Koirien kanssa eläessä tietyt arjen rutiinit pysyvät samoina. Ne on pissitettävä, lenkitettävä ja ruokittava hyvin samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Tosin nyt ei ole sitä omaa 300 neliön aidattua pihaa, johon koirat voisi päästää juoksemaan. Pienenpieni oma piha tähän asuntoon kuuluu ja päästän koirat joskus iltaisin siihen pikapissalle. Muuten suurin osa ulkoilusta tapahtu remmissä ja koko kiljuva hunnilauma yhdessä. Koska jos joku joutuu jäämään yksin asuntoon, kun muut pääsevät mukaan, niin se yksi hunni protestoi yleensä melko äänekkäästi. Joitakin kertoja olen onnistunut lenkittämään koirat osissa viikonloppuisin tai lomapäivinä. Tässä vaiheessa olen muutenkin saanut kehitettyä melko toimivat systeemit uudenlaisen arjen pyörittämiseen. Oman lisämausteensa tuo tietysti se, että Viiviä ja Petoa en pidä sisätiloissa samassa tilassa juuri ollenkaan. Asunto on kylläkin valittu sen mukaan, että koiria on helppo pitää erillään.
Kun nämä karvakasat ovat tottuneet juoksemaan vapaana joka päivä, niin jatkuva remmilenkkeily ei tunnu sopivat niiden fysiikalle mitenkän parhaalla mahdollisella tavalla. Olen kyllä vienyt koiria edes johonkin juoksemaan vapaana ainakin pari kertaa viikossa. Näin kesällä ne ovat myös päässeet uimaan monta kertaa viikossa (ja sen seurauksena minä saan imuroida monta kertaa viikossa...). Kovasta yrittämisestä huolimatta varsinkin Viivin kroppa on mennyt aika jumiin. Se hierottiin juuri eilen ja perjantaina neiti hierotaan taas. Huomasin Viivistä jopa itse, että se on todella hieronnan tarpessa, koska se liikkuu ihan oudosti. Pitänee miettiä, miten saisin järjestettyä pikkukavereille enemmän vapaana juosemista.
Pikkuhiljaa kuitenkin tuntuu, että olemme sopeutuneet tähän uudenlaiseen elämään. Minä olen oppinut, että näin lähellä rannikkoa koiria ei pidä päästää jokaiseen heinikkoon (olen nyppinyt koirista tämän kesän aikana punkkeja enemmän kun koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä) ja että kaupungissa puput ovat paljon kesympiä kuin tuolla "maalla". Ne idiootit jäävät töllistelemään ja varmistamaan, että koirat ovat varmasti havainneet heidät, ennen kuin pötkivät pusikkoon laiskasti pomppien. Koirat ovat oppineet, että missä taloissa on koiria (niiden kohdilla pitää puhista varmuuden vuoksi, vaikka mitään ei sillä kerralla näkyisikään) ja Peto on oppinut, mistä risteyksisä käännytään kotiin (ja Peto vetää aina vastakkaiseen suuntaan). Perussettiä siis.
Koiratreeneissä olen käyny hyvin pitkälti samaan tapaan kuin ennenkin. Olen nyt ainakin tässä kesällä ottanut aina kaikki koirat mukaan. Siellä ne sitten kiljuvat autossa. Talvella täytyy kehitää varmaankin joku toisenlainen systeemi tai hankkia Pedolle lämminvesipullot autoon. Tai jotain. Otetaan nyt kuitenkin yksi ongelma kerrallaan aina sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Ja tänään tuli vastan tällainen ongelma:
Eilen Peto ei todellakaan näyttänyt tältä, enkä aamullakaan huomannut mitään. En tosin ehkä kurkannut edes sen mahan alle. Mutta töistä tullessa se näytti tältä. Jätin tänään koiratreenit väliin ja jäin tarkkailemaan herran nivusia. Viimeisen 3 - 4 tunnin aikana Peto on vaikuttanut pirteältä, eikä tuo tumma alue ole levinnyt. Lähden kohta hakemaan työläppäriäni työpaikalta, että voit tehdä huomenna töitä etänä (onneksi esimieheni on myös koiraihminen ja ymmärtää tällaiset tilanteet). Eläinlääkäriin menemme huomenna päivällä. Tuosta näkee selvästi, että joku ötökkä Petoa on purrut, mutta mikä ihme voi saada aikaan tuollaiset jäljet? Ehkä huomenna selviää lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti