Kuten arvata saattaa, alkuinnostuksen jälkeen harjoittelu ei ole ollut enää niin intensiivistä. Jonkinverran on kuitenkin harjoiteltu, mutta edistyminen ei ole ollut enää niin vauhdikasta kuin mitä se alussa oli. Olen vähän jämähtänyt siihen, että Viivi ja Peto peruuttelevat edelleen seinälle ja Leo sohvan rahille. Leksa on senverran isokokoinen, että en ole viitsinyt laittaa sitä peruuttelemaan seinille. Olisi pian tapetit rullalla tai ainakin naarmuilla.
Peto on alun jälkeen mennyt Viivi ohi tässä hommassa. Peto seisoo välillä vahingossa käsillään ja ilman tukeakin lyhyitä aikoja. Täytyy nyt miettiä, miten pääsen asiassa eteenpäin ja mihin laitan Leon peruuttelemaan. Tuolla sohvanrahilla homma ei tule etenemään paljon enempää kuin mihin saakka nyt on päästy.
Yritin kuvata puhelimella jonkinlaista elävää kuvaa aiheesta. Puhelin jakkaralle, tuetaan se puruluulla pystyasentoon (no se puruluu sattui ensimmäisenä käteen), niin saadaan jalatonta ja/tai päätöntä videokuvaa. Sitten ähelletään jonkun videoeditorin kanssa tuntikaupalla, koska avun pyytäminen olisi melkein kuin luovuttamista. Pyydetään sitä apua kuitenkin loppuviimein, koska homma ei etene enää yhtään vuodatetuista hikikarpaloista ja ärräpäistä huolimatta. Tässäpä tämä luovuuteni tuotos. Minulla totisesti on sitä "silmää" tähän hommaan ;)
Viivillä on niin kova kiire, että silmä ei melkein edes erota, jos se sattuukin seisomaan jonkun sekunnin sadasosan etujaloillaan ilman tukea. Peto osaa jo aika hyvin. En vaan uskalla ihan hulluna harjoitella, että Petkusen selkä ei menisi ihan jumiin. Leo osaa työntää takapuolensa korkealle, mutta jalat jäävät aika alas. Epätoivoiselta tuntuvan alun jälkeen täytyy kuitenkin olla tyytyväinen Leonkin suoritukseen. Tuo koira kun ei ole mikään maailman ketterin elukka.
Ehkä vielä joskus lisään tänne blogiin videon käsilläseisovista terriereistä. Älkää turhaan odottako videota käsilläseisovasta Leosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti