Vuosi 2015 ja mitä vuonna 2016

Yleensä olen vuoden vaihteen tietämillä kirjoittanut jonkinlaisen koosteen edellisestä vuodesta ja asettanut jotain tavoitteita tulevalle vuodelle. Ajattelin jo, että en kirjoita sellaista tänä vuonna. Mutta koska olen hyvä muuttamaan mieltäni, niin ajattelin nyt sitten kuitenkin kirjoittaa jotain tästä aiheesta nyt.

Viime vuosi oli toisaalta suurten muutosten aikaa, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Ehkä se myllerrys on ollu suurimmaksi osaksi oman pääni sisällä. Alkuvuodesta käväisin Ylläksellä lumietsintäkurssilla ja innostuin (noh, reagoinko yleensä asioihin muulla tavalla, kysyn vaan) aiheesta valtavasti. Helmikuun lopulla pidin sitten omalle yhdistykselle koulutuksen/harjoitukset aiheesta. Olin itse tyytyväinen koulutukseen ja onneksi muutkin näyttivät iloisilta kaivaessa lumilinnoja posket punaisena. Ja kyllä me ihan treenattiinkin ja päivän aikana monen koiran kohdalla oli havaittavissa jo pientä edistystäkin toistojen kautta. Tänä vuonna pidämme samanlaisen koulutuksen uudemman kerran :)

Sininen hetki

Siinä keväällä kävin Leon kanssa tekaisemassa haun taidontarkastuksen. Jostain syystä jännitin sitäkin, vaikka järjellä ajateltuna Leon kanssa kokeita ei tarvitsisi jännittää. Mutta aina voi jotain sattua. Tällä kertaa ei sattunut ja Leo löysi ja ilmaisi kaikki maalimiehet kymmenessä minuutissa.
 

Kesäkuussa oli Ivalossa jälkileirillä. Siellä sen huomasi, että edistymistä asioissa tapahtuu aika pienessäkin ajassa, kunhan vaan treenaa. Ja miettii tarkkaan, mitä treenaa. Eikä vaan roiskaise jotain jälkiä metsään sen kummemmin ajattelematta. Ja aina oppii uutta, kun on vaan avoimin mielin matkassa. En ostanut ihan kaikkea näkemääni, mutta jotain saattoi jäädä kuitenkin haaviin.

Heinä - elokuulla järjestimme ryhmäkatselmusjoukkueellamme parit ylimääräiset erikoistreenit muiden treenien lisäksi. Ihan kiva päästä tekemään jotain erilaista, eli venetreenit ja Vaasan kaupungin varikkoalueella taajama/rakennus/raunioetsintää. Kaikenlaista rakennelmaa ja kasaa sieltä löytyi. Leksa pääsi harjoittelemaan myös tossut jalassa etsimistä. Elokuun lopulla olikin sitten Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmus kaikilla mausteilla :) Leon kanssa on vaan niin mukava ja rento matkustaa, kun ei tarvi kärsiä ja hävetä samalla tavalla kun Viivin kanssa. Reissulta jäi jälleen kerran paljon uutta ajateltavaa ja opeteltavaa.

Sitten alkoikin pian se loppuvuoden treenitauko, kun Leo loukkasi itsensä. Löi selkänsä, venäytti jalkansa ja ruhjoi rintarustonsa auton vetokoukkuun. Kaikki nämä kuukauden sisään ja eri kerroilla. Hierontaa, laser-hoitoja ja nivelten niksauttelua, siinä loppuvuosi pähkinänkuoressa. Itse kävin kuunteloppilaana yhdessä haku- ja jälkikoulutuksessa lokakuussa, sain sieltäkin uusia näkökulmia tähän pelastuskoiraharrastukseen. Viivin kanssa tokoilin jonkin verran ja se pääsi hakutreeneihin etsimään muutamia ukkoja. Muuten keskityimme lähinnä lenkkeihin aina sen hetkisten raja-arvojen mukaan. Suurimmaksi osaksi Leo sai lenkkeillä vain remmissä, välillä aina kokeiltiin irtipitoa ja miten Leon kroppa sen kestää.

Siinäpä ne taisivat olla viimevuoden merkittävimmät tapahtumat koirarintamalla. Muuten elämässä tapahtui yhtä ja toista. Suurin syy kaikkiin tapahtumisiin oli oma asennemuutos. Sen sijaan, että odottaisin jotain suurta tapahtuvan minulle, päätin itse laittaa asioita tapahtumaan. Päätin jättää jarruttelun ja "enhän mä voi" -ajattelun pois ja elää enemmän "sokka irti". Vuoteen on tosiaan mahtunut monta uutta kokemusta. Jos järki jossain kohdassa sanoi, että "enhän mä voi", niin päätin viedä varsinkin ne asiat loppuun saakka. Kävi miten kävi. Ja kaikenlaista sitä sitten kävikin, suurimmaksi osaksi hauskoja juttuja. Lopputuloksena vuoden lopussa oli kuitenkin se, että asun samassa paikassa, teen samaa työtä ja omistan samat koirat. Eli mitään isompaa muutosta ei ole sinänsä tapahtunut. Olen vaan montaa kokemusta rikkaampi ja tavallaan rennompi ja ehkä vähän mukavampi tyyppi. Jatkan samaan malliin :)

Koirapuolella vuoden 2016 suunnitelmiin kuuluu jäljen loppukokeet Leon kanssa. Jäljen treenaaminen on nyt ollut pitkällä tauolla Leon sairastelun ja oman laiskuuden vuoksi. Loppukokeen päiväosuus taitaa mennä vanhaksi ennen kuin pääsemme yrittämään pimeäosuutta. Eli molemmat täytyisi saada tehtyä tämän vuoden aikana. Lisäksi on sitten tämän ikuisuustavoite, eli raunioiden soveltuvuus- ja peruskoe. Tokopuolella yritän myös aktivoitua ja ehkä voisin kokeilla Leon kanssa myös rallytokoa. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää.

Viivin kanssa keskitymme pitämään hauskaa. Mummokoira on virallisesti eläkkeellä kaikista harrastuksista, mutta eihän tuosta sohvakoiraksi ole. Nyt kun se syö särkylääkkeiden lisäksi kaikenmaailman nivelvalmisteita ja maitohappobakteereita, niin se tuntuu voivan hyvin. Viivi on pirteämpi ja häntä heiluu melkein koko ajan. Mummeli on täysillä mukana kaikessa, mitä keksin sen kanssa vaan tehdä. Kaikki viralliset kisat ovat kuitenkin poissa laskuista tuon lääkityksen vuoksi. Eli treenaillaan juttuja omaksi iloksi. Haluan vain nauttia pikkukoiran hännänheilutuksesta niin kauan kun sitä kestää <3

Sitten on se pentu, joka kotiutuu vähän reilun viikon päästä. Hänen kanssaan keskitymme pääasiassa hauskanpitoon ja hyvän suhteen luomiseen. Ensimmäinen kuukausi - pari menee varmaankin sosiaalistuessa ja erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin tutustumisessa. Toko tulee kuulumaan ohjelmaan varmaankin enemmän tai vähemmän, koska pidän sitä ihan parhaana pohjana monelle muulle harrastukselle. Pelastuskoirahommat ajattelin aloittaa jäljellä ja jäljen esineilmaisun opettamisella. Haun suhteen olen ajatellut aloittaa tietysti sillä, että kaikki ihmiset ovat kivoja ja heidän luokseen kannattaa mennä. Korrekti maalimieskäytös tulee olemaan meille selvää alusta saakka ja opetan pennun varmaankin menemään maahan maalimiehen luona. Jos pennulle tulee rullailmaisu, niin tuo asento tulee joka tapauksessa olemaan se käyttäytymisketjun viimeinen vaihe. Tämän koiran kanssa olin ajatellut aloittaa ilmaisun opettamisella ja kun se osataan riittävän hyvin, niin sitten vasta opetellaan se ihmisten etsiminen. Nähtäväksi sitten jää, että miten homma tulee menemään ja millainen ystävä sieltä meille kotiutuu. Koneitahan nämä koirat eivät ole koskaan, joten niiden kanssa täytyy osata edetä koiran ehdoilla. Ja vaikka kuinka on ajatus harrastaa yhtä ja toista, niin toimiva arki on kuitenkin pääasia. Viivi + pentu -yhdistelmällä siinäkin saattaa riittää työsarkaa joksikin aikaa.

Peto Petsku-Patsku elää ja voin hyvin siellä uudessa-vanhassa kodissaan. Rokotuksilla pappakoiran lihaskuntoa ja kuntoa muutenkin oli suorastaan kehuttu. Herra on kuulemma nykyään melkoinen kainalokoira, aina syliin tunkemassa. Ja luulen, että sitä vähän hemmotellaan liikaakin. Ainakin viimeksi hoidossa ollessa Peto tuntui pitävän itsestäänselvyytenä, että häntä kohdellaan asianmukaisesti ja hänen toiveensa otetaan huomioon arkisissa asioissa. Aika nopeasti Peto kuitenkin muisti, että minun luonani eletään minun säännöilläni. Kun koiria on useampi, niin lenkeillä kävellään eteenpäin, eikä yhden herran unelmoinnin mukaan. Ruoka tarjoillaan myös silloin, kun minulle sopii, eikä kellon mukaan. Pitäisikin käydä Petoa morjenstamassa pitkästä aikaa. Pentu täytyy ainakin tutustuttaa Petoon aika pian, kun kerran Peto on välillä meillä hoidossa ja minun koirani Pedon luona.

Omalta osaltani tämän vuoden tärkein tavoite tulee olemaan hakukokeiden testaajan pätevyyden saavuttaminen. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi tavoitetta, kun on lisäksi tämä hundkarusellen :)