Tänään sitten oli tavoite hinkata ongelmakohtia. Seuraaminenhan meillä on tällä hetkellä aika kamalassa kunnossa. Intoa ja asennetta löytyy, joten ei olla sinänsä kuitenkaan mitenkään aallonpohjalla. Leksalle täytyy nyt vaan muistuttaa, että siinä seuraamisessa oli se kohta, missä pitäisi pysyä. Tänään kokeiltiin muutamaa tapaa ja löytyihän se sieltä se korjauskaavakin. Oikeasta kohdasta palkkaaminen (ei liian edestä) ja välillä vähän jopa imuutetaan niinkun pennun kanssa. Eiköhän se tuolta meidän molempien muistiin palaudu. Ja muistin myös itse, että minun täyty seuraamisessa ottaa pidempiä askeleita, että Leon on helpompi sovittaa kroppansa mun tahtiin. Se kun ei ole mikään pikkukoira.
No sitten meillä on ollut se murhenkryyni, eli merkin kiertäminen. Murheelinen siitä on tullut sen vuoksi, että olen pitänyt sitä jo vuosina kivana temppuna Leon kanssa ja olen antanut sen haukkua ja mellastaa mielensä mukaan. Ollaan kierretty joskus jopa taloja käskystä. Toinen juttu, joka vaikeuttaa kiertämisen opettamista on se, että olen opettanut Leolle ja merkille pysähtymisen. Eli nyt sitten pitäsi saada aikaan hillitty ja hallittu kiertäminen. Sille merkille, jolle on jo pari vuotta pysähdytty. Yllätys oli kuitenkin suuri, että yhden saadun vinkin jälkeen haukkuminen saatiin pois ihan parilla treenikerralla. Ja pienelläoikein ajoitetulla apukäskyllä Leo tajusi kiertämisjutun seuraavassa parissa treenissä. Neljä treenikertaa ja meillä on oikeastaan valmis merkin kiertäminen. Ei se toki ole mitenkään varma liike vielä. Mutta WAU! Olin itse ajatellut, että tästä tule pitkä tie. Mutta kun saa apua osaavilta ihmisiltä, niin mikäs tässä on treenatessa :)
Noh, kun opetellaan merkin kiertämistä, niin ei varmaan olisi kannattanut ottaa samalla treenikerralla ruutua. Siellä sitä etsittin sitä oikeaa kierrettävää muovitötsää, eikä Leo ollut muka ikinä kuullutkaan ruudun keskikohdasta. Siinä meinasi hihat palaa vähän molemmilla ja otettiin sitten pieni hengitystauko. Sen jälkeen taas ihan perusteisiin, eli oikean kohtaan menemistä siitä metrin päästä. Ja lopuksi lelu ruutuun ja lähetys pitkältä matkalta. Yritin varmistaa, että Leksalle jäisi treenistä hyvä mieli minun turhautumisesta huolimatta. Ehkä otetaan jatkossa ruutua ja merkin kiertämistä erikseen ja yhdistetään vasta sitten, kun molemmat sujuu erikseen.
Vimppana hinkattavana juttuna on seisominen seuraamisen yhteydessä. Leo kyllä pysähtyy heti, mutta siirtää sen jälkeen tassua tai paria. Joko sen pitäisi oppia pysähtymään suoraan itselleen mukavaan asentoon tai sitten sen täytyy oppia seisomaan tassut eri kohdissa. Tätä hinkutettiin vähän ja haettiin oikeaa palkkaustapaa oikean lopputuloksen saavuttamiseksi. Ehkä keksimme jotain, tai sitten emme. Toisena treeninä tein vielä sitä, että liikun eri suunnissa ja eri tavoilla ja Leon on seisottava paikallaan tassuja liikutamatta. Sen kanssa ei tunnu olevan suurempaa ongelmaa. Eli se on tällä hetkellä se pysähtyminen, joka saisi olla napakampi.
Kaukokäskyissä meillä on varmankin suurin ongelma se, että ei olla treenattu sitäkään. Tai oikeastaan tämä noin vuoden tauko tokoilusta näkyy ihan kaikessa paitsi innossa. Leon kanssa on ihana treenata, kun se antaa aina kaikkensa ja yrittää täysillä. Molemminpuolinen lyhytpinnaisuus tulee kyllä treeneissä esiin ajoittain, mutta sitten täytyy vaan yrittää koota itsensä. Ja ainiin, paikkamakuu ja -istumistreenit. Niiden kanssa saa varmaan aloittaa melkein alusta. Eli treenailemme niitä varmaankin kotosalla. Ja kaikenlaista häiriötreeniä saisi varmaankin tehdä myös. Leolla on lähtenyt vähän luotto muiden koirien seurassa, joten sitäkin täyyy treenata. Onneksi Leksa on osannut aika monta juttua aikaisemmin, joten treeneissä saa edetä aika pikakelauksella. Ja onhan se muutenkin jo aikuinen koira, joten se kestää epäonnistuneita treenejäkin paremmin. Jos taustalla on monta onnistunutta toistoa, niin ei se mene niin helposti rikki enää :) Että en tiedä, josko sitä jopa kisaisi tokossa tänä vuonna. Katsotaan, mihin kaikkeen aika riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti