Back in Business

Koirat voivat liikkua normaalisti, samoin minä. Jee! Tai jos oikein rehkin, niin edelleen lihastulehdus muistuttelee olemassaolostaan. Mutta pystyn lenkkeilemään suht normaalisti. Suureksi osaksi siksi, että ostin nastakengät. Monta vuotta olen harkinnut kyseistä investointia, mutta en ole vaan malttanut ostaa kalliita Icebugeja. Nyt ostin ja olisi pitänyt vaan malttaa jo aikaisemmin. Elämä helpottui ehkä jotain 500 prosentilla. Tai ainakin lenkkeily :)

Seija was here

Peto ei ole viettänyt työpäiviä hiljaa nukkuen :( Naapuri ilmoitti, että Petsku on haukkunut iltapäivisin. Peto on raapinut myös tuulikaapin ovea. Ja melkein joka päivä, kun tulen töistä, Pedon sitruunapanta on tyhjä. Vaikka täytän sen joka aamu. Että voi pylly! Laitoin DAP-haihduttimen takaisin seinään, jos se rauhoittaisi. Kokeilin yhtenä päivänä jättää Pedolla vähän askarreltavaakin, mutta se ei tainnut auttaa. Ehkä vaikutus oli päinvastainen, koska juuri silloin sitä ovea oli raavittu. Nyt kun olen päässyt liikkumaan, olen yrittänyt tehdä pidempiä lenkkejä ja väsyttää koiria edes fyysisesti. Sorppa vaan naapurit, tällä hetkellä en pysty tämän parempaan. Ellen keksi jotain uutta taikatemppua, joka ei ole vielä tähän mennessä tullut mieleen. Ihan nyt viimeaikoina naapuri ei ole enää ilmoitellut metelistä. Että ehkä lenkkien pidentäminen on kuitenkin auttanut. Toivoa sopii.

Nyt kun on ollut enemmän vapaata, olen yrittänyt panostaa koiriin keskimääräistä enemmän. Huomasin oikeastaan pari viikkoa sitten, että en ole tarjonnut koirien pääkopille juurikaan tekemistä pitkiin aikoihin. Olen ajatellut, että niiden päät ovat ihan riittävän sekaisin muutosta ja fyysinen väsytys riittää niille. Ainakin minulle se on riittänyt viimeaikoina vähän liiankin hyvin. Ylimääräiset löhöilyvapaat ovat täyttäneet minunkin akkujani, joten nyt on sitten ollut koirillakin ohjelmaa. Eilen piilottelin nakinpaloja ympäri asuntoa varmaan puolisen tuntia. Tänään metsälenkillä kävin ensin yksikseni piilottelemassa esineitä metsään ja lähdin koirien kanssa metsään vasta sitten. Leo keksi heti, että tässä on joku juttu ja sen nenä aukesi samaan aikaan auton takaluukun kanssa. Se toi minulle suurimman osan esineistä, mutta Petokin löysi ainakin pari. Tosin se ei tuonut niitä. Viivi toi yhden myös. Piilottamieni esineiden lisäksi Viivi ja Leo löysivät kumisen frisbeen palasen. Siitä seurasi sen kokoluokan pileet, että koirien mielestä sen frisbeen täytyi olla jotenkin tosi erityinen aarre. Sillä sitten leikittiin ja minä heittelin lelua koirille. Autolle tullessa meitä oli sitten neljä märkää ja kuraista kaveria, mutta kaikkien hymy ulottui varmaan korviin saakka. Pitäisi muistaa itsekin, että kaikki koirien kanssa tekeminen ei pitäisi olla niin ryppyotsaista. Täytyy muistaa pitää hauskaa jatkossakin.

Treeneissäkin olen vähän käväissyt, mutta en jaksa niistä nyt kirjoitella. Pidetään tämä nyt vaan tämmösenä hyvän mielen postauksena joulun kunniaksi. Vaikka se kai virallisesti meni jo. Itse itselleni julistama joulurauha jatkuu kuitenkin edelleen. Se julistus sisältää semmosta, että en saa suuttua koirille. Tämmönen pipon löysääminen voisi vaikka jalkautua muihinkin kuin vaan joulun aikaan. Jänskä tunne tämmönen rentona oleminen ;)

Auringonnousu makkarin ikkunasta kuvattuna