Jälkiä ja tokoa

No nyt se odotettu kesätauko hakutreeneistä alkoi. Siinä mielessä odotettu, että olen vakaasti päättänyt treenata jälkeä aktiivisesti tauon aikana. Yritän pitää tästä päätöksestä myös kiinni.

Jälkeily alkoi viimeviikon maanantaina sillä, että pidimme pienemmällä porukalla hakutreenien sijaan jälkitreenit. Mukana oli muutama aloitteleva jäljestäjää ja ajatuksena oli antaa heille eväitä itsenäiseen harjoitteluun treenitauon aikana. Sikäli mikäli minä nyt osaan juuri eväitä antaa jäljestykseen. Onneksi mukana oli muitakin vähän enemmän jäljestäneitä. Samalla pidemmälläolevat koirat saivat vieraiden ihmisten tekemiä jälkiä. Leolle tehtiin n. 400 metrin jälki, jossa oli ojanylitys ja polunylitys sekä kulmia. Ojanylitys meni vauhdilla, koska kartalla isommannäköinen oja olikin tällä hetkellä melko kuiva uoma. Kulmista mentiin melkein kaikista aluksi yli, mutta jälki löytyi melko hyvin kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen. Polun ylitys oli tehty niin, että jäljentekijä ei mennytkään suoraan polun yli, vaan käveli vähän matkaa polkua pitkin ja meni sitten vasta metsään. Leohan meni itsevarmana vaan suoraan polun yli, mutta jälki ei sitten jatkunutaan siellä toisella puolella polkua. Herran piti vähän etsiä ja itse se sitten kuitenkin tajusi, että jälki jatkuukin polkua pitkin. Melko epävarmaa oli kuitenkin Leon jäljestäminen polulla ja pariin kertaan minun piti kysyä mukanakulkevalta jäljentekijältä, että meneekö sen jälki tässä. Polun jälkeen jälki jatkui pienen pätkän vielä metsässä ja loppupalkka oli siinä (Leon lempparivinkulelu). Polun jälkeen tein vaan vähän typerän jutskan, kun käskin Leon maahan ja yritin juottaa sitä. Vesi ei maistunut, vaikka kuinka tyrkytin. Ja ihmekös tuo, Leo oli varmaan jo saanut hajun loppupalkkana olevasta lelusta, koska lelu oli ehkä jotain viisi metriä edessäpäin. Noh, oppipa ainakin, että jos käsken pysähtyä jäljelle, niin siihen pysähdytään, vaikka haistaisi mitä. Ja tottelemisestä sai lelun palkaksi. Tosin se palkka olisi pitänyt tulla siitä, että Leo selvitti vaikean kohdan jäljellä. Tämä jälki oli arviolta 1,5 - 2 tuntia vanha ja vauhtia oli edelleen ihan liikaa. Edelleen pitäisi tehdä vanhempia jälkiä tai vaikeammalla alustalle. Eli nurmikentät ja soramontut, here we come!

Viiville vaan pari jäljennostoa. Ajatuksena oli, että näytetään aloittelijoille käytännössä sekin harjoitus. Ymmärsivät varmaankin idean, eipä tuo mikään erityisen vaikea juttu ole. Mutta on se aina parempi näyttää homma käytännössä, kun yrittää selittää juttua ja piirtää kuvaa. Vinkunen on jo aika hyvä nostamaan jälkiä, se täytyy sanoa.

Keskivikkona Leolla oli ylimääräiset tokotreenit ja siellä oli mukana yksi maanantaina jäljentekoa aloitelleista. Jäimme tokon jälkeen tekaisemaan pienet jäljet Leolle ja Millille. Leksalle tehtiin lyhyt jälki nurmikolle parin kulman kera. Aika ok Leksa meni tuoreen jäljen, mutta vauhtia ja hösäämistä oli edelleen vähän liikaa. Kulmista mentiin taas vähän ohi ja jälki etsittiin itsenäisesti.

Lauantaina kävin kauppareissulla tekemässä taas Leolle noin 140 metriä pitkän jäljen läheisen koulun nurmikentälle. Jäljelle tuli pari "polun" ylitystäkin. Kauppareissun jälkeen kotiin ja Leon kanssa polkupyörällä koululle. Ja TAAS vauhdilla ja risteillen jäljelle. Tällä kerralla Leo kyllä hosui melkoisesti, mutta löysi kuitenkin jäljen päähän. Välillä Leksa nosti päänkin, enkä päästänyt sitä jatkamaan ennen kuin pää laski takaisin alas. Näiden parin nurmijäljen perusteella päätin kokeilla nyt seuraavaksi namien viljelyä Leolle. Jospa se nyt vähän vanhempana söisikin ne namit jäljeltä. Seuraavaksi siis namijälki nurmelle. Samalla aion tehdän samalaisen Viiville. Ja ehkä myös Pedolle.

Tokotreeneissä suostuin kokeilemaan Leolle nyt sitä hihnasta nykäisemistä Leon kontaktiongelmiin. Harjoittelimme nyt vasta niin, että Leo istui perusasennossa ja sen täytyi pitää kontakti häiriöstä huolimatta. Tämä sen vuoksi, että minä en mokaisi tätä harjoitusta omalla vääräaikaisella nykäisyllä tai palkkaamatta jättämisellä tms. Ja toimihan se niin kuin arvelinkin ja kuten niin moni minua kouluttanut on vakuutellut. Ehkä nyt sitten kuitenkin suostun tuota pakotetta kokeilemaan, koska onhan tässä jo muita juttuja yritetty. Eikä seuraaminen ole muilla konsteilla oikein korjaantunut. Ehkä se pelkkä palkkaamatta jättäminen ei nyt sitten riitä meidän seuraamisongelmiin. Jos tuo hihanpakote ei kuitenkaan lähde toimimaan suht nopeasti, niin en aio nykiä Leksaa seuraavaa kahta vuotta. Luulisi, että Leksa kuitenkin aika nopeasti tajuaa homman jujun, jos se on tajutakseen. Toisaalta tietysti jo pidempään jatkunut haahuilu ei varmasti korjaannu viikossa.

Maanantaina sitten tekaisin koirille jokaiselle nurmelle namijäljen. Sanotaan nyt vaikka, että pyllistelin turhaan. Peto söi naminsa parhaiten ja sekin jätti varmaan kolmasosan syömättä. Muilla nameja jäi jäljelle vielä enemmän. Että eipä tainnut tämäkään olla ratkaisu meidän vauhtiongelmiin. Ehkä kokeilen vielä uudelleen vähän paremilla nameilla ja vanhemmilla jäljillä.