Kotiutumista

Nonni, nyt sitä ollaan sitten uudessa kodissa. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että muutto meni koirien kannalta ihan hyvin. Jokunen päivä meni kyllä ihan minimaalisilla lenkeillä. Onneksi Leo pääsi edes yhtenä päivänä lenkille Siirin ja Piitun kanssa. Siitä Annille iso kiitos :) Uudessa asunnossa koirat ovat tuntuneet rauhallisilta, ehkä ostamani DAP-haihdutin tosiaan toimii. Lenkit ovat yhtä häsläämistä, kuten aina uudessa paikassa. Eivät nuo tunnu muistavan, että olemme käyneet tutustumassa naapurustoon useammankin kerran viimeisen kuukauden aikana.Nyt kun olen vihdoin saanut melko lailla kaikki tavarat purettua laatikoista, niin ehkä aikaa ja jaksamista jää jo koirien lenkittämiseenkin. Tulevina päivinä on siis todennäköisesti luvassa lisää lenkkimaastoihin tutustumista sekä koirien ja pesuhuoneen pesemistä. Maanantai-iltana kerkesin edes jonkinlaiselle peltolenkille otsalampun valossa ja kyllä sitä vauhtia koirissa riittikin. Eipä noille eläkeläisillekkään sovi kovin monen päivän laiskottelut. Tietysti ihan kiva, että ovat edelleen kunnossa :)

"OmnoNomnOmm..."

Hakutreeneissä (joista en ole ollut pois muutonkaan takia...) Leo on harjoitellut pimeässä kokonaan peitettyjen ihmisten ilmaisua ja viimetreeneissä tein sen kanssa pistoja. Peitettyjen ilmaisussa ei ollut odotettuja ongelmia, eli haukku alkoi hyvin. Leo oli kuitenkin tunkenut pressun alle ja yrittänyt varastaa palkkalelua maalimiehiltä. Tämä oli tietääkseni ensimminen kerta, kun Leksa ns. "sikaili" jokaisella maalimiehellä. Ajattelin sen johtuvan vaan siitä, että ihmiset oli peitetty ja Leo yritti tunkeutua ihmisten luo. Noh, seuraavissa treeneissä otin sitten pistoja sen vuoksi, että ajattelin ottaa vähän hallitumpaa tekemistä Leon kanssa. Ja Leksapoika olikin sikaillut joka maalimiehellä. Se haukkuu nätisti 10 - 15 haukkua ja sen jälkeen saattaa tökkiä maalimiestä. Ilmeisesti se vaatii palkkaansa vähän turhan innokkaasti. Nyt kun ongelma on tiedossa, sille voi tehdä jotain. Jatkossa ohjeistan maalimiehet kieltämään, jos Leo tungeksii. Lisäksi voisin palkata useammin Leksan itse, jolloin se ei ehkä vaatisi palkkaa niin kärkkäästi maalimieheltä. Jos näillä konsteilla ei päästä toivottuun tulokseen, niin täytyy miettiä palkan laittamista esim. jalan alle tms, jolloin Leolla ei ole tarvetta tunkea "naamalle", kun kerran palkka ei ole siellä suunnassa.

Lisää vielä sopeutumisesta uuteen kotiin. Tiistaina jätin ensimmäistä kertaa koirat yksin koko työpäivän ajaksi. Viivi portin taakse olkkarin ja keittiön puolelle, pojat eteisen ja makkarin puolelle. Lisäksi pojille sitruunapannat varmuuden vuoksi. Kun tulin kotiin, sain kävellä autolta rauhallisesti omalle ulko-ovelleni, vaan hiljaisuus vastasi. Kun avasin oven, näin ensimmäiseksi, että koirat erottava portti on auki. Sen jälkeen näin, että kaikki kolme hilluvat innoissaan tuulikaapin oven takana. Äkkiä tuulikaappi auki ja Viivi kainaloon. Yllättävää kyllä, en löytänyt Pedosta ainuttakaan reikää. Ei kai noilla terriereillä ole juurikaan ongelmia, kun minä en ole paikalla. Minä se aiheutan suurimman osan jännityksestä, koska jännitän itse. Lisäksi tietysti mun huomiosta täytyy vähän kilpailla. Joo, tiedän kyllä, mitä kaikenmaailman koirakuiskaajat sanovat minun johtajantaidoistani. Niitä ei juurikaan ole. Tähän sopii sanonta "Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia" ;)

Viivi turvallisesti porttinsa takana

Toinen kotiintulo tänään uuteen asuntoon ei ollutkaan sitten enää yhtä hiljainen. Tässä uudessa kämpässä on semmonen huono puoli, että kun tulen autolla kotiin, koirat kuulevat sen jo kaukaa. Ajan asunnon ohi autokatokselle ja sieltä sitten köpöttelen ovelleni. Koiran varmaan huutavat koko sen ajan naapurien suureksi iloksi. Palautetta odottaessa sitten vaan...

Se on mun keittiö. Me likes :)