Mutta tämän viikon treeneissä Petosesta löytyi pitkästä aikaa vauhtia vaikka muille jakaa. Radalla tuli sellaisiakin kohtia, että en vaan kertakaikkiaan ehtinyt millään konstilla sen kanssa oikeaan paikkaan. Näin kiire minulla ei ole ollut Pedon kanssa hetkeen. Kepeilläkin homma meni loppupäästä vähän pieleen sen takia, että en ollut riittävän nopeasti näyttämässä Pedolla kädellä oikeita välejä (juu, se ei mene vieläkään niitä itsenäisesti).
Ja millä tämä vauhti saatiin aikaiseksi? Omaa vuoroa odottaessa Peto taas hyppi vähän ilmaan. Olen yleensä antanut sen vähän hyppiäkkin, mutta joskus olen myös kieltänyt. Nyt sitten keksin palkata Petoa ilmaan hyppimisestä. Ja Petohan hyppi :) Alle polvenkorkuinen pikkukoira hyppäsi aina niin korkealle, että nappasi namin kädestäni olkapääni korkeudelta (nojoo, kuulun itse ns. persjalkaisten heimoon, eli en ole mitenkään erityisen pitkä). Pedon mielestä tämä temppu oli niin hauska, että se meni radallakin ihan täysiä. Kunhan palkaksi sai sitten hyppiä ilmaan ja samalla töniä minua etutassuilla. Pedolle tuli ihan janokin radan jälkeen, yleensä se ei edes läähätä. Harrastus siis jatkukoon, jos tämä into pysyy nyt yllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti