Leon kanssa tein pari viikkoa sitten pidemmän partioinnin. Olin menossa vetämään peruskokeeseen tähtäävää ryhmää, koska heidän normaali vetäjänsä oli sairastunut. Menin paikalle jo reilua tuntia aikaisemmin ja lähdin Leon kanssa metsään partioimaan. Etukäteen olin sopinut yhden ryhmäläisen kanssa, että hän tulee treenipaikalle varttia ennen treenien alkua ja menee ennalta sovittuun paikkaan piiloon. Vähän reilun tunnin partioinnin jälkeen lähestyimme sitten Leon kanssa piiloa. Olin laittanut sellaisen "vähän sinne päin" karttalinkin piilon paikasta, joten en tiennyt ihan tarkkaan, missä maalimies on. Aloin sitten epäilemään, että olemme ehkä menneet kuitenkin piilon ohi ja soitin maalimiehelle. Olimme sitten niin lähellä piiloa, että kuulin itsekin maalimiehen puheen, kun hän vastasi puhelimeen. Leo kuuli sen myös, joten lopetimme puhelun nopeasti ja lähdin Leksan kanssa oikeaan suuntaan. Leo löysi ukon ja haukkui, vähän kylläkin huonosti. En tiedä, johtuiko se pidemmästä partioinnista vai siitä, että tuossa tuli tuota puhelinhässäkkää. Täytynee tehdä samantapainen treeni tässä lähiaikoina ja katsoa, onko ilmaisun kanssa jotain ongelmaa. Seuraavalla kerralla tehdään kyllä jotain muuta kuitenkin.
Treenien lopuksi pyysi vielä yhtä ihmistä menemään Viiville piiloon siihen ihan lähelle vaan. Piilo oli ihan helppo, mutta Viivi oli niin kierroksilla, että nenä ei ollut varmaankaan ihan auki. Se vaan pomppi varvikossa ympäriinsä häntä heiluen ja kuono pystyssä. Kun ihminen sitten löytyi, Viivi haukkui häntä pyörien. Mummeli toimii kyllä edelleen ihan hyvin, ainakin kun treenataan harvemmin. Ehkä se motivaatio on vähän korkeampi, kun ei ihan joka viikko pääse ukkoja etsimään :)
Tokossa Leon kanssa otettiin viime viikolla ylempien luokkien luoksetulon pysäytyksiä ja zetaa. Pysäytykset eivät menneet ihan putkeen. Olen varmaankin jämähtänyt tekemään niitä avoimen luokan matkalta, joten Leo ei oikein ymmärrä pysähtyä kauempana minusta. Nyt tiedän ainakin treenata asiaa. Zeta meni yllättävän hyvin. En ole aikaisemmin tehnyt sitä varmaankaan kokonaisena liikkeenä ja ekalla yrittämällä Leo oli vähän ihmeissään. Toisella kerralla se oli jo, että "tämä on jo tuttu juttu". Liikkuria piti vähän tuijottaa, koska aikaisemmin niissä luoksetulon pysäytyksissä hän toimi apuohjaajana ja lelun heittäjänä. Jospa tyyppi jemmailee nytkin lelua selkänsä takana? Viikon toisissa tokotreeneissä yritin tehdä Leon kanssa kaukokäskyjä ja sekoitettuja liikkeitä. Leo ei tuntunut olevan oikein terässä ja ihmettelin, miksi oikein mikään ei mene kovin putkeen. Vähän siinä taas hermostuinkin (vaikka ei saisi), koska tiesin Leon kyllä osaavan ne asiat, joita pyysin sen tekemään. Jossain treenien puolessavälissä se sitten selvisi, miksi koira ei toimi: sitä oksetti. Kun vein Leon ulos, se haukkoi heinää ihan maanisesti ja kakoi vähän lisää. Oksennusta ei missään vaiheessa tullut, mutta selvästi Leksalla oli huono olo. Että ilmankos koira ei toiminut... Motivaatio taitaa olla kuitenkin aika kohdallaan, kun raukkaparka yritti kuitenkin kovasti tehdä asioita, vaikka oli huono olo. Ja sitten minäkin vielä hermoilin. Päivän "Huono koiranomistaja"-palkinto olisi ollut taas kohdallaan :(
Tällä viikolla tehtiin tokossa paikallapysymisiä ja ruutua. Leo pysyi Leoksi aika hyvin paikallaan. Nimen omaan siis liikkumatta. Sekä istumisessa että makaamisessa. En vaatinut leuan pitämistä maassa, koska emme ole treeneissä vielä niin pitkällä ,että homma sujuisi, kun menen piiloon. Ruutu meni melko hyvin. Leo vaan hakeutuu tällä hetkellä aikalailla ruudun oikeaan reunaan. Ehkä siksi, että olemme harjoitelleet myös merkkiä. Leo siis yrittää asettua oikean etumerkin taakse. Täytynee nyt treenata taas oikeaa paikkaa vähän enemmän ja palkata ehkä ruudun vasemmalla reunalle. Josko sillä saisi sitä Leon ajatusta vähän keskemmälle.
Viivi on ollut myös pari kertaa Rally-tokossa. Olin odottanut jo pari viikkoa ihan tohkeissani, että pääsen Viivin kanssa tekemään juttuja yhdessä. Pelkäsin jo vähän, että tämä innostus kostautuu ja koko homma menee ihan päin peetä. Vaan ei mennyt! Mummeli kyttäsi kyllä molemmilla kerroilla viereisen radan agiliitäjiä ja kanssatreenaajia, mutta kun siirryimme kauemmas muista, Viivi pystyi keskittymään minuun. Ja voi sitä tekemisen riemua! Vinku oli ihan intskana ja teki kaiken pyydetyn.... nakin ja pallon voimalla. Vähän uusiakin muuveja piti treenata, mutta Pinksula suoriutui hyvin. Tehtiin pieni radanpätkäkin ja Viivi teki sen hienosti. Itse pitää vielä vähän hioa sitä, että mihin kohtaan sijoitutaan kylttiin nähden. Olen jopa tehnyt Viivin kanssa kotiläksyjä innokkaasti. Toki täytyy sanoa, että jos se ei ole oppinut kymmenessä vuodessa (lue: sille ei ole opetettu) takapään käyttöä seuraamisen käännöksissä, niin ei se ihan viikossa sitä opi. On sillä kuitenkin kroppa jo vähän kangistunut. Jatkamme kuitenkin harjoituksia innokkaasti. Kirjaimellisesti :)
 |
| Viivi Rally-tokossa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti