Nyt olisi sitten hyvät neuvot tarpeen. Asiat, jotka EIVÄT ole auttaneet tähän mennessä:
Tarkat aamurutiinit. Asiat tehdään samassa järjestyksessä aamuisin ja poistun asunnosta melko vähäeleisesti huutaen ovelta "Heippa!". Näin ole tehnyt jo vuosia ja kuvitellut sen kertovan koirille jotain. Ehkä se kertookin. Sen, että matte on nyt poissa monta tuntia ja voi huutaa ihan rauhassa?
Verhot kiinni, että eivät näe pihalle. Tuulikaappiin valot päälle, että koirat eivät olisi ihan pimeässä. Kumpikohan on parempi, pimeä vai valot päällä?
Radio päälle, että eivät kuulisi kaikkia ääniä. No se oli vasta tänään ekaa päivää. Ehkä laitan sen vähän lujemmalle huomenna. Ei kuitenkaan niin lujalle kannata laittaa, että naapurit häiriintyvät siitä.
Sitruunapanta X 2. Leolla se toimii ainakin vähän, terrierit ovat jo oppineet, että ei sitä sitruunaa pitkään riitä. Ehkä haen kuitenkin kolmannenkin. Saavat sitten edes runtua tasapuolisesti kaikki... kunnes sitruuna loppuu.
DAP-haihdutin on ollut asunnossa jo pari päivää ennen muuttoa hajuaan levittelemässä ja on seinässä edelleen. En tiedä, auttaako se mitään. Koirat ovat kyllä edelleen aika rauhallisia, kun olen kotona. Varmaan siksi, kun ovat riehuneet täällä päivällä.
Mitä aion vielä kokeilla:
Edelleen tarkat aamurutiinit. Voisin ehkä tehdä aamuisin pidemmän lenkin (eli nousen viideltä ylös...)?
Enemmän valoja päälle. Jos se pimeys onkin yksi jännä tekijä?
No se radio kovemmalle. Jos se vaikka auttaisi?
Yksi sitruunapanta lisää.
Koirille jotain ajanvietettä. Ehkä jotain isoja luita purtavaksi. Ei pieniä luita, eikä puruluita, vaan oikeita isoja luita. Tai jotain semmosta.
Yleensäkin lisää liikuntaa ja muuta aktiviteetteja koirille. Ehkä niillä on vaan tylsää? En ole hetkeen opettanut mitään uusia temppuja ja Leonkin tokoilu on ihan minimaalista. Jotenkin ei muka aika riitä. Ja nytkin kuitenkin on aikaa kirjoittaa blogiin...
Laitoin tänään naapureiden postilaatikoihin viestin yhteystietojeni kanssa varustettuna. Pahoittelin koirien aiheuttamaa meteliä ja kerroin, että yritän korjata tilannetta. Pyysin ilmoittamaan, haukkuvatko koirat vai ovatko ne hiljaa. En tosiaan itse kuule töihin saakka, mitä ne täällä päivisin tekevät.
Ja pitihän sitä vähän itkeätirauttaakkin. Välillä vaan epätoivo iskee ja sitä miettii, että kuinka paljon enemmän minä oikeasti pystyn tekemään. Ja jos jäljelle jää vain se yksi ratkaisu, niin kenestä olisin valmis luopumaan... en kenestäkään. Varsinkaan, jos en ole yrittänyt kaikkea. Täytyyhän tähän löytyä joku muukin ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti