keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Taukoilua

Olen tällä hetkellä kaikkien koirien kanssa treenitauolla kaikista treeneistä. Viikko kuluu aika hitaasti, kun ehtii välillä vähän niinkuin olemaan vaan. Sen vuoksi päätin sitten siivota koko talon (että aika kuluisi nopeammin). Sain huomata heti alkuun, että meillä on nämä siivoishommat olleet retuperällä vähän pidemmän aikaa ja urakkaa riittää. Toivottavasti inspiraatio kestää loppuun saakka. Ainahan sitä voi toivoa...

Viikonloppuna ajelin mökille siivoamaan ja laittamaan mökkiä joulukuosiin hyvässä seurassa. Kyllä se kuuraaminen on kivempaa porukalla :) Koiratkin saivat juoksennella pitkin metsiä vapaana ja onneksi Soinissa oli luntakin. Ei mennyt siivoukset ihan hukkaan, kun koirat pysyivät puhtoisina. Naapuri varoitteli, että vähän matkan päässä on nähty isot sudenjäljet useampaan kertaan viimeviikkoina. Suositteli pitämään koirat pimeällä remmissä, että susi ei vie meidän mussukoita. Suoritimme pidemmät lenkkeilyt sitten päivänvalolla ja pimeällä käytiin vain pikapisuilla pihassa.

Mökin siivous loppusuoralla


Ennen treenitauokoa kerkesin viimeviikolla vielä Pedon kanssa agilitytreeneihin, Viivin ja Leon kanssa pelastuskoirailemaan ja Leon kanssa tokotreeneihin. Puuh!

Pedon agilitytreeneissä harjoiteltiin niistoa ja koiran "heittämistä" vähän pidemmän matkan päässä olevalle esteelle (kai tuolle heitollekin on olemassa joku hieno nimi, mutta sitä termiä ei tiedä). Niistämisen Peto kässäsi aika nopeasti. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, että minä ymmärsin, miten sen tehdään. Mutta tuo heittäminen ei kyllä oikein sujunut. Käännyin itse varmaankin aina liian aikaisin, tai sitte oma liikkeeni pysähtyi liian töksähtävästi. Niin tai näin, montaa onnistunutta toistoa siinä hommassa ei nähty. Pedon kanssa ei voi sitten liikaa jäädä hinkkaamaankaan samaa kohtaa, koska Pedon into loppuu aika lyhyeen. Tehtiin sitten rataa ja yritettiin eri kohdissa niistoja ja heittämisiä. On se vaan hankala laji tuo agiliito, varsinkin jos on sellainen koira, joka lukee tarkasti käsien ja koko vartalon asentoa. Ja ohjaajalla on jotkut lentävät kätöset...

Peto odottaa joulupukkia mökillä


Pelastuskoiratreeneissä tein molemmille koirille olevinaan vähän isomman treenin. Leolle kokeiltiin nyt sitä, että aluetta ei olisi tallattu etukäteen. Maalimieskin meni eri kautta piilolle, että Leo ei löytäisi ukkoa jäljestämällä. Vähän paremmin Leo oli kuulolla, mutta kyllä sillä vaan on melkoinen tuo toimintasäde. Siitä johtuen Leo löysi sitten kuitenkin sen maalimiehen jäljen ja jäljesti maalille. Tosin herralla oli ollut niin kova vauhti, että oli juossut aluksi maalista ohi, sitten jarru päälle ja takaisin. Ennen ilmaisua Leo oli ravistellut, mutta ravistelun jälkeen ilmaisu meni hienosti. Ehkä tuo ravistelu johtui siitä, että kutsuin Leksaa melkein samaan aikaan, kun Leo saapui maalille. Ravistelu maalimiehellä yleensä on oire siitä, että koiraa jollain tapaa jännittää tai se tuntee olonsa epävarmaksi. Luulisin, että Leolle tuli pieni ristiriitä pienen päänsä sisälle tuosta kutsumisesta johtuen ja sen takia piti vähän ravistella ennen ilmaisua. Viivi-vinkunen teki hommia taas aika tasaisen varmasti. Samassa piilossa oli ollut myös toiselle koiralle ukko piilossa. Sekä aikaisempi koira että Viivi reagoivat hajuihin samoissa kohdissa. Ihan mielenkiintoista laittaa välillä ukkoja samoihin piiloihin useammalle koiralle, niin näkee eroja koirien tavoissa toimia. Viivillä menee yleensä vähän kauemmin hajujen paikallistamiseen kuin isommilla koirilla. En tiedä sitten, liittyykö tuo koiran kokoon, vai onko Viivi vaan muita koiria huonompi tarkentamaan. Ehkä vähän molempia, Viivillä kun on taipumusta jäädä hajuun pyörimään sen sijaan, että se itse lähtisi hakemaan hajun lähdettä kauempaa. Vuosien varrella olen oppinut ohjaamaan Viiviä vähän niinkuin kiertämään eri suunnilta siihen kohtaan, missä Vinkusella on ollut hajua. Tällä menetelmällä piiloutuneet ovat tavanneet löytyä, tosin aikaa löytämiseen menee enemmän kuin oma-aloitteisesti liikkuvamman koiran kanssa. Onhan näissä hommissa puolensa ja puolensa. Viivi liikkuu yleensä aika lähellä minua ja näen sen jokaisen nenännoston ja hännänheilautuksen ja pystyn siitä päättelemään aika paljon. Leoa taas en juuri pysty lukemaan, kun se kulkee niin kaukana ja kovalla vauhdilla. Mutta Leon kanssa taas pystytään etsimään isompia alueita paljon nopeammin. Eikä Leokaan nyt kovin kauas lähde muutakuin hajun perässä. Itselle se on haasteellista ohjata kahta niin erilaista koiraa. Tai oikeastaan ohjata Leksaa, kun on vuosikausia treenannut Viivin kanssa ja tottunut sen kanssa yhteiseen tahtiin.

Käväisin edellisviikonloppuna Leon kanssa junalla Vaasassa. Tai menin junalla ja tulin takaisin autolla. Auto kun oli pikkujoulun jäljiltä sattuneesta syystä jäänyt Vaasaan. Kun kerran piti junailla, niin tietenkin piti ottaa koira mukaan harjoittelemaan ihmisten ilmoilla olemista. Leksa on kyllä matkustanut junalla ennenkin, mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Perillä Vaasassa totesin, että edellisestä kaupunkikävelystäkin on vähän liikaa aikaa. Leo oli ihan maalaisjutti-koiran näköinen tuijotellessaan ihmisvilinää ja kaupungin valoja. Tarpeeseen tuli tuo reissu. Pitäisi viedä koiria vaan ihmisten ilmoilla useamminkin.

Junassa. Joku Urpå oli vallannut yksin koirapaikan, eikä ymmärtänyt poistua mulkoilun voimalla.
Sujuihan se näkinkin, kun matka oli niin lyhyt


Viimeperjantaina meillä oli tokotreeneissä ulkopuolinen kouluttaja nimeltään Heidi Kailio. Heidi on näillä leveysasteilla menestyneimmästä päästä tokoilija ja ajattelinkin hyödyntää hänen asiantuntemustaan ottamalla ylempien luokkien liikkeitä hänen ohjauksessaan. Kyselin neuvoja kaukokäskyjen vaihtoihin, lähinnä seisomisvaihtoihin. Ihan hyvä, että joku katsoo välillä vierestä, kun harjoittelen. Sainkin ohjeita ihan kivasti, toteuttaminen on vaan toistaiseksi jäänyt vähemmälle. Toisella kierroksella halusin aloittaa ohjatun noudon harjoittelun. Jonkinlainen ajatus minulla olikin, että miten homma kannattaa aloittaa, mutta halusin taas jonkun asiantuntevamman katsovan meidän touhuja. Siihenkin sain hyvin neuvoja, että miten kannattaa aloittaa ja miten jatkaa harjoituksia. Leon mielestä harjoitus oli tosi kiva. Saa juosta osoitettuun suuntaan ja sitten sieltä saa nameja. Helppoa ja palkitsevaa. Leon mielestä kaikki juoksemista sisältävät liikkeet on kivoja.

Siinäpä edelliset pari viikkoa pähkinänkuoressa. Tämä ja ensiviikko ainakin taukoillaan ja keskitytään joulunviettoon. Syödään ja ulkoillaan paljon ja jos jaksetaan, niin voidaan treenailla jotain pientä. Todennäköisesti ei jakseta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti