Viivi läpivalaistu

No nyt se Viivi-pikkuruinen on sitten tutkittu. Sain itselleni hienoisen jännityksen päälle kuvittelemalla, mitä kaikkea kamalaa kuvista saattaisi paljastua. Tulokset eivät onneksi olleet ihan niin dramaattisia, mutta eivät ihan hyviäkään.

Selästä löytyi sellainen ongelma, että Viivillä on yksi ylimääräinen selkänikama. Ylimääräainen nikama on pienempi kuin muut selkänikamat, mutta muuten "puhdas". Eli normaalin muotoinen ja normaalit välit muihin nikamiin nähden. Sinänsä itse nikama ei siis aiheuta muita ongelmia, kuin että lantiossa on vähän ahdasta. Siitä johtuen Viivillä on ja on ollut varmasti kireyttä ja hermopinteitä sillä alueella. Juuri tuossa kohdassa koiralla meneekin paljon hermoja. Tämä vika Viivillä on ollut luonnollisesti aina, mutta nyt vanhemmiten se on alkanut vaivaamaan enemmän. Toki nyt kun muistelen taaksepäin, niin on Viivillä aina ollut jumeja tuolla alueella. Tähän vaivaan ei ole muuta hoitoa, kuin hierominen, osteopaattikäynnit ja ravinnelisät sekä tarvittaessa kipulääkitys.

Ylimääräainen selkänikama

Sitten löytyi syy siihen, miksi Viivin toinen takajalka näyttää joskus menevän "kramppiin". Lonkkakuvista näkyi, että lonkat ovat ok, mutta polvet ei. Muuten polvet ovat puhtaat, mutta molempien polvien papuluut näyttävät olevan pirstaleina. Kun ongelma näkyi tästä suunnasta otetuista kuvista selvemmin, sen saattoi nähdä noin vuosi sitten toisesta suunnasta otetusta polvikuvasta myös. Eli vaiva on ollut Viivillä todennäköisesti jo pidempään. Eläinlääkäriä kuitenkin ihmetytti se, että sama ongelma näyttäisi olevan molemmissa polvissa. Kuva lähetettiin vielä ortopedille katsottavaksi, saan asiasta lisätietoa ensiviikolla.

Itse olen tässä nyt miettinyt, että miten luut olisivat voineet murtua tuollaisesta kohdasta. En ole keksinyt oikein muuta syytä, kuin että olen ehkä itse potkaissut vahingossa Viiviä tuohon kohtaan. Ja Viivin kanssa niin tosiaan käy aina silloin tällöin. Viivi saattaa lenkillä yhtäkkiä tulla haistelemaan jotain jalkani edestä niin, että törmään siihen. Useimmiten onnistun väistämään Viiviä, mutta en aina. Ja vaikka näitä törmäyksiä on vuosien varrella tapahtunut vaikka kuinka monta kertaa, Viivi ei ole oppinut niitä välttämään. Varmaankin siksi, että useimmiten ehdin tosiaan itse väistämään. On tietysti mahdollista, että nuo papuluut ovat murtuneet jostain ihan muusta syystä, mutta tuo tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen, kun mietin, miten tuollaiseen kohtaan olisi voinut tulla murtuma. Jos nyt sitten loppuviimein on kyse edes murtumasta.

Tämänhetkisen tiedon mukaan hoito on kuitenkin ravinnelisät, kipulääke (saatiin kahden viikon kuuri ja jatkossa tarvittaessa), hieronta ja osteopaatti. Tällä mennään nyt sitten ainakin siihen saakka, että saamme lisätietoa ortopediltä. Eläinlääkäri ei osannut sanoa oikein juuta eikä jaata, mutta mainitsi leikkauksia mahdollisuuden. Itse mietin, että en välttämättä kyllä lähde leikkelemään yli 10-vuotiaan koiran polvia kovin kevyin perustein. En tiedä, miten tämän ikäinen koira kuntoutuisi, puhumattakaan mahdollisen leikkauksen/leikkausten hinnasta. Viivi on kuitenkin jo eläkkeellä harrastuksistaan, eikä sille ole tiedossa mitään raskaita fyysisiä lajeja enää. Jos kivut saadaan kuriin lääkityksillä ja säännöllisillä hoidoilla, niin laitan rahani mieluummin niihin. Mutta katsotaan, mitä ortopedi sanoo...

Heräämistä odotellessa