Leon kanssa otin yksitystreenissä yllättäen sitä seuraamista. Taas tuli uusia vinkkejä, joten eiköhän näistä viimeaikoina kerätyistä vinkeistä jo pitäisi saada meille sopiva etenemissuunnitelma. Yön yli nukuttuani olen nyt päätynyt seuraavaan: Otan käyttöön kahden palkan systeemin. Minulla on toinen lelu ja toinen samanlainen lelu on takapalkkana. Leo ei ikinä tiedä, kumpi palkka sille tulee. Teen pieniä pätkiä ja harjoittelen liikkeellelähtöjä paljon. Jos kontakti putoaa, aloitan alusta. Pipa sanoi kuitenkin, että välillä koiralle pitää antaa mahdollisuus korjata virhe. Kokeessahan en voi palata alkuun. Jos kontakti tippuu pidemmän seuraamisen aikana kerran tai pari lyhyesti, mutta koira osaa itse hakea kontaktin uudelleen, niin kokeessa se saattaa pelastaa tilanteen.
Pipa suositteli käyttämään koulutuksessa sellaisiakin tapoja, joita voi käyttää myös kokeessa. Harjoituksissahan usein homma otetaan uudelleen alusta, jos jotain menee pieleen. Kokeessa niin ei voi tehdä. Esimerkkinä Pipa käytti EVL:n "zetaa". Jos koiralla menee ensimmäinen asento väärin, mutta muut onnistuvat, voi liikkeestä saada vielä 7 pistettä. Jos taas sekä koiran että ohjaajan pakka leviää ensimmäisestä väärästä asennosta, liikkeestä tulee 0 pistettä. Joskus koira on siis palkattava siitäkin, että osa liikkeestä ei onnistu, mutta se osaa korjata tilanteen ja tehdä loppupätkän oikein.
Toisena juttuja otin yksityishetkessäni kaukokäskyn asennonvaihtoja. Pipa suositteli jättämään käsiavut nyt hetkeksi pois, koska Leo kuulemma seuraa vain kättäni, eikä ajattele itse yhtään, mitä pitää tehdä. Pelkällä suullisella käskyllä Leo näytti tekevän vaihdot myös rauhallisemmin. Eniten ongelmia oli seisomisesta maahanmenossa. Siinä Leo siirtää takajalkoja eteenpäin. Se osaa kuitenkin melkein aina nousta makuulta seisomaan niin, että takajalat pysyvät paikallaan. Seisomasta maahanmenoon sain vinkiksi, että laitan namipalkan Leon etujalkojen väliin. Kun se siitä menee maahan, niin vähisinkin etupää menee ensin alas. Nykyään käytän kaukoja opetellessa Leolla pientä rimaa takajalkojen edessä. Pipan mielestä sillä saisi olla tässä vaiheessa joku isompi este, koska Leo ei välillä edes huomaa koko rimaa.
Yhteistreeneissä otimme aluksi paikallaistumista. Leo pysyi muuten aika hyvin, mutta meni maahan, kun kielsin sitä haistelemasta (Leo yritti kurkotella viereiseen koiraan päin ja haistella, että onko se tyttö vai poika...). Täytyy nyt sitten miettiä, että miten kiellän venkoilun istumisessa niin, että se kieltäminen ei aiheuta maahanmenemistä. Muuten istuminen meni melko hyvin. Kävin palkkailemassa välillä ja jäin muutenkin itse kokonaan näkyvillä vielä.
Paikallamakaaminen meni ihan ok. Leo kyllä nosti leuan maasta heti, kun menin piiloon, mutta oli muuten rauhallinen. Itse paikallapysymisessä ei siis ollut pahemmin ongelmia. Pipa neuvoi kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että Leo menee vinoon makuullemennessä. Niinhän se toisaan tekee, olen vaan unohtanut kiinnittää siihen asiaa huomiota, kun koko paikkamakuun kanssa on ollut niin paljon muita ongelmia. Jatkossa teen siis niitä harjoituksia, että käskytän Leksaa vierelläni maahan ja vaadin suoraan menemistä. Tähän minulle onneksi onkin jo konstit valmiina, palkka vaan koiran eteen vasemmalle etuviistoon. Tai jos palkka tulee minulta, niin tarkkana sen kanssa, mistä suunnasta palkan annan.
Viimeisessä yhteistreenissä teimme paikallaan kääntymisiä ja askelsiirtymiä. Peruuttamisessa minun pitää vielä harjoitella vähän seinän vieressä, että Leo ei lähde kaartamaan vasemmalle. Sivuaskelissa sain selvät ohjeet, miten asekeleet kannattaa ottaa, että koiran on helpompi tehdä siirtymät oikein. Nyt vaan sitten harjoittelemaan koiran kanssa ja ilman sitä, miten kävellään sivullepäin ;) Lyhykäisyydessään homman juju on kuitenkin siinä, että koiran puoleinen jalka viedään vähän niinkuin toisen jalan taakse. Alkuvaiheessa jalan taakseviemistä voi vähän liioitellakin, että koira oppii tekemään homman oikein. Olenhan minä nähnyt, miten kokeessa ihmiset noita askelia ottavat, mutta hyvä kun joku oli vierestä katsomassa ja näyttämässä, miten se juuri oman koiran kanssa onnistuu.
Kurssi oli jälleen antoisa ja sain paljon ajateltavaa. Lisäksi opin kurssin aikana kokoamaan ja purkamaan meidän kevythäkin oikein. Katsos vaan, siinä on sellainen kattoluukku, jonka kautta homma hoituu huomattavasti kätevämmin, kun häkin sisään könyämällä ;) Viivin kanssa muutamalla kurssilla olleena osaan myös arvostaa sitä, että oma koira ei yritä kokoajan syödä muita kurssille osallistuvia koiria. On se vaan hieno tunne, kun oma koira on hanskassa, eikä pahemmin välitä muista koirista. Jos Viivi ei olisi kouluttanut minua vuosikaupalla, en osaisi arvostaa tätäkään asiaa riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti