Ei oikein mitään kerrottavaa

Harrastusrintamalla ei ole tapahtunut yhtään mitään. Ihan olen ollut laiska, enkä ole treenannut mitään. Tai en nyt ehkä kuitenkaan ihan laiska, koska lenkeillä on kyllä käyty innokkaasti. Joidenkin mielestä kelit eivät ehkä ole olleet niin kovin lomaisat, mutta meitä tämmönen viileämpi sää vaan miellyttää.

Yhteislenkillä. Viivi pääsi yksin toiselle kierrokselle

Petoakin kävin morjenstamassa pari päivää sitten. Hyvin tuo näytti voivan, vaikka olisi kyllä lähtenyt mielellään mun mukaan. Parin viikon päästä Peto tuleekin mulle hoitoon, joten nähdäänhän me vielä. Kyllä sitä aina viikon silloin ja toisen tällöin saa järjestettyä Pedon kannalta hyvin, mutta jatkuvasti en pysty sitä pitämään. Pedollakin stressi tuntuu kasaantuvan, kun tulee päivä ja viikko toisensa perään niitä pitkiä työpäiviä. Elikkäs järjestely tuntuu mun suunnalta katsottuna toimivalta. Edelleen tulee hyvä mieli, kun asia ratkesi Pedonkin kannalta parhain päin :)

Olen antanut periksi yhdestä periaatteestani; ostin Viiville Flexin. Se köpöttelee nykyään mukana niin, että sitä voisi melkein pitää irti. Paitsi että se söisi kaikki vastaantulevat koirat ja juoksisi todennäköisesti auton alle. Eli kulkekoon Flexissä. Viisimetrinen kela ei mene loppuun juuri koskaan, eli suurimmaksi osaksi Vinkunen köpsyttelee ihan lähellä ja aika sopivaa vauhtia.

Siinäpä kai ne tärkeimmät. Ihan oikeasti ei siis ollut oikein mitään kerrottavaa, mutta kirjoitin nyt kuitenkin :D

Loma - koirille raskasta aikaa

Pian on ensimmäinen lomaviikko lusittu. Koirille tämä viikko on tuntunut olevan erityisen raskas.

Yleensähän nuo nukkuvat yön, sitten aamulla syödään ja käydään pieni pisulenkki ja nukutaan siihen päälle vielä työpäivä. Mutta nyt sitten minä olen kotona koko ajan, eikä nuo pienet karvakorvat saa nukkua ollenkaan riittävästi :D Alkuviikko meni terassirempan kanssa, eli maalailin ja nikkaroin ulkona koko päivän. Sitten illemmalla vielä koirat jonkinlaiselle lenkille. Tyypit joutui olemaan hereillä siis melkein koko päivän! Näyttää siltä, että kun lähden vaikka kauppaan, Viivi ja Leo ovat vaan helpottuneita. Siis lopultakin saa nukkua rauhassa edes hetken...

Eilen Leo-parka joutui aluksi heti aamupäivästä pitkälle metsälenkille ja illalla vielä tokoiltiin omassa pihassa. Ja tässä on jo hemmetin monta päivää mennyt vähillä päiväunilla. Kerrankin kierrokset oli riittävän alhaalla, joten pystyin treenaamaan Leon kanssa tunnistusnoutoa. Ja hyvin meni! Pääsin muutamalla toistolla jo siihen saakka, että oma kapula oli samassa kasassa muiden kanssa. Tosin ne muut kapulat oli "puhtaita", eli ihan perillä ei toki vielä olla. Mutta ainakin Leo haisteli ja teki töitä keskittyneesti. Ei huano!

 

Maanantain hakutreeneissä Leo teki ilmaisutreeniä niin, että kävelin sen kanssa polkua hallinnassa. Kun Leo sai hajun ja merkkasi sen, annoin luvan mennä. Tällä menetelmällä Leo oli tökkinyt vähemmän. Viimeksi harjoituksissa tein ilmaisutreenit pistoina ja silloin kierroksia ja tökkimistä oli enemmän. Ehkä jatkamme ilmaisuharjoituksia rauhallisemmalla tavalla, jolloin saataisiin onnistuneita suorituksia. Ehkä Leo oppii kuitenkin sillä tavalla paremmin, kuin niin, että tahallaan haetaan virhettä ja puututaan siihen. Tai ehkä paras tapa on tehdä erilaisia harjoituksia ja yrittää saada onnistuneita toistoja kaikilla tavoilla. Tiedä sitten, mikä on se paras tapa. Pian tässä alkaa kesätaukokin hautreeneistä, joten yritän aktivoitua jäljestämisessä. Siellähän meillä onkin aika selvää, mitä pitäisi treenata...

Asioilla on tapana järjestyä :)

Olin jo melkein varaamassa Pedolle viimeistä eläinlääkäriaikaa, kun asia järjestyikin odottamatta. Oskari lupasi ottaa Petosen, eli se pääsee asumaan tuttuun paikkaan tutun ihmisen kanssa. Peto on ollut hoidossakin Oskarilla muutamia kertoja viimeisen vuoden aikana ja vanhassa kodissaan Peto on ollut suht rauhallisesti. Varmasti sen on siellä paljon parempi olla, kun saa ihmisten jakamattoman huomion, eikä tarvitse väistellä Viiviä. Lupasin kyllä, että voin ottaa Petskua hoitoon tarvittaessa, mutta pääasiassa pikkumies on jatkossa vanhassa kodissaan paijattavana.

Olin puhelun jälkeen niin onnellinen ja hyväntuulinen, että Viivikin hyödynsi tilaisuuden välittömästi. Neidin häntä heilui kuin propelli ja se toi minulle lelun käteen. Ja minähän leikin :) Viivi juoksi kumilelu suussa ympäri kämppää öristen ja minä juoksin perässä. Sen jälkeen leikin Pedonkin kanssa ja Petsku murisi lelu suussaan ja piehtaroi sängyllä. Lopuksi Leokin sain vielä osansa riemusta rapsutusten muodossa.

Ehdottomasti paras päivä pitkään aikaan :)

Tokoa, hälytreeniä ja vaikeita päätöksiä

Ilmoitin Leon taas kerran tokokokeeseen hetken mielijohteesta, enkä sitten muistanut tai ehtinyt muka treenata edes kunnolla ennen koetta. Seuraavaan kokeeseen voisin vaikka kokeilla kunnolla valmistautumista ;)

Huonosta valmistautumisesta huolimatta kokeessa oli monta hyvääkin asiaa, vaikka lopputulos ei ollut kummoinen. Tässä koe eriteltynä:

Paikalla makaaminen 3 minuuttia, ohjaaja piilossa: 9. Tuomari sanoi, että Leo oli ollut levoton ja vinkui vähän. Kisakumppani oli kuitenkin videoinut paikkamakuun ja videolta selvisi seuraavaa: Leo meinasi nousta jo ennen kuin ehdin piiloon. Se kai kuitenkin muisti, että ei saa nousta ja jatkoi makoilua hieman alkuperäistä vinommassa asennossa. Aina välillä Leo oli katsellut vieressä olevaa koiraan ilmeellä "Mä oon Leo, kukas sä oot". Noin puolessa välissä Leo meinasi nousta toistamiseen, mutta näytti taas muistavan, että ei saa nousta. Se jäi makaamaan vähän lisää vinompaan asentoon. Ilmaa se haisteli vähän väliä ja vinkuikin vähän. Pysyi nyt kuitenkin, mutta eihän tuo hyvä juttu ole. Ihmettelinkin piilosta tullessa, että mitähän Leo on puuhaillut, kun se oli niin vinossa.

Seuraaminen taluttimetta: 9. Annoin pari lisäkäskyä, ei ollut parasta seuraamista meiltä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0. Leo jäi seisomaan. Ja mikä typerintä, minä näin sen, enkä tajunnut antaa toista käskyä. Jos se olisi mennyt toisella käskyllä, tästä olisi tullut vielä pisteitä.

Luoksetulo: 8. Pysähtyminen olisi saanut olla nopeampi. Ja ennen ja jälkeen pysähdyksen taisi olla eri vauhti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä:10. Tämähän meni hyvin jo aikaisemminkin ;)

Noutaminen:10. Eipä tainnut tuomari kuulla sitä murahdusta.

Kauko-ohjaus: 0. Ei noussut taaskaan, ei. Täytyy nyt oikein miettiä, että mikä tässä liikkeessä on nyt se ongelma ja miten se korjataan. Sanoisin, että tähän täytyy saada kierroksia lisää tavalla tai toisella.

Estehyppy: 10. Ei mitään erikoista, perushyvä.

Kokonaisvaikutus: 9. Muistaakseni tuomari ei sanonut mitään kummemmin. Tai sitten en kuunnellut, jos sanoikin. Omasta mielestäkin Leo oli vähän vetelys.

Tällä suorituksella VAS:n kokeesta 138/200 pistettä ja III-tulos. Tuomarina Ilkka Sten. Korjauslistalla paikkamakuu (ikuisesti näemmä) ja kaukokäskyt. Tuo väärä asento oli mielestäni joku ihme häiriö, mutta ei se varmasti haittaisi, vaikka jääviäkin treenaisi enemmän.

Maanantaina meillä oli sitten hälytreenit. Saimme Leon kanssa sellaisen tehtävän, että annettuun koordinaattipisteeseen täytyy siirtyä polkupyörällä koiran kanssa. Pientä häsläystä tuli siitä, että en ole ajanut jalkajarrullisella pyörällä varmaan kymmeneen vuoteen. Yritin jarruttaa koko ajan vaan käsijarrulla, jota ei ollut :D Hyvin meillä kuitenkin meni, kunhan päästiin vauhtiin. Ajattelin siinä pyöräillessä, että mahtaakohan Leo reagoida hajuun, jos sellainen tulee vastaan tässä tilanteessa. Ja tsädäm, yhtäkkiä Leo veti mut melkein kumoon, kun nenä veti metsään päin. Pysähdyimme ja soitimme johtoon, että koira reagoi metsään päin sekä ilmoitimme kohdan koordinaatit. Alunperin meille sanottiin, että se ensimmäinen koordinaattipiste pitää mennä tarkistamaan mahdollisimman nopeasti. Mietin siinä sitten, että kumpikohan tässä on nyt prioriteetissa ensin. Kun johdosta sanottiin, että saamme päättää itse, tarkistammeko reaktion, niin päätin sitten päästää koiran irti hetkeksi. Ja sinnehän se singahti metsään aivan sataa ja haukkuminen alkoi melkein heti. Maalimies oli n. 15 metrin päässä tiestä ja tämän tehtävän tarkoitus olikin juuri se, että ajamme pyörällä ohi tästä kohdasta ja koira saisi maalimiehen hajun tielle. Jätimme maalimiehen muiden koirakoiden löydettäväksi ja lähdimme takaisin johtopaikalle. Leo sai juosta vinkupallosukkansa kanssa ja onnellinenhan se olikin. Kerrankin saa juosta, eikä matte jarruttele jatkuvasti. Järjestäjille kiitos hyvästä ja erilaisesta treenistä! Ja Leolle kiitos, että olet niin... sinä. Mun superkoira <3

Sitten siihen vaikeaan asiaan... Pedostahan tässä on kyse. Aina välillä pari päivää menee aika hyvin, mutta nyt viimeviikkoina huonoja ja vielä huonompia päiviä on riittänyt. Pari viikkoa sitten Peto oli pissinyt pitkin kämppää monena päivänä ja tuulikaapin ovi saa uutta ulkonäköä joka päivä. Ovi on oikeastaan joka päivä kuolassa, samoin lattia oven edessä. Lisäksi sitte on niitä pissoja milloin missäkin. Sen jälkeen, kun Peto pissi mun sänkyyn, se on viettänyt työpäivät Leon kanssa eteisessä. Ei ole enää asiaa mun makkariin silloin, kun en ole kotona. Siinä sai pyykätä heti kaksi päivää, että sain kaikki petivaatteet puhtaaksi. Eteisessäkin on enää pieni kuramatto, kun en viitsi pestä sitä isompaa mattoa monta kertaa viikossa. Tänään oli sitten sillä tavalla kiva päivä, että ilmassa oli ukkosen tuntua. Sitä ukkosta ei tullut koko päivänä, mutta Petoa asia oli nähtävästi huolestuttanut. Kun tulin kotiin töistä ja avasin ulko-oven, niin haistoin heti, että nyt on sitten kakittu. Ja kunnolla. Siivosin sitten pientä eteistäni puolitoista tuntia. Kakkia oli lattialla melko tasaisena massana ja voinette arvata, miltä näytti tuulikaapin ovi :( Pesin lattian kolmeen kertaa ja seinät kahteen kertaan. Se pieni kuramatto odottaa vielä ulkona ja mietin tässä, että mistäköhän sen kanssa aloittaisi. Vai veisikö koko maton vaan roskiin.

Nyt täytyy sanoa, että tähän loppuu mun jaksaminen. On aika antaa periksi ja päästää Peto ahdistuksestaan. En halua laittaa tuon ikäistä koiraa kiertoon, enkä tiedä löytyisikö sille edes uutta kotia. Kun on tuota ongelmaa ja lääkitystä ja erikoisruokavaliotakin. Ehkä usko, että kodinvaihtaminen ainakaan helpottaisi pikkumiehen ahdistusta. Tämä päätös on vaan todella vaikea tehdä. Peto on kuitenkin tavallaan "terve" koira, joka on luonteeltaankin aivan ihana. Pieni pusuttelija ja kainalossanukkuja, joka tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Iloisempaa kaveria saa hakemalla hakea. Mutta jos suurin osa sen valveillaoloajasta on ahdistavaa, ja minäkin ahdistun joka päivä, niin järkevää on päästää irti. Vaikka se tuntuukin tosi pahalta.

En ole ihan vielä päättänyt päivämäärää. Joka tapauksessa aikalailla tässä viimeisiä päiviä tai viikkoja viedään. Ja nautitaan niistä täysillä.

Rauniokurssin antia

Noniin, nyt se rauniokurssilta luvattu selostus. Tällä kerralla kouluttajina olivat Nina Pulli ja Annika Himanen. Kurssi aloitettiin sillä, että jokaisen piti kirjoittaa ylös omat tavoitteet ja miten niihin tavoitteisiin pääsee. Oma tavoitteeni oli, että voisin tehdä Leon kanssa rauniokokeita ja siihen tavoitteeseen pääsee harjoittelemalla riittävästi ja oikeita asioita. Haasteena tässä minulla on se, että en ole koskaan nähnyt moista koetta livenä, enkä siis ihan tarkkaan tiedä, mitä asioita koetta varten pitäisi harjoitella. Halusin joka tapauksessa Leolle haastavampia harjoituksia ja jonkinlaisia häiriöitäkin. Tavallaan FRF-toimintakin voisi olla kiinnostavaa, mutta itselläni ei ole kyllä rahkeita siihen hommaan. Ei ole aikaa, enkä usko muutenkaan, että mulla olisi oikeasti riittävästi rohkeutta mennä oikeille raunioille mädäntyvien ruumiiden keskelle. Näkisin varmaan painajaisia elämäni loppuun saakka.

Lauantaina Leksalle tehtiin pointtaustreeni. Kouluttajien mukaan raunioilla kannattaa varsinkin näin alkuvaiheessa laittaa yksi ihminen piiloon kerrallaan, että koira ei voi vaihtaa maalimieheltä toiselle kesken tarkennuksen. Lisäksi on otettava huomioon, että ei tehdä koiralle epäreilusti laittamalla ihmisiä piiloon sellaiselle alueelle, jonka koira on jo etsinyt. Tällä ajatuksella Leolle tehtiin kolme ukkoa hieman haastavimpiin piiloihin. Ei siis ihan avoimiin piiloihin, mutta ei nyt umppareitakaan. "Häiriönä" kasoilla kulki ihmisiä siellä täällä. Tästä harjoituksesta ei jäänyt mitään erikoista mieleen. Leo pointtasi mielestäni hyvin, eikä edes yrittänyt haukkua, vaikka yhden piilon kohdalla se joutui tekemään vähän enemmän töitäkin. Hyvä aloitus siis. Nähtiin, missä mennään.

Lauantain ruokatauolla käytiin läpi siihen saakka tehtyjä harjoituksia. Saatiin hyvä keskustelu aikaan palkkaamisesta. Se on asia, johon pitäisi muistaa paneutua aina kunnolla. Kouluttajat kertoivat, että heidän koiransa eivät etsi ainuttakaa ukkoa, ennen kuin niille on rakennettu palkka kuntoon. Palkan täytyy olla sellainen, että koira todella haluaa sitä ja on valmis tekemään mitä vaan saadakseen palkkansa. Se ei riitä, että koira on tyytyväinen tai että palkka on melko hyvä. Se on oltava parasta, mitä koira tietää. Monesti maastossa maalimies on koiralle helpommin saavutettavissa ja joku palkka saattaa toimia. Mutta raunioilla koira saattaa joutua suurempien haasteiden eteen ja silloin "melko hyvä" palkka ei välttämättä riitä viemään koiraa niin pitkälle. Tämä keskustelu käytiin juurikin sen vuoksi, että parilla koiralla oli havaittavissa motivaation puutetta. Koirat jaksoivat työstää hankalaa piiloa vähän aikaa, mutta kun haaste tuntui liian hankalalta, koirat antoivat periksi. Kouluttajien mukaan ongelma on useimmiten näissä tapauksissa palkassa. Tämä asia jäi itselleni mieleen muhimaan erityisesti sen vuoksi, että olen tällä hetkellä toisena vetäjänä alkeiskursilla. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei halua tulla sellaiselle kurssille, jossa käytetään koko kurssi siihen, että palkkaillaan koiria. Vaikka todellisuuden nimissä parin kuukauden kurssi siihen asiaan olisi hyvä käyttää. Leon kanssa olen mielestäni kuin sattuman kaupalla onnistunut löytämään oikean palkan. Onneksi Leksalla on tekemiseen niin hyvä motivaatio, että se on tällä hetkellä aika hyvässä kuosissa, vaikka palkkauksen kanssa on kyllä tehty matkan varrella virheitä. Taisi se meidän ilmaisuongelmakin aikanaan johtua ihan vaan väärästä palkasta...

Aika tyytyväiseltä näyttää :)

Sunnuntaina toivoin Leolle vielä haastavampaa harjoitusta. Sanoin, että ei ole tarkoitus tokikaan tehdä harjoitusta, jossa koira epäonnistuu. Mutta haluaisin kuitenkin, että se joutuisi vähän miettimään, eikä saisi palkkaansa liian helpolla. Mielestäni se meni lauantaina vähän "rallatellen" ja olin sitä mieltä, että Leokin olisi tyytyväisempi, jos se joutuisi näkemään vähän enemmän vaivaa. Ja sain mitä tilasin ;) Ensimmäinen ukko laitettiin syvään vaakaputkeen, jossa oli matkalla ohitettavana myös "pressuverho". Harjoitus tehtiin heittopalkalla. Eli minä heitin Leon palkan koulutajalle, joka heitti pallon toiselle kouluttajalle ja hän vei palkan "johonkin". Sitten koira päästetään perään. Leo lähti vauhdilla, mutta joutui tekemään töitä löytäkseen perille. Toinen ukko oli pystysyvässä kaivossa ja Leo joutui tekemään siinäkin vähän töitä. Ainakin ylittämään pari vaikeaa kasaa. Niin ja tämäkin siis heittopalkalla. Kolmannella maalimiehellä kävi pieni väärinymmärrys. Kysyin, että onko maalimiehellä palkka valmiina ja kouluttaja sanoi, että on. Hän oli kuullut väärin ja luuli minun kysyvän, että onko maalimies nyt valmis ja voinko heittää palkan. Eli tässä kävi sitten niin, että lähetin Leksan ilman heittopalkkaa. Hyvin se meni siitä huolimatta. Nyt maalimies oli yhden ylitettävän kasan takana putkessa niin, että edessä oli pressu. Leo oli kuulemma kokeillut pressua aluksi varovasti yhdella tassulla... sitten toisella tassulla... ja sen jälkeen Leo puski pressun läpi. JEE!

Loppupalaverissa kouluttajat olivat sitä mieltä, että Leo olisi melko valmis kokeeseen. Toki pointtaamista kannattaa harjoitella vielä lisää ja ilmaisukin täytyisi ottaa mukaan. Heidän mielestään ilmaisun kanssa tuskin tulee mitään ongelmia, Leo todennäköisesti haukkuu joka tapauksessa, jos maalimies ei sitä palkkaa. Kun kerran Leo osaa kuitenkin ilmaista jo.

Täytyy nyt sitten katsoa, miten tässä pääsisi raunioille harjoittelemaan vähän enemmän. Kesäloman aikana voisin tehdä "opintomatkan" johonkin rauniokokeeseen, niin tulisi sekin nähtyä. Taas on uutta treeni-intoa ja -ajatuksia pää täynnä.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä koko kolmen kerran rauniokurssi oli todella hyvä. Aluksi oli luentokerta ja sitten nämä kaksi treeniviikoloppua. Itse olen todella kokematon raunioilla, mutta nyt ainakin tiedän, miten ne MM-kisavoittajat treenaavat. Eli sain todella paljon eväitä omaan treeniin ja myös muiden koirien palkkaamiseen. Näitä vaan lisää!

Ongelmia

Leolla on noudossa ollut jo oikeastaan pari vuotta sellainen ongelma, että se kuumuu vähän liikaa. Sillä on tapana murahtaa, kun se nostaa noutokapulan. Useammassa koulutuksessa olen kysynyt vinkkejä siihen, mutta oikein mikään ei ole tuottanut tulosta. Päätin sitten jo välillä, että murahtakoon.

Mutta kuten ongelmilla on tapana, tämäkin on pahentunut ajan kanssa. Ainakin harjoituksissa Leo on välillä haukahtanut jo kapulalla. Nyt haukkuminen on luonnollisesti lisääntynyt ja joskus Leo haukahtaa jo matkalla kapulalle. Eli asiaan on pakko puuttua. Yksissä harjoituksissa päätin kokeilla muutamia juttuja, mutta sain niillä haukkumisen vaan lisääntymään. Sitten meni jo itselläkin vähän hermo, josta seurasi tietysti vaan lisää haukkumista. Päätin, että jos Leo haukkuu, tökkään siltä noutokapulan suusta ja pyydän tuomaan uudelleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna idea oli kuolleena syntynyt. Tietenkin tuolla tavalla kierrokset vaan nousivat ja haukkuminen lisääntyi. Sitten tajusin (liian myöhään), että parempi pitää taukoa, että omat kierrokset laskee.

Tein Leon kanssa vähän jotain seuraamista välillä ja palasimme sitten noutokapulan ääreen. Nyt yritin pysyä itse rauhallisena ja palkkasin namilla. Leo vaan nosti kapulaa maasta, ei tarvinnut tehdä mitään muuta. Sitten se sai pari kertaa hakea kapulan kauempaa, mutta laitoin noutokapulan johonkin hankalaan paikkaan (esim. seinän viereen), että Leon on pakko ottaa kapula rauhallisesti. Meni se ainakin paremmin, kun ne aikaisemmat harjoitukset, vaikka kyllä se vähän päästi ääntä siinäkin vaiheessa, kun se puoliksi ryömi hakemaan kapulaa junakontin alta. Se oli varmaan myös vähän turhan hauskaa. Mutta jotain tämmöstä meidän varmaankin kannattaa tehdä. Eli pääasiassa ihan vaan kapulan nostamista.

Ja sitten siihen jälkiongelmaan... Mentiin sitten taas takajälki. Hälytreeneissä Leo löysi alueemme rajalta jäljen ja lähti ajamaan sitä. Löytyi oikein pari esinettäkin ja palkkasin niistä oikein kunnolla. Treenin purussa sitten kävi ilmi, että olimme menneet taas takajälkeä. Tällä kerralla Leo ei kyllä yrittänyt kääntyä. Olisin varmaan sen jo tajunnut, mitä se tarkoittaa. Olen nyt uuden ongelman äärellä, enkä osaa oikein itse ratkaista asiaa. Laitoin siis sähköpostilla kyselyä jo yhdelle kokeneemmalle jälki-ihmiselle. Voin varmaankin tehdä edelleen jäljennostotreenejä, ei niistä ainakaan haittaa luulisi olevan. Mutta jotain muutakin tässä varmaan täytyy tehdä, että Leo ei vaan opi väärää asiaa... ellei jo oppinut? Varmaankin suurin vika on taas minussa, mutta nyt en ihan heti osaa sanoa, miten korjaan itseni tässä tilanteessa. No jaa, ainakin voisi tehdä jäljennostotreenejä niin, että minä en tiedä, kumpi suunta on se oikea. Mukana pitää kuitenkin olla joku, joka tietää oikean suunnan, etten taas pöllönä palkkaa väärästä asiasta.

Vaikka nyt vähän harmittaakin tuo jälkiasia, niin ainakin tiedän nyt ongelmasta ja voin tehdä jotain asian korjaamiseksi. Olin ollut tähän saakka hyvin pitkälti onnellisen tietämätön asiasta. Ja tuo nouto sitten... sitä kannattaa varmaankin treenata vain silloin, kun olen itse rauhallinen :D

17.-18.5. olimme oman yhdistyksen rauniokoulutuksen toisessa osassa Lapualla. Siitä kirjoitan raportin myöhemmin. Haluan kirjata hommat sen verran tarkasti, että en rustaa niitä nyt tähän.

Lopuksi vielä Pedon kuulumiset. Olen nyt nähnyt kaikkia naapureita taloyhtiön pihatalkoissa ja kysellyt, kuuluuko asunnostani meteliä päivisin. Ei kuulemma häiritsevissä määrin. Kerkesin olla tästä tiedosta melkein onnellinen vuorokauden ajan, mutta eilen totuus iski jälleen. Peto ei oikein tykkää myöhäisemmistä työvuoroistani ja tällä viikolla minulla oli sellainen. Sen sijaan, että tuulikaapin oven yksi lasi olisi kuolassa hyppimisestä, niin parina päivänä tällä viikolla koko ovi oli kuolassa. Ja lattiakin oven edessä. Lisäksi Petsku on juonut ja riehunut, juonut ja riehunut ja välissä vähä pissinyt ympäri kämppää. Ja kun tulin kotiin, Peto oli niin kierroksilla, että sillä meni varmaan vartti ennen kuin sen hengitys tasaantui. Taas tuli epätoivoinen olo. En näköjään pysty millään tarjoamaan Pedolle sellaisia olosuhteita, missä se voisi olla rauhallinen. Jos kerran pienikin asia saa sen ihan sekaisin. Tässä tapauksessa siis se, että en mennyt ja tullut töihin "normaaliin" aikaan. Aamulenkinkin jouduin tekemään epätavallista reittiä, kun meidän normaalilla reitillä oli jonkun sortin juoksukisat meneillään. Kaikkeen ei vaan voi varautua...

Lisään myöhemmin tähän videon Petosesta. Kuvasin sitä yhtenä päivänä, kun tulin kotiin. Pikkukaveri on hieman hengästynyt :(

Jälkijuttuja ja unohtunut syntymäpäivä

Muistan, kun ihmettelin silloin joskus tämän pelastuskoiraharrastuksen alkutaipaleella, että mitä tarkoittaa jäljen nostaminen. Yksinkertaisuudessaan siis sitä, että koira löytää sen jäljen. En osaa kyllä sanoa, kuka ja koska tämä termin on keksinyt. Mun yksinkertaisessa mielessä olisi vaan simppelimpää puhua jäljen löytämisestä.

Vappulenkiltä

Viimekirjoituksessa kerroin, että menin tietämättäni Leon kanssa takajälkeä (eli siis jälkeä väärään suuntaan. Taaksepäin) pitkän pätkän. Leo olisi halunnut kääntyä, mutta minä en antanut. Kun en tiennyt, mikä meillä oli ongelmana. Noh, päätin kuitenkin harjoitella Leon kanssa niitä jäljennostoja niin, että sillä on mahdollisuus lähteä vääräänkin suuntaan. Siitäpähän näkisin, että osaako Leo valita oikean suunnan. Ja osasihan se. Perantaina Leksalle tehtiin kolme jäljennostoa ja jokaisella se lähti oikeaan suuntaan. Toisessa nostossa se pöyri hieman ja varmisteli oikeaa suuntaa. Lähti kuitenkin varmasti oikeaan suuntaan, kun oli saanut asian itselleen varmistettua. Jälleen kerran näyttäisi siis siltä, että koiralla ei ole asian kanssa ongelmaa, vaan ongelma on taas siellä hihnan toisessa päässä. Päätin kuitenkin, että tätä asiaa on hyvä treenata ja samalla vaikeampia kulmia jäljelle tultaessa. Tuossa perjantaisessa harjoituksessakin kun tuli jäljelle maksimissaan 90 asteen kulmassa. Vaikealla kulmalla tarkoitan suunnilleen tätä:

Perjantaina tehtiin tosiaan jäljennostoja, metsälenkki ja Viiville pieni treeni. Viivi- Pinksula meinasi haljeta liitoksistaan, kun se näki ihmisen menevät metsään purkki kädessään. Pitelin Vinkua niin, että se ei nähtnyt, mihin piiloon mentiin. Kun sitten päästin sen, niin neiti lähti kuin raketti. Vauhtia oli todellakin enemmän kuin ajatusta. Melko helpon piilon paikantamiseen meni hieman aikaa, kun Viivi vaan juoksi edestakaisin ja ympyrää. Kun ihminen sitten löytyi kiven päältä ja heitti purkin Viiville, niin mummo meinasi taas poksahtaa, kun joutui odottamaan mua varmaan 10 sekuntia purkkia avaamaan. Että juu, kyllähän tuosta edelleen vauhtia ja intoa löytyy, vaikka eläkkeellä onkin :)

 

Evästauko

Ja ainiin! Nythän mulle on käyny semmonen hirvittävä virhe, että olen unohtanut Leon synttärit! Mun pentu täytti viisi vuotta 22.4. eikä syntymäpäivää ole juhlistettu mitenkään. Lupaan ja vannon, että ostan tänään kaupassa käydessä jotain spesiaaliherkkuja koirille. Nyt ei ole tähän hätään mitään synttärikuvaakaan Leksasta, joten laitan pentukuvan arkistojen kätköstä:

Leo kasvattajallaan varmaankin n. 8-viikkoisena