Jäynä tuli taloon

Jäynä kotiutui eilen ja on se kyllä reipas kaveri. Vastaanotto olisi voinut olla lämpöisempikin noin niinku näiden mun muiden koirien osalta. Leksaa ällöttää, eikä se halua, että pentu tulee liian lähelle. Se murisee ja menee Jäynää karkuun. Viivi haluaisi varmaankin maistaa Jäynän poskea, eli niitä en päästä samaan tilaan, ellei välissä ole verkkoa. Voin kyllä kuljettaa koiria niin, että Viivi tai Jäynä on kainalossa, eikä kumpikaan yritä puraista toista takapuolesta. Että huonomminkin voisi olla ;)

Pentu on ollut täällä vasta noin vuorokauden, joten ei me hirveesti olla ehditty vielä mitään isompia tekemään. Ensimmäinen yö meni vähän itkeskellessä, mutta aika vähän Jäynä vinkui. Parisen minuuttia kerrallaan ja sitte se pötkähti johonkin nukkumaan. Se nukkuu eteisessä, mutta näkee siitä makkariin. Aamulla kuuden maissa pentu oli kuitenkin sitä mieltä, että "Tervetuloa uusi päivä!". Vinkuminen oli ihan eri luokkaa ja odottelinkin vartin verran, että se hiljenee ja voin nousta sängystä aamutoimille. Siinä tulikin ensimmäinen "ongelma" vastaan. Lumi oli sulanut meidän pihasta yön aikana ja piha on melkoinen jäätikkö. Joko asioiden hoitaminen on hankalaa, kun tassut luistaa tai sitten se tuttu pissimisalusta, eli lumi, puuttuu. Aamupäivän aikaan sainkin siivota pissiä enemmän kun illalla. Tajusin kuitenkin päivällä, että vien Jäynän tuohon taloyhtiön isommalle nurmikolle asioille. Siinä on vielä lunta ja pissiminen sinne ei ole mikään ongelma. Tämän oivalluksen jälkeen yhtään pisiä ja kakia ei ole tullutkaan sisälle :) Mutta kyllähän minäkin vahdin tuota pentua ihan haukkana ja huomaan heti, jos jotain pissimiseen liittyvää pyörimistä ilmenee.

Aamusella leikkasin Jäynän kynnet. Se meni yksi tassu kerrallaan ja sylistä pääsi pois vasta sitten, kun oli venkoilematta. Aika nopeasti se rauhoittui, vaikka aluksi pitikin vähän vääntelehtiä. Sen jälkeen soviteltiin Viivin takkeja ja ne oli sopivan kokoisia. Toinen takki tosin aiheutti melkoisen lamaantumisen, Jäynä nukahti about sekunnissa. Ja kun se heräsi, niin aluksi pystyi liikuttamaan vain silmiä. Takista pääsi sitten eroon, kun sen kansa pystyi liikkumaan ja elämään. Kun sopiva takki löytyi, niin pakkasin kaverit autoon ja lähdimme metsälenkille. Jäynä sai odotella autossa sen aikaa, kun lenkitin Viivin ja Leksan. Hyvä treenata sitäkin, koska autossa matkustamista ja odottamista Jäynän elämään tulee mahtumaan. Metsässä olikin sitte Jäynälle paljon uutta tutkittavaa ja maisteltavaa. Aluksi se käveli vaan perässäni, mutta ehkä 30 metrin jälkeen se alkoi tutkimaan juttuja. Ja pian se juoksikin jo mun edellä, muta kääntyi vähän väliä katsomaan, että olen tallella. Lintuja piti kuunnella istuen ja päätä kallistellen. Myös tuulessa heiluvia puita ihmeteltiin istuen. Noin 300 metrisen puolisen tuntia kestäneen lenkin jälkeen pentu nukkuikin kotona puolitoista tuntia. Vaikuttaa ihanan täyspäiseltä kaverilta: On utelias, mutta ei juokse ihan joka paikkaan päätä pahkaa. Ja jos joku asia vähän ihmetyttää, niin hetken miettimiseen jälkeen elämä jatkuu. Toki tämä on näkemykseni ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja näkemys voi vielä muuttua. Varmaankin vielä parempaan suuntaan ;)