Mun takareisi on ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo muutaman kuukauden, mutta vaivan kanssa on pystynyt elämään ja olemaan ihan hyvin. Ehkä tämä liukastelu ja jäykistely on syynä siihen, että nyt ei pystynyt enää olemaan ja elämään. Sain lääkäriltä viikon alussa tulehduskipulääkkeet ja suosituksen vähentää liikkumista vähäksi aikaa. Eipä tuon jalan kanssa juuri pystynytkään alkuviikosta liikkumaan. Pienenkin lenkin jälkeen sain raahautua melkein itkua vääntäen kotiin jääpussin päälle istumaan. Diagnoosina oli tulehtunut lihas takareidessä. Koirat ovat nyt sitten tämän viikon olleet minimilenkeillä ja ne pienetkin lenkit on menty aika hiljaa. Nyt alkaa näyttämään siltä, että porukka kaipaisi jo vähän enemmän liikuntaa. Onneksi kipulääkkeet ovat auttaneet ja pystyn tällä hetkellä kävelemään jo melkein normaalisti. Niin että eiköhän tässä pian päästä kunnon lenkille. Tässähän ei olisi ollut niinkään ongelmaa, jos olisin voinut ajaa johonkin korpeen ja päästää koirat vaan irti. Mutta kun niksauttelukäsittelyn vuoksi Viivi ja Leo saavat liikkua vaan rauhallisesti ja mielellään ravaten nyt vielä pari päivää. Hankala yhtälö kyllä. Onneksi tässä on jo valoa näkyvissä tunnelin päässä. Pitää vaan toivoa, että jalka tosiaan on parantuntu, eikä se ole vaan tuo kipulääke, joka saa olon paremmaksi.
Mutta tämmöstä tällä kertaa. Toivottavasti tämä vaiva menee ny näin vähällä ohi ja minä jatkan koirien lenkitystä kivuttomuudesta nauttien. Ja tämän jälkeen siitä varmaan muistaakin taas nauttia ainakin vähän aikaa.
Niinjoo, naapureilta ei ole tullut nyt mitään kuulumisia. Toivottavasti se tarkoittaa, että koirat ovat olleet hiljaa. Eikä sitä, että naapurit eivät vaan jaksa enää jauhaa asiasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti