Edellisenä sunnuntainta harjoiteltiin ruutua ja tunnaria. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä käytän edelleen aika paljon apuja ruudun kanssa. Ehkä olenkin jättänyt vähän liian nopeasti pois namialustaa/lelua. Toisaalta Leo opettaa minulle aika nopeasti, että ruudussa on aina oltava jotain. En tiedä, kun tuo ruudun opettaminen on itsellenikin aika uusi asia.
Tunnaria tehtiin myös ja homma ei oikein sujunut. Leo kyllä etsi omaa kapulaa jonkin aikaa, mutta kun sitä ei aivan heti löytynyt, se toi satunnaisesti jonkun väärästä kasasta. Tämä toistua pari kertaa. Sen jälkeen tehtiin monta astetta helpotettu treeni, eikä sekään oikein sujunut. Tulimme siihen tulokseen, että Leo etsii ehkä minun hajuista kapulaa, mutta myöskin minun viemääni kapulaa. Olen harjoitellut yksin ja vienyt aina itse oman kapulani. Eipä ole tosiaan tullut harjoiteltua, että joku muu vie ne kapulat. Lisäksi olen harjoitellut kotona aina nurmikolla. Leolla tuntuu olevan oletuksena, että se etsittävä kapula on aina piilossa jossain heinän seassa, eikä se voi olla näkyvillä. Noh, ainakin tiedän, mitä pitää harjoitella.
Nyt eilen harjoittelimme seuraamista ja kaukokäskyjä. Seuraamisen kanssa täytyy ehkä vaan palata useampi askel taaksepäin ja vaatia kontaktia kokoajan. Tai Leo ei varsinaisesti pidä katsekontaktia, vaan katsoo ylöspäin. Ja se olisi tavoitteenakin, että pää pysyy kokoajan ylöspäin. Kaukokäskyissä istu-maahan -vaihdot sujuvat tosi hyvin. Mutta ongelmana on seisomisvaihdot (joita en ole vielä edes kovin paljon harjoitellut). Istu-maahan -vaihdoissa Leo pitää takajalkoja paikallaan, kun taas seisomisvaihdoissa etujalat pysyvät paikallaan. Siitä tietysti seuraa liikkumista. Läksyksi sain seisomisvaihtojen harjoittelua. Jos tavoitteena on paikallaan pysyvät takajalat, tekniikka täytyy opettaa Leksalle. Siinä sopivaa homma sadepäiville, tätä kun voi harjoitella vaikka olohuoneessa.
Otin edelliskerran tunnariharjoitusten korjaamiseksi muutaman helpon toiston Leon kanssa itsekseni kentän reunalla. Vein vain sen oman kapulan piiloon. Ensimmäisen vein piiloon heinikkoon ja homma sujui loistavasti. Toisella kerralla jätin kapulan näkyville hiekalle. Leo juoksi suoraan ohi heinikkoon kapulaa etsimään. Odottelin rauhassa, että herra keksii itse asian ja aika pian se sitten ottikin kapulan hiekalta ja toi sen minulle. Kolmannen kapulan vein myös hiekalle, mutta niin, että se oli kahden ruohoalueen välissä. Aluksi Leo jäi nuuskuttelemaan etummaisella ruohoalueelle. Sitten se vilkaisi kerran hiekalla olevaa kapulaa, käveli sen ohi ja jatkoi nuuskuttelua hiekan takana olevalla ruohoalueella. Epävarmuus iski ja piti pissata kerran. Sen jälkeen kapula otettiin ja tuotiin minulle. Pissiminen ei ok, mutta toisaalta Leo sai itse ongelman ratkaistua. Aika pöljä tapa kyllä tuo, että aina kun vastaan tulee ongelmatilanne, sen ratkaisu vaatii pissatauon.
Parit viimeharkat ovat siis olleet tosi hyvät siitä, että nyt on taas selkeänä päässä muutama asia, joita pitää harjoitella. Välillä sitä sortuu tekemään "vaan jotain" sen enemään suunnittelematta. Nytpä on valmiina päässä ne asiat, jotka vaativat treeniä. Tuo seuraaminen on vaan niin ärsyttävä liike, että en itsekään jaksaisi treenata sitä kokoajan. Vaikka se juuri on se asia, jota pitäisi treenata kokoajan ja sen treenaamisen pitäisi olla vieläpä hauskaa. Kai Leokin nyt huomaa, että en itsekään ole aina ihan täysillä mukana noissa seuraamisharjoituksissa. Olisi kiva harjoitella vaan kaikkia uusia jutskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti