Seuraamista otin pieniä pätkiä ruohonleikkauksen lomassa. Ajatuksena oli, että teen muutaman pienen pätkän, jolloin hommassa säilyy iloinen meininki ja kontakti. Teinkin pari suoraa pätkää ja pari pätkää niin, että tuli kaikki käännökset mukaan. Tissikumi sai kyytiä ja Leo teki hyvin kontaktissa. Pitää nyt vaan itse muistaa pitää nuo seuraamistreenit lyhyinä ja kiinnostavina. Kun hinkkaa liikaa, vire laskee ja kontakti tippuu. Nyt kun kierroksia on enemmän, perusasennot meinaavat olla vähän vinoja. Tylsän hinkkaamisen välttämiseksi ole ottanut seuraamiseen nyt jonkinverran "lentäviä lähtöjä", eli en ota Leksaa perusasentoon aluksi, vaan lähdemme vaan liikkeelle. Leo osaa kyllä hyvin hakea oikean paikan vauhdistakin. Pitää harjoitella perusasentoon tulemisia ja liikkeellelähtöjä erikseen.
Iltalenkin jälkeen otin Leon ja Viivin kanssa paikallamakuuharjoituksia. Kokeilin piiloon menemistä, mutta Viivi tuli melkein heti perään katsomaan, mihin lähdin. Leo pysyi hienosti, vaikka Viivi lähti vierestä. Vein sitten Viivin takaisin ja tein loppupätkän niin, että olin näkyvillä. Otin yhteensä viiden minuutin paikallamakuun, kun alussa oli niin kaikenlaista edestakaisin juoksemista Viivin kanssa. Leo pysyi koko ajan aika hienosti. Pari kertaa se yritti haistella maata ja katsella taaksepäin. Lopetti kyllä heti, kun vähän murahdin. Viivikin pysyi Viiviksi hyvin, mutta aloitti kyllä jossain kolmen ja puolen minuutin kohdalla syömään heinää ja taisi nyppiä sitä enemmän ja vähemmän sinne viiteen minuuttiin saakka. Otin sitten pelkästään Leon kanssa vielä toisen lyhyemmän pätkän pienen tauon jälkeen. Jätin Leon makaamaan ja menin nurkan taakse piiloon puoleksi minuutiksi. Sen jälkeen tulin näkyviin puoleksi minuutiksi. Leo pysyi hyvin, en tosin tiedä, mitä se teki sen ajan, kun olin piilossa. Tällä kertaa en vaatinut leuan pitämistä maassa. En tiedä, onko se välttämättä muutenkaan se paras tapa, ainakaan helteellä. Leo ei ainakaan oikein pysty läähättämään, jos se pitää leukaa maassa. En kuitenkaan vielä kokonaan luovu ajatuksesta. Voin harjoitella samaan aikaan molemmilla tavoilla, koska minulla on eri käskyt näille eri tavoille.
Pedon agilityssa meillä oli vähän kaikenlaista ongelmaa. Peto lähti parikin kertaa radalta johonkin kentän reunalle hengailemaan. Johtui ehkä siitä, että jouduimme ottamaan yhtä kohtaa tosi monta kertaa. Kohdassa oli puomin ylösmeno ja putken suu vierekkäin. Peto ei mennyt sitten millään konstilla putkeen, vaan aina vaan puomille. Sitten kun sain Pedon menemään putkeen pari kertaa, se kääntyikin putkessa ja tuli samasta päästä takaisin. Ehkä Peto sitten ahdistui, kun ainavaan yritettiin samaa kohtaa, eikä ollut oikein varma, että mitä siltä odotettiin. Pedon ratkaisu oli siis poistua paikalta kokonaan. Lopuksi sain kuin sainkin Pedon menemään sen putken, kun juoksin itse toista puolta. Tosin sitä puolta juosten ei voinut suorittaa rataa loppuun, mutta se ei nyt ollut se pääasia. Tarkoitus oli vaan saada se putki tehtyä tavalla tai toisella. Johtui ehkä kuumuudesta, että Peto meni muutenkin normaalia hitaammin. Teimme välissä helpon ja nopean radanpätkän, jossa juoksin melkein suurimman osan ajasta Pedon edellä. Jos Pedolla olisi ollut normaali vauhti, en kyllä juurikaan ehtisi sen edelle. Vetäjän mielestä Peto meni hyvin, mutta itse olin sitä mieltä, että se pääsee paljon kovempaankin. Noh, onnistuipa edes joku asia noissakin treeneissä, vaikka vauhtia ei ehkä ollutkaan ihan normaaliin tapaan. Lopuksi Petonen pääsi mereen uimaan ja mikäs sen parempi loppupalkka herra uimamaisterille.
Siitä loman aikana tehdystä tunnariharjoituksesta Leon kanssa on kyllä oikeastaan pakko hehkuttaa. Oskarin veli oli meillä ja pyysin häntä kopeloimaan muutamaa tunnarikapulaa. Oma veljenikin oli kylässä, mutta hänen mielestään homma oli niin typerän näköistä, että hän ei suostunut kapuloita koskettelemaan (puusilmä!). Sain joka tapauksessa vieraanhajuisia kapuloita ja treenasin niillä. Tällä kertaa harjoittelin sepelipihalla, eli kaikki kapulat olivat näkyvillä. Aluksi vein oman kapulan vähän kauemmas vieraista kapuloista. Leo vähän haisteli ympäristöä, mutta toi oikean kapulan. Toisella kerralla vein oman kapulan jo lähemmäs vieraita ja Leo toi taas oikean. Kolmannella kerralla vein oman kapulan vieraiden sekaan ja JEE, Leo haisteli tarkasti ja toi oikean. Ja siinä se treeni. Tässä pitää ehkä mainita, että otan siis joka kerta uuden kapulan puhtaiden kapuloiden seasta, eli se oma kapula ei haise esim. kuolalle tms. Nyt siis on päästy aika hyvin siitä ajatuksesta, että se oikea kapula olisi piilotettu johonkin. Leo ymmärtää ehkä jo, että se oikea kapula on siinä ihan näkyvillä muiden seassa. Nyt pitäisi sitte vaan treenata jokun kanssa, että Leo oppii myös sen, että minä en itse vielä sitä kapulaa, vaan joku muu vie sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti