Loma

Emännällä alkoi loma ja sen kunniaksi koirillakin on ollut tämä viikko lomaa kaikista harrastuksista. On vaan lenkkeilty ja käyty uimassa. Tässä kuumuudessa koiratkin tuntuvat arvostavan tällaista rauhallista oleilua.

Paitsi Peto. Se ei ulkona juuri lepää, onhan hänen elämäntehtävänsä vahtia pihapiiriä ja siitä ylijäävä aika touhata jotain muuta. Sohva on lepäämistä varten, ulkona ei levätä.

"Muiden nukkuessa voin tehdä puhdetöitä"

Peto muuten lähti taas tällä viikolla yhtenä päivänä kissan perään aidan alta. Sen vuoksi Petterillä on päällään ns. käsijarru. Pedolle oikeastaan riittää jo se, että valjaat ja liina laitetaan perään. Se tietää, että silloin ei pääse karkuun, joten ei se edes yritä. Eli rauha maassa meidän markilla.

Naks

Muutama viikko sitten olin siellä kouluttajaseminaarissa (ilmastoimattomalla autolla, muistatte ehkä). Seminaarin yhtenä pääteemana oli operantti kouluttaminen, elikkäs naksutinkoulutus. Itse naksuttelen koirilleni jonkinverran ja uskon kyllä menetelmään. Mutta tähänkin menetelmään suhtaudun hieman varauksella siinä mielessä, että äärimmilleen vietynä se on mielestäni ehkä vähän liian tekninen tapa kouluttaa koiraa. Joillekin ihmisille tapa varmasti sopii, mutta itse en ole ehkä riittävän tekninen ihminen, että osaisin hyödyntää menetelmää hyvin. Olen kuitenkin ehdollistanut kaikki kolme koiraa naksuun ja käyttelen sitä joskus. Tänään ajattelin jälleen pitää naksutteluillan karvaturreille.

Vinkunen pääsi lauteille ensimmäisenä ja harjoittelimme kosketusalustaa. Viivi osaa aika hyvin koskea alustaa käskystä, mutta se nimenomaan vain koskettaa alustaa. Eli nopea läppäisy tai raapaisu. Tänään yritin opettaa, että tassu tai tassut täytyy pitää kosketusalustalla. En vielä vaatinut mitään tiettyä asentoa, missä koiran täytyy olla. Eikä tässä vaiheessa ollut vielä väliä silläkään, onko alustalla yksi tassu vai kaksi tassua. Kunhan tassu tai tassut pysyvät alustalla. Aluksi Viivi turhautui, kun palkkaa ei tullut heti pienestä alustan raapaisusta. Neiti päätti tarjota tarmokkaampaa alustan raapimista. Pian raapiminen loppui ja Viivi uonohti tassun alustalle, kun neiti mietti, mitä seuraavaksi keksisi... NAKS! Aika nopeasti Viivi tajusi, että homman nimi oli se tassun pitäminen alustalla. Vaikeutin hommaa sitten senverran, että olin itse eri asennoissa ja alusta oli eri suunnassa minusta nähden. Viivi hanskasi homman aika hyvin. Pidin välillä aina pienen tauon ennenkuin vaihdoin itseni eri asentoon. Viiville tuntui olevan luontaista se, että kun minä seisoin, Viivi pani maaten alustan päälle. Ehkä makuuasennosta oli Viivin mielestä helpompi katsoa ylöspäin? Niin tai näin, huomenna voisin viedän alustan ja naksuttmen ulos. Ajatuksena olisi, että ehkä voisin keskiviikkona näyttää Viivin kanssa, miten kosketusalustaa kosketaan. Tai ainakin se, että meillä on homma vielä vaiheessa...

Petosen kanssa otin aluksi kosketusalustaa. Herra hanskaa homman jo niin hyvin, että en tehnyt kovin monta toistoa. Peto osaa laittaa molemmat tassut alustalle melkein mistä suunnasta tahansa ja omasta asennostani riippumatta. Pertin kanssa alustaa on käytetty myös agilityssa kontaktiesteiden opettamiseen. Pedolla onkin aika varmat kontaktit ehkä juuri tuon varman kosketusalusta vuoksi. Voisikin välillä ihan vaan muistutuksen vuoksi ottaa alustan treeneihin mukaan. No, kun alustaa en viitsinyt tankata, hajoittelin Petosen kanssa noutokapulan pitämistä. Voi olla, että joskus yritän opettaa Pedolla huvin vuoksi noutoliikkeen kokonaankin, mutta tässä vaiheesa harjoittelemme vasta kapulan pitämistä oikein. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt vähän pitämisharjoituksia Pedon kanssa ja nytkin homma lähti sujumaan aika nopeasti. Pian Peto jo luuli, että kapula pitää vetää minulta kädestä. Vetäminen loppui, kun naksautin pari kertaa aikaisemmin eli ennen kuin Peto alkoi vetämään. Emme edistyneet kovin paljon, mutta taas sain huomata, että Pedolla on luonnostaa oikea ja hyvä ote kapulasta. Nerokas pikkukoira. Lopuksi Peto sai vielä laittaa muutaman keittiön kaapinoven kiinni, koska Pertin mielestä se on yksi hauskimmista jutuista maailmassa.

Viimeisenä sitten Leon vuoro. Meillä on työn alla se paikallamakuu leuka maassa, joten harjoittelin sitä. Aluksi otin Leon makaamaan eteeni ja käskin laittamaan leuan maahan. Otin vähän eri mittaisia pätkiä muutamasta sekunnista ehkä noin kymmeneen sekuntiin. Eli että Leo makasi leuka maassa eri mittaisia aikoja. Tuossa harjoituksessa voisi varmaankin ottaa jo pidempiäkin pätkiä. Sen jälkeen harjoittelin sitä, että Leo osaisi laittaa leuan maahan myös vierelläni. Koska Leo yrittää makuullaollessakin katsoa minuun, laitoin palkan vasemmalle etuviistoon. Sillä sain Leon makaamaan suorassa ja leuka maassa. Kun tämä sujui, harjoittelin vielä sitä, että leukaa pidetään maassa, vaikka minä lähden liikkeelle siitä vierestä. Sekin onnistui. Samalla sitä itsellekin muistui mieleen, että paikallamakuussakin on monta osaa, joita pitäisi ehkä useamminkin harjoitella. Leolla kyllä suurin ongelma on se, että pitää pysyä paikallaan pidemmän aikaa rauhassa. Mutta eipä se haittaisi, vaikka harjoittelisi useammin liikkeen muitakin osia.

Taukosen jälkeen harjoittelin Leon kanssa vielä noutoliikkeen eri osia. Kapulan kantamista, kapulan tuomista sivuun, kapulan luovuttamista ja kapulan nostamista maasta. Ison noutokapulan kanssa nämä osaset menivät aika hyvin, mutta tunnarikapulan nostaminen maasta on ainakin Leolle hankalaa. Sen on vaikea saada kapulaa suuhunsa suoraan oikeaan asentoon. Ja kun kapula on suussa vain etuhampaiden varassa, asentoa joutuu korjaamaan ja samalla sitä sitten se pureskelu ja jauhaminen jää Leolla vähän päälle. Sain toistojen jälkeen Leon ottamaan kapulan melkein oikein maasta. Tunnarikapulan kantaminen sujui tänään yllättävän hyvin. Ehkä se tuosta vielä joskus. Laitan tähän kuvan vielä tunnarikapulasta, mutta siinä olevat hampaanjäljet eivät tulleet tässä harjoituksessa. Kapula on joku vanha kapula, jolla olen hajoitellut jo Viivin kanssa vuosia.

Itselläni tässä naksuttelussa tuntuu olevan se suurin ongelma maltin puute. Viivi varsinkin tarjoaa uusia juttuja tosi helposti, mutta en malta odottaa oikeaa asiaa. Liian helposti sorrun jonkinlaiseen viisomiseen tai muuhun auttamiseen ja sillä saan koiran aloitekyvyn sammutettua. Aika nopeasti koira oppii odottamaan sitä apua, eikä tarjoakaan asioita enää oma-aloitteisesti. Paimennuksessa kaipaan maalarinteippiä suuni eteen ja tässä hommassa käteni pitäisi teipata kroppaan kiinni. Hemmetti, teipatkaa koko akka, ei tästä muuten mitään tule ;)

II-tulos ja lihava kyy

Tokokoe Leon kanssa meni odotuksiani paremmin. Kokeet olivat siis Vaasassa ja tuomarina oli Ralf Björklund. Sitä I-tulosta ei tullut, mutta olin suurimmaksi osaksi tyytyväinen meidän yhteistyöhön. Ja sitten liikkeet pisteineen.

Luoksepäästävyys 10. Leo istui nätisti, haisteli kyllä tuomaria, mutta ei liikkunut paikaltaan. Hyvin meni siis.

Paikalla makaaminen 5,5. Oli varmaan Leksan elämän rauhattomin paikallamakuu. Leo vinku, haisteli maata, vaihtoi asentoa lonkalta toiselle (että näkee joka suuntaan varmasti) ja jopa ryömi vähäsen. Ei kuitenkaan noussut ylös, eikä liikkunut paikaltaan juuri yhtään. Hieman minua hikoilutti siinä vaiheessa, kun Leon vieressä oleva koira katsoi Leksaa sillä ilmeellä, että "Pidä nyt tyyppi se turpas kiinni, tai...". Paikallamakaaminen leuka maassa on työn alla. Ja sen työstämiseen tuli tänään paljon uutta motivaatiota.

Seuraaminen kytkettynä 8,5. Nyt kontakti pysyi jo vähän paremmin ja seuraaminen juostessa meni tosi hyvin. Nyt kun nämä ongelmakohdat olivat paremmin kuosissa, niin Leksa kehitti uuden ongelman. Pysähtyminen, eli koiran pitäisi istua sivulle. Leo meni seisomaan viistosti minuun päin ja katsoi minua sen näköisenä, että: "Mitä sä nainen touhaat?!?". Ilme näytti siltä, että Leolla ei muka ollut hajuakaan, mitä pitää tehdä tuollaisessa tilanteessa. Ja kyllä, harjoittelen seuraamista harjoitellessa aina myös pysähtymisiä ja liikkellelähtöjä. Todennäköisesti sitten jännityksissäni tein jotain ihmeellistä, mitä en normaalisti tee. En kyllä osaa sanoa, mitä se jokin mahtaa olla. Viimeinen pysähtyminen meni kuitenkin oikein.

Seuraaminen taluttimetta 7. Muuten sama kuin edellinen, mutta ei osannut tulla perusasentoon edes lopussa. Ehkä tuon ensimmäisen seuraamisen jälkeen jännitin sitten vielä enemmän, että mitä Leo mahtaa tehdä pysähdyksissä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6. Ja tämä jäi harmittamaan eniten. Hyvin homma lähti käyntiin ja Leo meni maahan heti käskystä... sitten minä käännyin vähän vilkaisemaan, että menihän se varmasti! Heti kun vilkaisin, tajusin tehneeni tyhmän mokan. Lopussa vielä Leo ei noussut istumaan ensimmäisellä, eikä tainnut nousta vielä toisellakaan käskyllä. Ilman tuota typerää vilkaisua pisteitä olisi saattanut tulla kuitenkin se tarvittavat pari enemmän.

Luoksetulo 10. Tämä liike menee oikeastaan melkein aina hyvin. Emmekä edes harjoittele luoksetuloa nykyään kovin paljon. Varmaan aluksi opetin Leksalle perusastentoon tulemista niin joka suunnasta ja eri etäisyyksiltä, että siitä on tullut aika varma liike.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5. En oikeastaan osaa varmasti sanoa, että mistä pisteitä meni. Mielestäni en tässä edes vilkaissut, että jäikö Leksa seisomaan. Se myöskin istui ensimmäisellä käskyllä. Ehkä siinä pysähtymisessä oli sitten jotain hitautta tai muuta vastaavaa, jota en siis nähnyt.

Estehyppy 9,5. En taaskaan tiedä, mistä puoli pistettä meni. Omasta mielestä liike meni niin kuin pitääkin, Leo hyppäsi ensimmäisellä käskyllä ja pysähtyi seisomaan hienosti. Mielestäni Leo ei edes liikkunut, kuin kiersin esteen. Se myöskin istui ensimmäisellä käskyllä. Olisikona tuomari sitten alentanut puoli pistettä siitä, että Leo jäi seisomaan vähän esteen sivuun, eikä keskelle? En osaa sanoa.

Kokonaisvaikutus 8. En oikein kuunnellut, että mitä tuomari sanoi. Sen huomioin, että tuomari kiitteli aika hyvää kontaktia, mutta.... jotain. Liikkeiden välissä Leo kyllä oli parissa kohdassa vähän huuhaa-tuulella, että ehkä siitä sitten meni pojoja. Itse kuvittelen, että Leo on liikkeiden välissä outo oman jännitykseni vuoksi. Tai ehkä en ole sitten oikein vielä kehittänyt kunnon rutiinia liikkeiden väliin. Leo ei ehkä tiedä, mitä silloin pitäisi tehdä. Eipä taida itsellänikään olla kovin tarkkaa käsitystä, että miten viettäisimme liikkeiden väliin jäävän ajan kehässä.

Tänään joka tapauksessa 157,5/200 pistettä ja ALO2-tulos. Harmittavan pienestä jäi se 1-tulos kiinni, mutta kokonaisuudessa olen kuitenkin suoritukseen melkein tyytyväisempi kuin siihen aikaisemmin saatuun 1-tulokseen. Paikallamakuu oli kyllä omasta mielestäkin aika ala-arvoinen, mutta muuten koira toimi mielestäni aika lailla tasonsa mukaisesti. Tuomari oli joistakin asioista aika tiukka. Jos tulee huono fiilis, niin voin uskotella itselleni, että jollain toisella tuomarilla olisimme saaneet 1-tuloksen ;) No, olipa paperilla mikä tulos tahansa, olen kuitenkin tyytyväinen Leksan toimintaan tänään. Ja se kai on pääasia.

Sitten tullaan siihen lihavaan kyykäärmeeseen. HYI! Iltapäivällä suuntasin (uuden) auton nokan kohti Teuvaa ja pelastuskoiratreenejä. Viiville otin kaksi ihmistä piiloon hirveään ryteikköön. Paikka oli vanha hakkuu, jossa nyt kasvoi tuhkatiheässä semmosia 2 - 3 metrisiä koivuja. Kun siellä sitten rymistelin eteenpäin ja kauhoin sivuun koivuja tieltäni, tulimme pieneen aukeampaan kohtaan ryteikössä. Ja siinä noin 1,5 metrin päässä edessäni köllötteli ISO ja LIHAVA kyy mättäällä kaikessa rauhassa. Kaappasin Viivin kainalooni ja koitin vähän tömistellä, mutta käärme ei liikahtanutkaan. Päätin sitten kiertää ällökkeen ripeästi muutaman metrin päästä ja jatkoin etenemistä koira kainalossani vielä ainakin parikymmentä metriä. Vasta siinä vaiheessa tuntui, että jalat menivät hyytelöksi. Viivi ei ollut huomannut koko elukkaa, joten laskin neidin maahan ja jatkoin maalimiesten etsimistä tutisevin jaloin. Muutin etsintäsuunnitelmaa niin, että kävelin aika suoraviivaisesti maalimiesten luo, että pääsemme ryteiköstä pois mahdollisimman nopeasti. Y-Ö-K! Viivi taas tunki etsittävien syliin ja haukkui tapansa mukaan iloisesti. Siinä vaiheessa minulle oli aivan sama, vaikka Viivi olisi  kiivennyt karvalakiksi maalimiehen päähän, halusin vain pian pois ryteiköstä. Joo, ei pitäisi riehaantua yhdestä käärmeestä sillä tavalla, mutta ne vaan oon niin inhottavia. Pelkään toki itsenikin puolesta, mutta koiran puolesta vielä enemmän. Tähän tilanteeseen minulla ei ole lisätä minkäänlaista kyyn kuvaa, en jäänyt virittelemään edes puhelimen kameraa käärmeen nähdessäni.

Leon ilmaisuongelma saatiin tänään myös esiin. Nyt vaikuttaisi siltä, että ongelma johtuu ehkä Leon väsymyksestä. Leo oli aika poikki tokokokeen jälkeen ja autossa Leo ei yleensä rentoudu kovin hyvin. Ensimmäisellä maalilla Leksa ähisi ja puhisi jonkinaikaa, mutta sai sitten kuitenkin pari haukahdusta tulemaan, kun maalimies auttoi ilmaisun kanssa aika paljon. Toisella maalilla Leo oli meinannut haistella jotain maalimiehen vierestä, joten etsittävä kutsui Leksaa keraan. Sitten herra kyllä paiskasi mättäälle maaten ja aloitti haukkumisen. Pitääpä kokeilla loman tullessa väsyttää Leo kunnolla ennen treenejä ja katsoa, onko haukun kanssa ongelmia. Mitenköhän sitä vain saisi Leon pääkopan väsytettyä kunnolla kotioloissa? Ehkä pitää opetella jotain uusia temppuja koko päivä. Nythän Leo ei siis ollut fyysisesti väsynyt, vaan nimenomaan pääkoppa oli väsynyt. Peeni mees oli jo käyttänyt pääkoppansa molemmat herneet aamulla tokokokeessa :)

Kertaus on opintojen äiti

Leon kanssa pitäisi treenata joka päivä edes jotain. Tämä viikko on mennyt aika plörinäksi treenaamisten suhteen ja huomenna olen menossa Leksan kanssa tokokokeeseen. Ykköstulos ei nyt kyllä ole kovin todennäköinen, mutta kokemusta saamme molemmat. Itselläni tuo kisajännitys on aikamoinen ja Leollekin tekee hyvää tottua jännittyneeseen minuun.

Keskiviikkona ehdin edes paimentamaan Leksan kanssa. Lampaat olivat edelleen aika liikkuvaisella tuulella, joten Leo pidettiin liinassa. Tuollainen vauhdilla laukkaava lammaslauma kun villiinnyttää ainakin Leon myös aikamoiseen laukkaan. Tällä kertaa harjoittelimme taas suuntia sekä lampaiden lähestymistä rauhassa. Tuntuu, että Leo osaa jo suuntakäskyt jotenkuten, mutta jostain syystä herra luulee, että "vasen" tarkoittaa, että juokse vasemmalle täysiä. Sama juttu oikean kanssa. Muutaman kerran kokeilin, että pitääkö teoriani paikkaansa. Leo lähestyi lampaita aika rauhallisesta, ja kun sanoin rauhallisesi "vaaa....", niin herra otti heti muutaman vauhdikkaan juoksuaskeleen vasemmalle. Ja olihan se palkitsevaa, kun lampaatkin sinkosivat heti johonkin suuntaan, jos Leo vähänkin syöksyili. Noh, muutama onnistumisen tunne näissäkin treeneissä kuitenkin tuli. Leo käveli välillä jo aika rauhallisesti lampaita kohti ja pari kertaa, kun Leksa kiersi lampaita, se selvästi katsoi lampaista poispäin. Ehkä kaksi hernettä kohtaavat pian toisensa tuonkin pöllöpään aivoissa. Itse en kyllä osaa edelleenkään oikein mitään.

Vanha kuva, kun uusia ei ole tullut otettua. 

Roadtrippiä

Viikonloppuna ajelin Viivin ja Leon kanssa Somerolle Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaariin. Seminaari oli mielenkiintoinen, samoin matkat. Yariksessani ei ole ilmastointia ja matkoilla ulkolämpötila huiteli siinä 30 - 35 lämpöasteen tuntumassa. Niska - hartiaseutuni tietää, että viikonlopun aikana on ajettu noin 700 kilometriä puhaltimet täysillä ja osa matkasta ikkuna auki.

Mennessä pysähdyin Ilmajoella uittamaan koiria. Sillä + kolmella häkkituulettimella koirilla näytti olevan aika lokoisat olot. Itseni vuoksi päätin kuitenkin pysähtyä Parkanon Shellillä ostamaan juomista ja jotain muuta matkaevästä. Hellettä oli kuitenkin severran, että en uskaltanu jättää koiria autoon ja suoraan auringonpaisteeseen edes pikaisen huoltamovisiitin ajaksi. Onneksi parkkapaikalta löytyi yksi matkailuauto ja sen vierestä tyhjä parkkiruutu. Kun sain auton varjoon, uskalsin käydä pikaisesti ostoksilla.

Matka jatkui vähän viilenneellä autolla. Suunnitelmien mukaan seuraava pysähdys oli Pirkkalan ABC:llä. Siellä en saanut autoa varjoon, mutta onneksi huoltiksen pihassa oli koira-aitaus ja lukolliset koirankopit. Kävelytin koiruuksia hieman ja päästin ne koira-aitaukseen nuuskuttelemaan (kuvassa pelkkää aitausta, älä turhaan yritä löytää koiria kuvasta):

Sitten koirat lukittavaan kopperoon vesikipon kera ja itse syömään. Ostin sitten vahingossa jonkun hemmetin jalapeno-paninin, joten puolet jäi syömättä. Jälkkäriksi vähän jätskiä ja sitten koirien kanssa autoa tuulettamaan. Viitisen minuuttia ovet ja takaluukut auki ja matka jatkui Somerolle. Siellä olin ensimmäisenä paikalla ja sain mökkini varjoisimmasta paikasta. Tavarat mökkiin ja koirat uimaan. Sen jälkeen koirat viileään mökkiin ja itse lähdin pätsi-Yariksellani kaupoille. Kauppareissun jälkeen koirien kanssa lenkille ja leirintäalueen koira-aitaukseen. Täytyy kyllä suositella Hovimäki Campingia koirien kanssa matkustaville. Koirille on oma uimaranta ja reilun kokoinen koira-aitaus:

Lauantai meni pääasiassa luentoja kuunnellen, välissä oli aina kunnon tauot, että koiralliset osallistujat pääsivät huoltamaan koiriaan. Viivi ja Leo kävivät päivän mittaan pari kertaa uimassa ja pari kertaa koira-aitauksessa. Olen luullut, että Leo ei nuku sängyssä, mutta uimareissun jälkeen sänkyyni oli ilmestynyt Leon kokoinen hiekkainen ja kostea painauma. Kyllä se sitten jossain vaiheessa kiipesi sähkyyn jo silloinkin, kun oli näkemässä:

Sunnuntaina oli muutama demonstraatio operantista koulutuksesta, lounas ja palautteenanto. Sen jälkeen sain siivota mökin ja pakata tavarani ja koirat pätsi-Yarikseen. Käytin koirat vielä kerran uimassa ennen lähtöä ja eiku menox. Takaisintullessa pysähdyin paussille ABC Kolmenkulmaan Nokialle. Ajattelin käväistä pikaisesti naistenhuoneessa ja ostoksilla, mutta suunnitelmaksi jäi. Huoltiksella oli neljä kappaletta lukittavia koirankopperoita, mutta yksikään ei toiminut. Yhdessä ei ollut avainta tallessa, toisessa oli lukko jumissa, koska luukkuun oli laitettu liian pieni kolikko. Kahdessa oli avain, ja lukkokin toimi muuten, mutta en saanut avainta niistä irti. Kokeilin molempia lukkoja moneen kertaan, mutta en saanut millään menetelmällä avaimia mukaani. Pöllöä se olisi jättää koirat lukittaviin koppeihin niin, että avain on lukossa. Eli ei vessataukoa. Söin jo lämmeneet evääni sitten autolla: Kädelämmintä Juissia ja kolmioleipää, NAM! Onneksi olin ostanut Somerolta kauppareissulla edes jotain syötävää ja juotavaa viikonlopun aikana, muuten olisi kyllä huumorintaju loppunut. Tässä vaiheessa auton mittari näytti + 33 ja autolle ei löytynyt parkkipaikkaa varjosta.

 

 

Ajelin sitten kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Jossain Jalasjärven tietämillä autokin viileni, kun osuimme kunnon ukkoskuuroon. Vettä ja rakeita tuli niin paljon, että oli pakko pysähtyä tienviereen odottamaan sateen laantumista. Tiellä oli niin paljon vettä, että Yaris tuntui melkein kelluvan tienpintaa pitkin. Loppumatka menikin vähän viileämmällä autolla.

Tällä reissulla opittua: Auto ilman ilmastointia on pyllystä. Parkkipaikat ilman varjoa ovat pyllystä. Koira-aitaukset eivät ole pyllystä. Lukittavat koirankopperot eivät ole pyllystä, mutta silloin ovat, jos eivät toimi. Koirien kanssa matkustaminen yksin voi olla pyllystä, jos huoltoasemalla ei saa autoaan parkkiin varjoon, tai jos lukittavat koirankopperot eivät toimi. Lämmin juotava on myös aika pyllystä. Tällä reissulla join lämmintä vettä litroittain, lämmintä mehua noin litran (lämmin mehu on ok hiihtokisoissa, mutta ei kesäkuumalla pätsi-Yariksessa) ja lämmitä Pommacia noin litran. Suklaa on myös pyllystä helteellä. Moottoritiellä ajaminen niin, että autonikkuna on auki... pyllystä. Häkkituulettimet (ostetut ja insinöörimiehen tekemät)... eivät pyllystä. Mistähän löytäisi halvalla hyvän (uudehkon) ilmastoidun farmariauton. Ei oikein mistään, ja sekin on pyllystä ;)

Muoviämpäri x 4

Jokin aika sitten ostin neljä keltaista lasten hiekkaämpäriä. Eli siis ruudun merkit. Vasta pari päivää sitten sain vietyä ne ulos ja harjoiteltua ruutua Leon ja Viivin kanssa. Viiville en ole aikaisemmin tainnut ikinä edes näyttää ruutua. Tai jos joskus sitä onkin treenattua, niin ei ainakaan paljon ja edellisestä kerrasta on piiiitkä aika. Leon kanssa olen vähän jämähtänyt yhdelle kehitysasteelle, enkä oikein tiedä, miten kannattaisi edetä. Ajattelin kokeilla vähän eri tapoja sillä ajatuksella, että katsotaan, mikä Leksalle tuntuu sopivan.

Vein ämpärit numikolle valmiiksi ja lisäksi laitoin namialustan ja namitkin ruudun takareunalle odottamaan. Hain Leksan sisältä, osoittelin ruutua ja lähetin ruutuun. Herra juoksi vauhdilla haistamaan jokaista ämpäriä ja löysi vahingossa ne namit jossain vaiheessa. Sitten Leo varmaankin ajattelin, että nameja on piilotettu johonkin lisää, joten täytyypä haistella tämä ruutu ja sen ympäristö tarkasti. Tämä harjoitus oli ihan selvästi liian vaikea Leon osaamistasoon nähden. Noh, Leksa istumaan jonkin matkan päähän ruudusta ja vein namit alustalle Leon nähden. Lähetin ruutuun ja herra haisteli taas vähän joka puolelle. Mitähän se kuvitteli, että ollaan tekemässä? Tunnaria vai? Kolmas yritys meni jo vähän paremmin. Sen jälkeen taisin pari kertaa viedä lelun ruutuun ja sillähän Leksa menee aina hyvin. Tosin se juoksee vaan lelulle, eikä sillä tunnu olevan mitään havaintoa, että siinä lelun ympärillä on sellainen ruutukin. Kokeilin vielä namialustalla ja lelulla joitakin kertoja. Lähetin pari kertaa tyhjään ruutuunkin ja heitin lelun palkaksi, kun herra seisoi ruudun sisällä. Näiden kokeilujen jälkeen kokeilen ehkä seuraavalla kerralla sellaista, että ruudussa on alusta ja namit ja kun ne on syöty, ruutuun pitää jäädä seisomaan ja siitä lentää palkaksi lelu Leon yli. Sitten ehkä vaihdellen jätän satunnaisesti nameja pois. Jos Leo sillä oppisi, että aina pitää mennä tarkistamaan, onko siellä ruudussa mitään. Ja jos ei ole, pitää pysähtyä seisomaan, niin palkka lentää minulta. Harjoittelin myös ruutuun lähettämistä oikealle ja vasemmalle samalla niin, että jätin Leon seisomaan kohtisuoraan minuun päin (ja kylki siis ruutuun päin) ja lähetin siitä ruutuun. Merkkiä en ole vielä opettanut, enkä opetakaan ennenkuin Leksa ymmärtää tuon ruudun.

Leo sisälle ja Viivi ulos ruutua katsomaan. Päästin Vinkusen ensin pisille ja kävi se sitten tutkimassa ja kaatamassa ne ruudun merkitkin samalla. Neiti kai luuli, että olen piilottanut nameja ämpäreiden alle. Sen jälkeen vein Viivin istumaan vähän matkan päähän ruudusta ja vein namit ja alusta ruutuun Viivin katsoessa. Kun sitten annoin luvan mennä ruutuun, Vinkunen juoksi täysiä syömään nakkinsa. Tätä muutama toisto ja kokeilin lähettää tyhjään ruutuun. Kyllä Viivi sinne juoksi haistelemaan ja heitin nakkeja tytskylle itse. Tuo koira on kyllä niin ahne possu, että se juoksisi vaikka sata metriä täysiä, jos lopussa odottaisi nakin- tai juustonmurunen. Sain Vinkusen siis juoksemaan ruutuun täysiä monta kertaa, mutta ei se varmaan ainakaan vielä tajunnut homman ideaa. Se juoksi vaan namialustalle ja jotain ämpäreitäkin siinä oli. Ehkä Viiville kuitenkin sopii namipalkka opettamisessa ihan hyvin. Ehkä jatkan sen kanssa samalla mallilla vähän aikaa ja lähetän sen aina välillä tyhjäänkin ruutuun.

Sitten lyhyt kertaus viimesunnuntain Leon tokotreeneistä. Ensimmäisellä kierroksella kaikki saivat tehdä sellaisen sekoitusliikkeen, että aluksi oltiin perusasennossa kylki hyppyä kohti ja heitettiin noutukapula vähän matkan päähän. Sitten käännyttiinkin rintamasuunta hyppyä kohti ja käskettiin koira hyppäämään ja hypyn jälkeen seisomaan esteen taakse. Siitä sitten koira lähetettiin hakemaan sitä noutokapulaa. Leon kanssa ensimmäinen yritys meni muuten hyvin, että se meni taas maahan hypyn taakse. Kävin nostamassa Leon seisomaan ja palasin lähtöpaikalleni. Sen jälkeen lähetin Leon noutamaan kapulaa ja kun Leksa juoksi minua kohti kapulan kanssa, otin lelun esiin ja palkkasin sillä. En ole vielä ottanut Leon kanssa kovin paljon noutoa kokonaisena, vaan olen harjoitellut tuota vauhdikasta kapulan hakemista ja kapulan kanssa sivulletuloa erikseen. Liike meni kuitenkin aika hyvin ensiyrittämällä. Leo lähti hyppäämään, vaikka kapula olikin odottamass sivummalla. Ja hypyn jälkeen se kuitenkin muisti, mitä sen piti hakea ja mistä.Toinen yritys ei tietty mennyt enää yhtä hyvin. Kun käskin Leoa hyppäämään, se lähti juoksemaan kapulalle yhden, toisen ja kolmannenkin kerran. Sain kyllä käskettyä Leksan takaisin joka kerta ennenkuin se oli kapulalla saakka. Taisi olla neljäs hyppykäsky, kun Leo tajusi, että pitää hypätä. Taisi mennä muuten taas maahan hypyn taakse. Jälleen kävin nostamassa herran seisomaan ja sitten loppu samalla tavalla kuin aikaisemmin. Sen jälkeen harjoiteltiin vielä pari kertaa pelkkää hyppyä ja Leo jäi molemmilla kerroilla hienosti seisomaan hypyn taakse.

Toisella kierroksella otimme tunnaria. En olekaan harjoitellut tunnistusnoutoa Leon kanssa pariin viikkoon ja muutenkin olen harjoitellut sitä melkein ainoastaan kotona. Päädyimme sitten siihen, että vien itse sen kapulan, ettei liian moni asia muutu kerralla. Elikkäs vieraat kapulat olivat valmiina ja vein oman kapulan vähän matkan päähän kasasta heinien alle piiloon. "Oma"-käskyllä Leo juoksi aluksi haistelemaan sitä kasaa ja totesi, että se "oma" ei ole tässä kasassa. Haistellen oma kapula löytyi. Jee! Toinen toisto vielä samalla tavalla, nyt oma kapula vaan oli jo aika lähellä kapulakasaa. Taas sama juttu, eli Leo haisteli aluksi ne vieraat kapulat ja jatkoi sitten etsimistä, kunne se oma löytyi. Siistiä! Näyttäisi siltä, että Leon on tajunnut, mikä tuossa on ideana. Nyt pitäisi vaan kotona treenata vielä sitä, että niissä muissa kapuloissa on tuoreena toisen ihmisen haju. Seuraava ihminen, joka meille tulee kylään, on oleva tämän harjoituksen uhri ;)

Tällä viikolla ei sitten ole oikein muita treenejä ollutkaan. Maanantaina oli pelastuskoiratreeneissä alkeiskurssin viimeinen kerta ja vain alkeiskurssilaisilla oli koirat mukana. Tiistain agility jäi väliin työvuorojen ja polttarijärjestelyiden vuoksi. Olisin joka tapauksessa joutunut menemään harjoituksiin myöhässä töiden vuoksi, joten ajattelin jättää kokonaan väliin ja pyhittää illan seuraavan päivän polttareiden järjestelyille. Eilen oli sitten ne polttarit ja tämä päivä on mennyt ainakin tähän mennessä kalsaripäiväksi. Mutta ehkä tänään voisi ainakin lenkittää koirat ja ehkä ottaa vähän sitä ruutua. Ja Leon kanssa niin pitäisi tehdä sitä seiso-maahan-jumppaa jonkun seinän ja sohvan välissä. Jospa sinne lihasmuistiin saisi jäämään edes jonkinlaisen kaavan joskus.