paikallapysymisen kanssa ei ollut ongelmia (olinhan harjoitellut sitä paniikinomaisesti jo vuoden alusta saakka), seuraamisosa meni vähän kökömmin. Viivi ei kuitenkaan ollut karkaamassa mihinkään, kunhan sen yhdessäkulkeminen oli vaan todella väljää. Etsintäsuunnitelmani oli melko erikoinen, kun tein sen tietenkin nopeasti. Kokeen aikana ei tuntunut tuulevan oikein mistään suunnasta ja sekin vaikeutti suunnitelman tekemistä. Alueen karttakin oli sellainen, että siinä näkyi kuusimetsän merkki ja yksi korkeuskäyrä toisessa reunassa. Lisäksi taisi olla pari harmaata kohtaa kalliota merkkaamassa. Päätin sitten, että aloitan etsinnän kiertämällä alueen, että näen, millaista maastoa se on. Sillä suunnitelmalla löytyi kaksi ensimmäistä maalimiestä. Ensimmäinen ukko oli laitettu kosteikon keskellä olevaan saarekkeeseen. Viivi nosti maalimiehen hajun hyvin ja kun näin kosteikon, lähdin kiertämään sitä. Siinä kiertäessa sitten näin itse maalimiehen ja sen, että Viivi haistoin maalimiehen, mutta ei halunnut lähteä uimaan kylmässä vedessä (neitikoirasta on tullut iän myötä vähän mukavuudenhaluinen). Kiersin sitten Viivin kanssa kosteikkoa, että se löytäisi kohdan, josta pääsee maalimiehelle. En oikein keksinyt, että miten etenisin, kun Viivi ei lähtenyt veteen, vaikka selvästi tiesti maalimiehen olevan siellä. Löysin sitten sellaisen kohdan, josta maalimiehelle voisi päästä mättäältä mättäälle hyppimällä. Menin vähän edeltä, että Viivikin näkisi ylityskohdan. Testaaja kielsi siinä vaiheessa auttamasta enempää. Viivi sitten hoksasi jossain vaiheessa, että olen päässyt jotain kautta lähemmäs maalimiestä ja tuli perässä. Ja hyppeli mättäitä pitkin maalimiehen viereen haukkumaan. Tästä ilmaisus tuli kuitenkin huonompi arvosana, koska autoin niin paljon. Oli vähän hilkulla, että hyväksyttiinkö ilmaisua ollenkaan. Toiselle maalimiehelle Viivi lähti hyvin ja minä lähdin perään. Maalimies oli kivenkolossa melkoisessa ryteikössä ja kun seurailin Viiviä, näin tämänkin maalimiehen ennen kuin koira ehti etsittävän paikantaa. Pysähdyin sitten ja annoin Viivi tehdä tarkennustyön loppuun. Hyvin Vinkunen ilmaisi tämänkin, mutta taas tuli huono arvosana, koska näin maalimiehen itse ensin. Kun alue oli kierretty, minulla oli jonkinlainen aavistus, että missä viimeinen maalimies saattaisi olla. Viivi oli alueelle mennessä merkkaillut jonkinverran alussa. En kuitenkaan uskaltanut luottaa koiraan niin paljon, että jättäisi osan alueesta katsomatta ja lähtisin suoraan sinne, missä se oli merkkaillut. Aikaakin oli melkein puolet jäljellä, joten tein suunnitelman niin, että alue tulisi katsottua kokonaan. Testaajan mielestä etsintäsuunnitelmani oli todella erikoinen ja huono. Itse en edellenkään näe suunnitelmaa ihan kökkönä, mutta vähän erikoinen se oli kyllä. Tällä suunnitelmalla tulimme viimeiselle maalimiehelle koeajan loppumetreillä, mutta siellä Viivi teki hienosti töitä ja haukkui maalimiehellä taas hyvin. Tästä viimeisestä ilmaisusta saimme erinomaisen arvosanan. Tästä suorituksesta saldona hyväksytty taidontarkastus (ohjaajasta huolimatta, se lukee ihan arvostelulomakkeessakin) ja yksi kadonnut vilkkuvalo. Viivin valo putosi jossain vaiheessa ensimmäistä maalimiestä piirittäessa, eikä sitä löytynyt. Ehkä se putosi johonkin veteen ja lakkasi palamasta heti. Muuten sen olisi pitänyt pimeästä metsästä löytyä aika hyvin, senverran kirkas ja toimivan valo se vielä oli. Hieman harmittaa tuo lampun hukkaaminen, mutta muuten olen melko tyytyväinen meidän taidontarkastukseen.
Viivi kauneusunilla <3
Taidontarkastuksen jälkeen ajelin kotiin nukkumaan jokuseksi tunniksi ja sitten Leon kanssa tokokokeeseen Vöyrille. Kävin ilmoittautumassa ja sen jälkeen Leksan kanssa pienellä lenkillä. Lenkuran jälkeen sitten kehän lähettyville istuskelemaan ja odottamaan, että Leo rauhoittuisi. No, ei rauhoittunut, joten paikkamakuu himppasen jännitti. Arvosanat ja selityksen liikkeittäin tässä perässä. Paikkamakuun jälkeen sitten omaa vuoroa odottamaan ja edellisen koiran suorittaessa menin leikittämään Leoa. Kun pääsimme sitte kehään, niin minut valtasi melkoinen Deja Vu -tunne. Leo haisteli vaan ilmaa kehän vieressä oleviin rakennuksiin päin, enkä saanut siihen oikein minkäänlaista kontaktia. Tuomarikin yritti tsempata minua, kun menetin jo vähän toivonikin välillä. Leo vaan haisteli ja oli muissa maailmoissa. Homma sujui jotenkuten noutoon saakka. Kun Leo sitten näki minulla noutokapulan, niin herra kiinnostui minunkin tekemisistäni. Loppu meni sitten jo vähän paremmassa kontaktissa, mutta kokonaisuutena suoritus ei ollut todellakaan sitä, mihin meidän osaamisen olisi pitänyt riittää. Himppasen kyllä harmittaa, mutta nyt ainakin tiedän, mitä pitää harjoitella. Elikkäs sitä, että miten saan Leon innostumaan kehässä ilman mitään lelua tai muuta palkkaa ja sitä, miten sen vire saadaan pysymään tasaisesti hyvänä. Toki itse liikkeissäkin on vielä osia, joita pitää harjoitella, mutta tällä hetkellä suurempi ongelma on tuo epätasainen vire kisatilanteessa. Treeneissähän se seilaa myös, mutta siellä sopivan ja ylivireen välillä. Kisatilanteessa mennään sopivan ja alivireen välillä. Tässä pisteet ja selitykset vielä liikkeittäin:
Paikalla makaaminen 8. Leo jäi hienosti makaamaan leuka maassa, kun jätin sen. Kuulin kuitenkin piiloon, että se vinkui melkein koko paikallamakuun ajan. Kun tulin piilosta esiin, Leo kuitenkin makasi hienosti leuka maassa ja hiljaa. Tuomari kertoi, että Leo oli haistellut maata ja käynyt melkein istuvassa asennossakin jossain vaiheessa kurkotellessaan kuonollaan. Herra oli kuitenkin mennyt itse takaisin maate ja rauhoittunut loppua kohti. Mahtaako tämä liike mennä meillä IKINÄ 10 pisteen arvoisesti...
Seuraaminen taluttimetta 7. Huuhaata melkein koko hemmetin seuraaminen. Joku käännös taisi mennä hyvinkin, mutta itse tuskastuin jo melkoisesti heti ensimmäisessä yksilöliikkeessä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Tämä meillä ei ole tainnut vielä koskaan kokeessa epäonnistua, vaikka olisi kuinka huono vire ohjaajalla. Ei se nyt mielestäni ihan kympin suoritus kuitenkaan ollut.
Luoksetulo 5. Joo, ei pysähtynyt. Kun jätin Leon istumaan, se vaan haisteli ilmaa. Ehkä siltä sitten meni vähän ohi, että mitä oltiin tekemässä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10. Hienosti pysähtyi, eikä kääntynyt, kun menin taakse. Ihan kiva muuten, mutta koira ei tainnut edes huomata, että menin ohi, niin omissa hajumaailmoissaan sen oli.
Noutaminen 10. Noniin, nyt päästiin asiaan. Sekä koira että ohjaaja.
Kauko-ohjaus 9. Kovasta harjoittelusta huolimatta ensimmäiseen istumaannousuun tarvittiin kaksi käskyä. Ehkä Leo ei ole ihan vielä hahmottanut, että kun jätän sen maahan "kauko"-käskyllä, niin siitä seuraa tätä istu-maahan -jumppaa. Eiköhän se vielä opi, kunhan harjoittelemme tätä vähän säännöllisemmin ja enemmän.
Estehyppy 0. Noniin. Leo hyppäsi hienosti ja meni maahan esteen taakse ja jäi vielä vähän sivuun. Kun sitten käskin takaisin, niin tuli esteen ohi. Tuomari sanoi, että tee vaan uudelleen, että saataisiin koiralle (ja ohjaajalle) onnistunut suoritus. Toisella yrittämällä täydellinen suoritus. Hmph!
Ensimmäisestä avoimen luokan tokokokeesta meille siis 149/200 pistettä ja AVO2. Tuomarina Allan Aula. Itsellä oli kökkö fiilis suurimman osan kokeesta, mutta sain itseäni ja koiraa tsempattua edes loppua kohti. Nyt pari päivää kokeen jälkeen tajusin, että 1-tulos olisi tainnut tulla, jos se hyppy olisi onnistunut. Mutta eipä auta jossittelu, nyt vaan treeniä lisää. Ja sekä ohjaajan että koiran vireet kuntoon. Eiköhän se vika ole taasen enemmän siellä ohjaajassa...
Tokokokeen jälkeen ajelin kotiin. Nuokuin siinä kotosalla vähän aikaa ja totesin, että pienet päikkärit taitavat olla paikallaan yön valvomisen jälkeen. Päiväunien jälkeen raahauduin vaihtamaan ulkoiluvaatteet päälleni. Kyllähän Leon pitää synttäripäivänä metsälenkille päästä. Ja samalla pääsivät kaikki muutkin. Leksa-poika otti sitten ilon irti synttärilenkistään ja lähti vähän omille teille. En tiedä, lähtikö se jonkun eläimen perään, vai juoksiko se vaan keväthöyryissään liian kauas. Päätin, että en vihellä ehkä kutsu mokomaa idioottia, vaan lähden pois metsästä. Jos koira on niin pöljä, että eksyy metsään eikä löydä takaisin laumansa luo, niin kadotkoon. Leo ei ollut pois varmaan viittä minuuttiakaan, mutta pitkältä se aika tuntui, kun herrasta ei näkynyt vilaustakaan. Kävelin metsästä ryteikköjen läpi takaisin tielle (ja terrierithän pysyivät kokoajan mukanani vallan hyvin) ja jonkin ajan päästä Leokin juoksi sitten peräämme melkein omaan kieleensä kompastuen. Kun Leo sain meidät kiinni, se heittäytyi hankeen makaamaan ja läähättämään. Toivottavasti se oli juossut itsensä piippuun hätääntymisen vuoksi, senkin herra "kyllä minä aina takaisin löydän, olenhan niin hemmetin nopea ja taitava". Loppumatkan Leo pysyikin ihan kivasti näköetäisyydellä ja ravaili tietä pitkin rauhallisesti. Nähtäväksi jää, oppiko Leksa mitään tästä. Otin jonkinlaisen syntymäpäiväpotretin Leosta metsässä (ennen sitä katoamista...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti