Sitä ja tätä

Ortopedi oli katsonut Viivin kuvat ja sain vastaukset kysymyksiini (jo jokin aika sitten...). Niiden papuluiden pirstaloituminen ei ole todennäköisesti tapaturmasta johtuvaa, vaan rakenteellisesta heikkoudesta. En siis ole (onneksi) potkinut Viivin pieniä polvia murskaksi, vaan luut ovat menneet tuollaisiksi "itsestään". Vaivaa ei sen kummemmin hoideta muuten kuin tarvittaessa särkylääkkeillä ja hieronnalla. Tuo vaiva saattaa aiheuttaa pohjelihaksen kireyttä, joten ne kannattaa aina tunnustella hieroessa ja käsitellä, jos ovat jumissa. Muuten asialle ei tarvitse tehdä mitään. Ortopedin mukaan Viivin takapään lihasjumit johtuvat todennäköisemmin siitä ylimääräisestä selkänikamasta. Eli jatkamme eloa vanhaan malliin lisäravinteiden ja särkylääkkeiden voimalla. Se kahden viikon kuuri meni loppuun viimeviikolla ja nyt koitan pitää sitä ilman särkylääkkeitä nähdäkseni, onko se käytöksessä eroa. Se vaikutti kuurin aikana energisemmältä ja iloisemmalta, mutta teen kuitenkin tällaisen kokeilun.

Vanha, mutta aina yhtä hauska kuva :)

Leksan kanssa olen yrittänyt treenata sitä tunnaria omalla takapihalla. Välillä jo tuntui, että se sujuu. Sitten tuli takapakkia. Leo jopa haisteli, mutta saattoi tuoda kuitenkin väärän. Ajattelin sitten, että ehkä se johtui siitä, että pidin niitä tunnareita muovipussissa omalla keittiönpöydällä. Ehkä kaikissa oli samaa hajua, vaikka olinkin pyöritellyt kädessäni vain yhtä. Jätin nyt kapulat ulos tuulettumaan. Varastossa minulla on myös ihan koskemattomia kapuloita, joten yritän niiden kanssa uudelleen. Muuten olen alkuinnostukesn jälkeen treenannut aika satunnaisesti. Mutta edes joskus. On sekin enemmän kuin aikaisemmin.

Pelastuskoiratreeneissä alkuvuoden treenikerrat on käytetty treenien suunnitteluun. Jokainen on tehnyt itselleen jonkinlaisen treenisuunnitelman ja sen mukaan on sovittu ryhmän treenipaikkoja. Ihan mielenkiintoinen kevät tiedossa :) Ensimmäisissä koiratreeneissä otin Leksalle yhden lumeen haudatun maalimiehen. Hautaaminen suoritettiin niin, että olemassaolevasta kuopasta kaivettiin ensin lumet pois. Sitten maalimies kuoppaan makuualustan ja pressun kanssa. Sen jälkeen lunta päälle. Maalimiehen päälle tuli paksuimmillaan ehkä jotain 15 senttiä kevyttä pakkaslunta ja puheyhteys säilyi koko toimituksen ajan. Eli maalimiehellä ei ollut mitään vaaraa. Leo löysi tietysti paikalle aika nopeasti. Paikka varmaan "loisti" koiran nenään suorastaan halogeenivalona muuten koskemattoman lumen keskellä. Leo pyöri ja hyöri piilon ympärillä jonkin aikaa ja varmaankin ihmetteli, miksi ihmistä ei näy, vaikka siinä selvästi haisee. Vähän piti jalkaakin nostaa viereiseen penkkaan, kun jälleen kerran herne etsi toista hernettä pään sisällä. Pissin mukana jännitys valui ulos ja Leo aloitti ilmaisun. Aikalailla oikeassa kohdassa Leo haukkuikin, ihan pään vieressä. Maalimies työnsi sitten kätensä lumesta ja ojensi Leolle lelupalkkaa. Sukkapallo putosi kuitenkin lumen sekaan, eikä Leksa nähnyt leluaan. Se sitten päätti haukkua vielä vähän lisää, joten näytin lelun sille. Siitä se sitten kömpi maalimiehen yli lelulleen. Hauska treeni, myös maalimiehen mielestä. Kuulemma lumen sisällä oli aika lämmin ja hyvä olla :)

Siellä se maalimies pötköttää lumen alla

Kerkesin Leon kanssa myös Övermarkiin hälytyshrajoituksiin. Siellä meille sattui sellainen flaksi, että suurin osa maalimiehistä oli meidän alueella. Heti alueelle mennessä löysimme jäljen (sen näki kyllä ihan omin silminkin) ja Leo sai jäljestää sen. Noin 300 metrin päästä löytyi maalimies, jolle Leo haukkui aika huonosti. Se menee sen piikkiin, että Leksalla on todella harvoin maalimies jäljen päässä, enkä ole sille mitenkään erityisemmin kertonut, että nekin maalimiehet pitää haukkua. Veimme "eksyneen" tielle ja jatkoimme oman alueen läpikäymistä. Pari kertaa näimme viereisen alueen koirapartion otsalamput ja pyysin Leksaa lähelleni. Muuten kävelimme metsässä polulla aika pitkään ilman mitään tapahtumia ja havaintoja. Kun tulimme metsästä tielle, otin Leksan liivit pois ja heittelin sille vähän lumipalloja. Suunnistaja soitti toiselle koirapartiolle, että missä he ovat. Yritimme varmistella, että emme ole jatkamassa samaan suuntaan, missä on toinen partio. Seikkaperäisen puhelun jälkeen kävi ilmi, että voimme jatkaa, se toinen partio oli ihan jossain muualla. Kun laitoin Leolle liivit takaisin, näin heti, että sillä on joku haju. Jouduin kuitenkin pidättelemään sitä vielä vähän aikaa. Kun sitten annoin luvan lähteä, Leo lähti heti vetämään kauas ja lujaa. Olimme peltoaukealla ja tuuli tuli sopivasta suunnasta. Kadotin Leksan näkyvistäni ja kutsuin sitä sillä tavalla rauhallisemmin. Leo ei tullut, mutta haukkumistakaan ei kuulunut. Jatkoimme kuitenkin suunnistajan kanssa matkaa edessä näkyvää latoa kohti. Siellä Leo sitte hyöri ja päästi pari äänekästä ulospäinhengitystä (ei siis haukkunut oikeasti, vaan sellaista pöhinää). Ladossa oli kaksi "kadonnutta". Kun soitimme johtoon löydetyistä henkilöistä, meitä pyydettiinkin palaamaan takaisin "uhrien" kanssa. Treeni oli meidän kannalta todella onnistunut, koska viidestä maalimiehestä kolme sattui olemaan meidän alueella. Olin myös tyytyväinen siihen, että sain tietää, että ilmaisu on meillä edelleen harjoiteltavien asioiden listalla vahvasti. En vain oikein ole saanut itselleni selväksi, mikä tuon ajoittaisen ongelman aiheuttaa ja minkälaisilla harjoituksilla sen saisi korjattua. Kokeilemme treeneissä siis kaikenlaista häröä ja yritämme paikallistaa sen palikan, jossa ongelma on.

Tokon suhteen voisin yrittää aktivoitua tällä viikolla, kun lääkäri kirjoitti loppuviikon sairaslomaa. Aikaa siis ainakin on. Todennäköisesti mulla on mykoplasma (ollut jo vähän aikaa) ja sain melkosen määrän erilaisia lääkkeitä. Jospa tuolla arsenaalilla saisi lopultakin tämän pidempään jatkuneen väsymyksen ja epämääräisen kökön olon pois. Lääkäri määräsi lepoa ja eiköhän tässä loppuviikolla ole sitäkin ohjelmassa. Jos vaikka sitten sitä tässä seuraavaksi ;)