Tänään lenkillä käskin Leksaa maahan eri matkoilta. Tai oikeastaan teen sitä melkein joka lenkillä, jos vaan pidän Leksaa vapaana. Ja sitten vielä omassa pihassa tunnistusnoutoa. Ja vieläpä niin, että joku muu oli kopeloinut muut kapulat alle tuntia aikaisemmin (koirahieroja joutui hieromisen lisäksi vielä senkin tekemään...). Leo haisteli hyvin ja etsi oman kapulan, jos se oli kapularykelmän laitamilla. Mutta heti, kun kapulan laittoi keskelle, niin kärsivällisyys loppui. Leon pitäisi ilmeisesti omasta mielestään löytää se kapula noin kolmen sekunnin sisällä. Ja jos se oikea ei ole sattunut nenän eteen siihen menessä, niin täytyy ottaa nopeasti vaan joku. Kyllä se oikeakin sieltä löytyi, kun ensimmäisen (väärän) tuomisesta sanoin "höpöhöpö". Mutta heti kun Leo on vähänkin epävarma, se pureskelee kapuloita. Tein lopuksi vielä yhden helpomman toiston, eli se oma kapula oli rykelmän reunassa. Huomenna voisin vaikka kokeilla ihan jo sitä, että laitan kapulat riviin. Katotaan, kestääkö mun päänuppi ;)
Lenkeillä olen huomannut, että meillä ei ole Leon kanssa minkään valtakunnan kontaktia, kun Leo on remmissä. Vapaanaollessa se on kyllä kuulolla, mutta remmissä ei sitten yhtään. Olen nyt muutaman päivän kokeillut pyytää katsekontaktia aina välillä ja eri tavalla kun ennen. Ja kehunut siitä. Tänään olin huomaavinani, että jotain edistystä on ehkä tapahtunut. Ehkä jos saan (taas kerran) pidettyä oman mielentilani oikeana ja jatkan tällaista lenkkeilyä, niin Leon mielestä ehkä minua kannattaa kuunnella remmissä ollessakin. Koska kun asiaa vähän mietin, niin enhän minä ole mitenkän kovin mukava tyyppi remmilenkillä. Lähinnä murahtelen ja kiellän vetämästä. Välillä komennan taakse kävelemään ja silloin saatan vahingossa ehkä vähän kehua. Muuten olen itse lähinnä passiivinen tai huonotuulinen. Että jotta näin taas kerran oivallus on syntynyt.
 |
| "Vihdoinkin!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti