Perusjälkikoe suoritettu :)

Jee, Leon pimeäjälkikoke meni viikonloppuna läpi! Nyt sillä on sitten SPeKL:n perusjälkikoe suoritettuna hyväksytysti. Kokeessa on kaksi koeosiota, toinen tehdään valoisalla ja toinen pimeällä. Molemmissa kokeissa on noin kilometrin pituinen jälki, jossa on neljä käyttöesinettä ja ihminen jäljen lopussa. Neljästä esineestä kolme pitäisi löytää maaimiehen lisäksi, että koe on hyväksytty. Niin ja jälki pitää päästä loppuun määräaikaan mennessä. Päivällä aikaa on puoli tuntia ja pimeällä 45 minuuuttia. Ja on myös oleellista, että koira löytää sen jäljen alussa, että koko jäljelle päästään.

Leolle koe tuntui olevan aika helppo. Yhdessä kohdassa se haisteli ja pyöri normaalia enemmän ja jäljen jatkuessa jäin miettimään, että miksiköhän Leo käyttäytyi niin. Kun olimme päässeet loppuu ja löytäneet "etsittävän", kysyin häneltä, että sattuiko hän kenties kaatumaan jälkeä tehdessään. Oli siellä kaaduttu kuulemma ihan kunnolla selälleen :) Että ehkä se oli sitten se kohta, jota Leo tutki niin hartaasti. Löysimme myös kaikki neljä jäljelle jätettyä esinettä, eli koe meni meidän osalta oikeastaan aika täydellisesti. Kyllä, olen tyytyväinen :)

Kuva jälkitreeneistä

Itselleni koepäivä oli sitten vähän raskaampi. Työntekijöitä kokeeseen ei ollut saatu mitenkään liiaksi ja näin jokaiselle lankesi aika paljon tehtävää. Päivällä kävin tekemässä toiselle kokelaalle kilometrin jäljen ja lopuksi keräsin siihen jälkeen liittyvät laput ja jäljennostoalueen krepit metsästä. Päiväjälkikokeiden jälkeen oli pieni tauko, joten kävin kotona syömässä ja nukkumassa pienet päikkärit. Olin siellä jälkikoepaikalla semmoset reilu kome tuntia ja koko sen ajan satoi. Yksi vaatekerta jouti tässä vaiheessa siis kuivumaan.

Seuraavaksi kokeet jatkuivat hakukoealueiden tallaamisen merkeissä. Koepaikalle piti saapua iltaseitsemäksi. Tuli siinä tallattua kuutisen hehtaaria metsää, joista toinen kolmen hehtaarin alue kahteen kertaan. Minut oli merkitty suunnistajaksi pimeäkokeeseen ja kävin vielä itsekseni pikkukoirien kanssa katsomassa alueen ja maalimiesten piilot toistamiseen. Tallomisten jälkeen oli minulla pieni ruokatauko ja sitten oli se meidän jälki. Siellä sain mennä Leon perässä reippaasti niin, että hiki vaan tippui nenänpäästä. Tämän jälkeen ehdin taas istahtaa hetkeksi ja sitten oli vuorossa se suunnistussessio. Eli vielä pari tuntia metsässä rampimistä. Kun oma työvuoro loppui sinnä neljän - puoli viiden aikaan aamulla, olin kyllä aika kuitti. En päässyt kuitenkaan lähtemään kotiin, koska oli laittanut autoni sillä tavalla fiksusti mottiin. Sain odotella vielä lähes kuuteen saakka, että pääsin lähtemään. Vaikka mikäs siinä, aika kului nopeasti ihmisten kanssa rupatellessa. Kun sitten olin kotona vähän ennen puoli seitsemään aamulla, niin koirien ruokinnan ja suihkun jälkeen ei tarvinnut juuri unta odotella. Mekoinen rupeama! Mutta on se aina sen arvoista, vaikkakin raskasta. Yhdistykselle saatiin tämän kokeen myötä yksi hälytystasoinen koira lisää ja kaksi läpäistyä taidontarkastusta varmistivat kahdelle jo hälytystyhmässä olevalle koiralle pätevyyden kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Sitä vartenhan minä tätä teen ja sen vuoksi muutkin tekevät saman minulle, kun minä olen kokeessa. Hirveästi nähdään vaivaa, että saadaan sitten mennä etsimään eksyneitä marjastajia kaatosateessa yöaikaan ;) Harrastuksensa kullakin.