Ja se loppui sitten lyhyeen...

...ainakin Leon osalta. Tai treeneihin tuli tauko heti kättelyssä. Eilisen untireissun saldona Leon jalassa oli senverran iso vekki, että tikattavaksi piti lähteä. Haava ei näyttänyt kovin pahalta ja toivottavasti se paranee nopeasti. Tähän aikaa vuodesta on vaan vähän isompi riski, että haava tulehtuu. Toivottavasti niskaan pistetty antibiootti-piikki auttaa ja tulehdukselta vältyttäisiin.

Eilen oli senverran lämmin päivä, että vein koirat uimaan louhokselle lenkkeilyn sijaan. Vähemmän kivisellä puolella oli ihmisiä uimassa, joten vein koirat sitten sinne kivikkoisemmalle puolelle. Katsastin paikan ennenkuin päästin koirat autosta. Teräviä kiviä ei ollut ainakaan rannassa, mutta ilmeisesti kauempana sitten kuitenkin oli. Uimapaikka oli melkein kokonaan niin matala, että Leon ei tarvinnut uida (aikaisempina vuosina se on kyllä ollut syvempi) Katsoin kyllä, että Leo ja Peto juoksivat matalassa vedessä siihen malliin, että haaveri voi sattua. Pedolla olikin tassuissa naarmuja ja vatsanahassakin pari. Leon haavaa en edes huomannut ennenkuin kotipihassa. Aluksi huomasin, että Leon hännässä on verta. Sen jälkeen havaitsin, että jalassa sitä verta on vähän enemmänkin. Huuhtelin jalan ja totesin haavan olevan senverran suuri, että tikkejä tarvitaan. Jalkaan side ja päivystävää eläinlääkäriä selvittämään. Ja tietysti se päivystys oli Pirttikylässä, eli yli puolen tunnin ajomatkan päässä. Lääkäri oli - hmmmm - tyypillinen kunnaneläinlääkäri. Hän ei puhdistanut haavaa ja tikkien laittamiseen käytettiin ei-niin-steriilin näköisiä välineitä. Ohjeeksi lääkäri antoi, että siteen voi vaihtaa parin - kolmen päivän päästä. Vaihdoin sen nyt kuitenkin jo tänään ja laitoin haavaan samalla desinfiointiainetta. Oikeastaan vähän niinkuin liotin siteen irti aineella, koska se oli vähän tarttunut verisiin karvoihin. Haava näytti kyllä siistiltä, eikä ollut turvoksissakaan. Tai ei ainakaan näyttänyt turvonneelta karvojen alta. Selvästi haava oli kyllä kipeä, eikä Leo oikein tykännyt, kun sitä käsiteltiin. Raukkaparka läähättikin koko siteenvaihdon ajan. Herra on nyt sitten taas Herra Tötteröpää jonkin aikaa, koska Leo ei anna haavojen olla yhtään rauhassa.

Nyt on sitten treenit tauolla ja Leo remmilenkki-kuurilla ainakin siihen saakka, että tikki poistetaan (ellei se ole sellainen sulava, lääkäri ei sitä muistanut kertoa, enkä kyllä itsekään muistanut kysyä). Varasin Petoselle rokotusajan ensiviikon perjantaille ja samalla otan Leon mukaan lekurille tikin poistoon. Tai jos sitä tikkiä ei tarvitse poistaa, niin ainakin pieneläinlääkäri saa katsoa, onko jalka kunnossa. Nyt haava on ainakin selkeästi kipeä. Ehkäpä tötterö ja takajalan jomotus pitävät Leksan sen verran rauhallisena, että jalka saa parantua rauhassa. Pääasia on tietenkin, että jalka tulee kuntoon. Treenitauko ei haittaa minua, kunhan herran pää vain kestää tekemättömyyttä. Tällä hetkellä Leo ainakin ottaa rauhallisesti, taitaa olla raukka sen verran kipeä :(

Nassukka-Rassukka

*Lisäys*

Hyvä lukea noita tikkien hoito-ohjeita tässä vaiheessa. Sitä haavaa ei olisi saanut suihkutella, eikä sidettä vaihtaa heti. Noh, tehty mikä tehty, nyt annan haavan ainakin olla rauhassa pari päivää... 

Tästä se taas lähtee

Loma on nyt virallisesti ohi ja treenailu on aloitettu. Leon ja Viivin kanssa harjoittelin maanantaina paikallamakuuta ja Leon kanssa vähän seuraamista. Pedon agilitytreenit oli eilen. Ja kyllä minä muuten lomalla yhden kerran harjoittelin Leon kanssa tunnariakin, vähän vaan.

Seuraamista otin pieniä pätkiä ruohonleikkauksen lomassa. Ajatuksena oli, että teen muutaman pienen pätkän, jolloin hommassa säilyy iloinen meininki ja kontakti. Teinkin pari suoraa pätkää ja pari pätkää niin, että tuli kaikki käännökset mukaan. Tissikumi sai kyytiä ja Leo teki hyvin kontaktissa. Pitää nyt vaan itse muistaa pitää nuo seuraamistreenit lyhyinä ja kiinnostavina. Kun hinkkaa liikaa, vire laskee ja kontakti tippuu. Nyt kun kierroksia on enemmän, perusasennot meinaavat olla vähän vinoja. Tylsän hinkkaamisen välttämiseksi ole ottanut seuraamiseen nyt jonkinverran "lentäviä lähtöjä", eli en ota Leksaa perusasentoon aluksi, vaan lähdemme vaan liikkeelle. Leo osaa kyllä hyvin hakea oikean paikan vauhdistakin. Pitää harjoitella perusasentoon tulemisia ja liikkeellelähtöjä erikseen.

Iltalenkin jälkeen otin Leon ja Viivin kanssa paikallamakuuharjoituksia. Kokeilin piiloon menemistä, mutta Viivi tuli melkein heti perään katsomaan, mihin lähdin. Leo pysyi hienosti, vaikka Viivi lähti vierestä. Vein sitten Viivin takaisin ja tein loppupätkän niin, että olin näkyvillä. Otin yhteensä viiden minuutin paikallamakuun, kun alussa oli niin kaikenlaista edestakaisin juoksemista Viivin kanssa. Leo pysyi koko ajan aika hienosti. Pari kertaa se yritti haistella maata ja katsella taaksepäin. Lopetti kyllä heti, kun vähän murahdin. Viivikin pysyi Viiviksi hyvin, mutta aloitti kyllä jossain kolmen ja puolen minuutin kohdalla syömään heinää ja taisi nyppiä sitä enemmän ja vähemmän sinne viiteen minuuttiin saakka. Otin sitten pelkästään Leon kanssa vielä toisen lyhyemmän pätkän pienen tauon jälkeen. Jätin Leon makaamaan ja menin nurkan taakse piiloon puoleksi minuutiksi. Sen jälkeen tulin näkyviin puoleksi minuutiksi. Leo pysyi hyvin, en tosin tiedä, mitä se teki sen ajan, kun olin piilossa. Tällä kertaa en vaatinut leuan pitämistä maassa. En tiedä, onko se välttämättä muutenkaan se paras tapa, ainakaan helteellä. Leo ei ainakaan oikein pysty läähättämään, jos se pitää leukaa maassa. En kuitenkaan vielä kokonaan luovu ajatuksesta. Voin harjoitella samaan aikaan molemmilla tavoilla, koska minulla on eri käskyt näille eri tavoille.

Pedon agilityssa meillä oli vähän kaikenlaista ongelmaa. Peto lähti parikin kertaa radalta johonkin kentän reunalle hengailemaan. Johtui ehkä siitä, että jouduimme ottamaan yhtä kohtaa tosi monta kertaa. Kohdassa oli puomin ylösmeno ja putken suu vierekkäin. Peto ei mennyt sitten millään konstilla putkeen, vaan aina vaan puomille. Sitten kun sain Pedon menemään putkeen pari kertaa, se kääntyikin putkessa ja tuli samasta päästä takaisin. Ehkä Peto sitten ahdistui, kun ainavaan yritettiin samaa kohtaa, eikä ollut oikein varma, että mitä siltä odotettiin. Pedon ratkaisu oli siis poistua paikalta kokonaan. Lopuksi sain kuin sainkin Pedon menemään sen putken, kun juoksin itse toista puolta. Tosin sitä puolta juosten ei voinut suorittaa rataa loppuun, mutta se ei nyt ollut se pääasia. Tarkoitus oli vaan saada se putki tehtyä tavalla tai toisella. Johtui ehkä kuumuudesta, että Peto meni muutenkin normaalia hitaammin. Teimme välissä helpon ja nopean radanpätkän, jossa juoksin melkein suurimman osan ajasta Pedon edellä. Jos Pedolla olisi ollut normaali vauhti, en kyllä juurikaan ehtisi sen edelle. Vetäjän mielestä Peto meni hyvin, mutta itse olin sitä mieltä, että se pääsee paljon kovempaankin. Noh, onnistuipa edes joku asia noissakin treeneissä, vaikka vauhtia ei ehkä ollutkaan ihan normaaliin tapaan. Lopuksi Petonen pääsi mereen uimaan ja mikäs sen parempi loppupalkka herra uimamaisterille.

Siitä loman aikana tehdystä tunnariharjoituksesta Leon kanssa on kyllä oikeastaan pakko hehkuttaa. Oskarin veli oli meillä ja pyysin häntä kopeloimaan muutamaa tunnarikapulaa. Oma veljenikin oli kylässä, mutta hänen mielestään homma oli niin typerän näköistä, että hän ei suostunut kapuloita koskettelemaan (puusilmä!). Sain joka tapauksessa vieraanhajuisia kapuloita ja treenasin niillä. Tällä kertaa harjoittelin sepelipihalla, eli kaikki kapulat olivat näkyvillä. Aluksi vein oman kapulan vähän kauemmas vieraista kapuloista. Leo vähän haisteli ympäristöä, mutta toi oikean kapulan. Toisella kerralla vein oman kapulan jo lähemmäs vieraita ja Leo toi taas oikean. Kolmannella kerralla vein oman kapulan vieraiden sekaan ja JEE, Leo haisteli tarkasti ja toi oikean. Ja siinä se treeni. Tässä pitää ehkä mainita, että otan siis joka kerta uuden kapulan puhtaiden kapuloiden seasta, eli se oma kapula ei haise esim. kuolalle tms. Nyt siis on päästy aika hyvin siitä ajatuksesta, että se oikea kapula olisi piilotettu johonkin. Leo ymmärtää ehkä jo, että se oikea kapula on siinä ihan näkyvillä muiden seassa. Nyt pitäisi sitte vaan treenata jokun kanssa, että Leo oppii myös sen, että minä en itse vielä sitä kapulaa, vaan joku muu vie sen.

Peruslenkkejä

Välillä tuntuu, että vaikka asunkin "pöndellä", meillä ei ole kovin lähellä mitään erikoisen hyviä lenkkimaastoja. Pieniä metsän pahasia ja isoja peltoaukeita. Se onni meillä kuitenkin tuntuu olevan, että niissä metsissä ja pelloilla ei liiku juuri muita ulkoilijoita meidän lisäksi. Tai sitten muut ulkoilevat eri aikaan kuin me. Petoa ei voi päästää irti kovin pienessä metsässä tai pellolla (varsinkaan, jos lähellä on autoteitä tai asutusta), mutta Viiviä ja Leoa voi pitää vapaana aika pienilläkin alueilla, varsinkin jo itsellä on keppi kädessä. Ei kurinpidollisista syistä, vaan leikkimistä varten :) Olen ottanut muutamia kuvia puhelimella meidän lenkkien varrelta (pahoittelut huonosta laadusta):

Kivikaatopaikka meidän lähellä. Viivi murustaa keppiä

Leo.. no.. läähättää samassa paikassa

Pojat vilvoittelemassa peltotien varrella olevassa luomassa

"Heitä jotain... Heitä edes heinä!"

Tuonne meidän vakkaripelloille pääsee nyt taas autollakin, huippua! Onneksi nuo pysyvät siinä peltotiellä, eivätkä mene ruispelloille. Tyypeille paikka on jo tuttu ja ne tietävät, mille pellolle saa mennä. Se on se kesantopelto sen tien päässä.

Muutama lomakuva

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eli kesäloma on aikalailla loppusuoralla. Maanantaina alkaa jälleen arki ja sitä myötä myös koirat pääsevät pikkuhiljaa jälleen treenilöihin. Mutta ei ihan vielä. Muutama kuva lomatunnelmista:

 

Pitkä viikonloppu

Vietin tosiaankin pitkään viikonlopun koirien kanssa Turun seudulla. Sain majoittua Oskarin veljen kerrostaloasuntoon, koskapa velipoika oli kalastusreissulla Oskarin kanssa. Kiitos vaan majoituksesta. Sain kyllä huomata, että kerrostaloasuminen kolmen koiran kanssa ei ole kovin herkkua. Tai ehkä jos tuollainen olisi vakituinen asumismuotomme, hommaan olisi kehittynyt paremmat rutiinit. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että koko viikonlopun oli aikamoinen helle ja asunto lämpeni aina mukavasti yöksi melkein 30-asteiseksi pätsiksi.

Torstaina tulin iltasella Turkuun ja lenkitin koirat pikaisesti. Sen jälkeen otin Pedon mukaan ja lähdin kyläreissulle. Kun tulin takaisin, ruokin koirat ja vein ne vielä kerran ulos. Oli pakko ottaa Petokin mukaan, se kun huutaa perään, jos sen jättää yksin ja ottaa muut mukaan. Puolenyön maissa en viitsinyt järjestää Petomaista kiljuntakonserttia naapurien iloksi.

Ja perjantaina aamulla koirien kanssa aamulenkille. Hiki tuli! Koirat tuntuivat olevan aika tyytyväisiä vajaan tunnin remmilenkkiin. Kun viimeinenkin (eli Leo) lopetti raskaan läähättämisen, koirut saivat aamupalan. Asunnon lähellä on pieni metsä, jossa kävin koirien kanssa melkein joka lenkillä. Remmissä nuo oli pidettävä metsässäkin ja kolmen koiran kanssa kaikki puiden kiertämiset eivät aina menneet ihan nappiin. Peto varsinkin sinkoilee aina metsässä vähän joka suuntaan, kun Pedon mielestä jokaisessa pusikossa asuu orava tai edes joku varpunen.

Kolmen koiran lenkittäminen samaan aikaan ei oikeastaan pääasiassa ole kovin vaikeaa. Mutta kun nyt kaupungissa kuljettiin, koirien jätökset kerättiin pusseihin. Se on aika kiva projekti, kun yhteen käteen pitää ottaa kolme remmiä ja yhdellä kädellä kaivaa/irrottaa se kakkapussi laukusta/remmistä. Kun kakeli on kerätty, selvitetään remmit (koska Peto on ainakin nähnyt jotain sinkoamisen arvoista jossain) ja jatkaa matkaa kolmen koiran, kolmen remmin, kakkapussin ja kahden käden kanssa. Kärsivällisesti keräsin pökäleet pusseihin ja kannoin pusseja pitkiäkin matkoja roskikseen. Välillä kyllä kävi mielessä, että jos ne kakat täytyy kerätä, niin voisi niitä roskiksia olla vähän tiheämminkin. Sunnuntaihin mennessä olin kyllä jo keksinyt aika hyvän reitin, jossa oli muutama roskis matkanvarrella. Joo, ehkäpä tuohonkin hommaan kehittyisi rutiinit ja lähialueen kakkaroskikset oppisi ulkoa, jos tosiaan hoitaisi aina koirien ulkoilutukset tuohon malliin.

Syy, miksi yleensäkin lähdin reissulle kaikkien koirien kanssa, oli SBCAK:n paimennuspäivä Liedossa. Leon kanssa vietin helteisen lauantain siis lampaita paimentaen. Ja täytyy kyllä sanoa, että kun joku ihminen opettaa paimennusta ammatikseen, niin kyllä se kokemus tuo varmuutta. Sekin auttaa, että lampaat ovat paimennukseen tottuneita ja käyttäytyvät rauhallisesti koirista huolimatta. Jokainen osallistuja sai tehdä kolme erilaista harjoitusta lampaiden kanssa. Alussa tietty jokainen kertoi, onko koira paimentanut ennen ja onko joku ongelma. Osasin sanoa, että Leon kanssa ongelmana on liiallinen vauhti. Jollakin muullakin oli "jarrupalat hukassa". Oli tosi opettavaista nähdä, miten missäkin kehitysvaiheessa oleva koira (ja ohjaaja) tekee saman harjoituksen. Aluksi lampaita kuljetettiin isomman aitauksen ympäri niin, että koirat olivat liinassa (no paitsi pidemmälläolevilla koirat olivat irti). Koirataidon Kaisa Hilska opetti tarkkailemaan lampaita ja niiden liikkumista siihen nähden, missä koira menee ja millä tempolla. Sitä oikein itsekin vähän edes huomasi, mikä merkitys koiran sijoittumisella oli lampaisiin nähden ja miten koiran liikkuminen vaikutti lampaisiin. Tässä täytyy taas mainita, että lampaat olivat tosiaankin paimentamiseen tottuneita, eivätkä panikoituneet heti, jos joku koira vähän ryntäili.

Toisessa harjoituksessa lampaat laitettiin pyöröaitaukseen ja koirat saivat harjoitella flankkaamista. Kun harjoitus menee oikein, koira kiertää aitauksen sisällä aitauksen reunoja myöden ja lampaat ovat aitauksen keskellä. Tärkein pointti tässä oli se, että kun koira flankkaa oikein, se ei katso lampaisiin päin. Leo löysi oman vauhtinsa aika hyvin, mutta se katsoi lampaisiin päin suurimman osan ajasta. Kaisan mielestä Leon pitäisi vaan harjoitella tällä tavalla enemmän, eikä hän päästäisi Leoa flankkaamaan isommassa aitauksessa ennenkuin homma sujuu oikein pyöreässä pienemmässä aitauksessa. Olen aikaisemminkin tehnyt Leon kanssa vähän samantyylistä harjoitusta, mutta en ole oikein ymmärtänyt, mitä harjoituksella haetaan ja miltä sen pitäisi näyttää. Nytpä tiedän :) Vaikka meidän harjoitus ei sujunutkaan ihan oppikirjan mukaan, olen kuitenkin tyytyväinen. Nyt ainakin tiedän, että miten tätä asiaa kannattaa harjoitella.

Kolmannella kierroksella Kaisa teki isoon aitaukseen vähän niinkuin radan ja jokaisen oli saada kuljetettua lampaat koiran kanssa radan mukaan. Ohjelmassa oli siis sitä takaperin juoksemista. Homma meni siis niin, että ohjaaja peruuttaa lampaiden edessä ja koira kuljettaa lampaita lauman takaa. Aluksi Leo laitettiin liinaan ja apuohjaaja oli liinan päässä varmistamassa, että Leo ei ryntäile. Kaisa vähän auttoi minua alkuun ja näytti, miten minun on toimittava. Sovimme myös, että jos korotan ääntäni, Kaisa huomauttaa asiasta heti. Alkukankauden jälkeen homma lähti sujumaan ja sain Leon kulkemaan riittävän kaukana lampaista. Apuohjaajankin sai päästää liinasta irti. Kylläpä jäi hyvä fiilis, kun Leksa tuntui kässäävän homman. Mikä tietenkin johtui siitä, että minä kässäsin homman.

Oli kyllä opettavainen päivä! Opettajakin osasi selittää asiat niin, että minäkin ymmärsin. Olen lukenut vähän samoja asioita kirjoista, mutta nyt kun se selitettiin ja lisäksi näytettiin, niin lamppu syttyi vähän omassakin päässä. Kaisa kyllä sanoi, että ensimmäisen paimenkoiran opettamisessa on se ongelma, että itse ei vaan osaa lukea lampaita ja monesti tulee käskytettyä koiraa ihan väärin sen vuoksi. Ja niinhän se tosiaan menee. Nyt kun joku oli neuvomassa minua kokoajan, Leo pystyi keskittymään olennaiseen ja sen oli helpompi totella, kun osasin kieltää ja kehua oikeaan aikaan oikeista asioista. En kyllä väitä, että osaisin homman nyt ilman ohjaajaa. Toivotaan, että jotain kuitenkin opittiin, sekä koira että minä. Nähtäväksi jää.

Viivi 7 vuotta ja Peto 6 vuotta

No voi sun... yritin päivittää blogia jo viikonloppuna Viivin ja Pedon synttärien kunniaksi. Kirjoittaminen ei onnistunut 3G-läppärillä, joten pitää kirjoittaa täältä kotoa.

Kun sitten painoin, että "julkaise teksti", niin tuli vaan joku virheilmoitus ja koko juttu katosi taivaan tuuliin. Tässä siis erittäin paljon lyhennelty versio.

Viivin vastaus kysymykseen, että miltä tuntuu olla 7-vuotias:

Ja Peto-Petskunen 6-vuotiaana:

Tokoilua

Kotona en ole tosiaan tehnyt yhtään mitään harrastuksiin liittyvää ainakaan viimeisen viikon aikana. Leon kanssa olen kuitenkin käynyt tokotreeneissä tekemässä edes jotain.

Edellisenä sunnuntainta harjoiteltiin ruutua ja tunnaria. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä käytän edelleen aika paljon apuja ruudun kanssa. Ehkä olenkin jättänyt vähän liian nopeasti pois namialustaa/lelua. Toisaalta Leo opettaa minulle aika nopeasti, että ruudussa on aina oltava jotain. En tiedä, kun tuo ruudun opettaminen on itsellenikin aika uusi asia.

Tunnaria tehtiin myös ja homma ei oikein sujunut. Leo kyllä etsi omaa kapulaa jonkin aikaa, mutta kun sitä ei aivan heti löytynyt, se toi satunnaisesti jonkun väärästä kasasta. Tämä toistua pari kertaa. Sen jälkeen tehtiin monta astetta helpotettu treeni, eikä sekään oikein sujunut. Tulimme siihen tulokseen, että Leo etsii ehkä minun hajuista kapulaa, mutta myöskin minun viemääni kapulaa. Olen harjoitellut yksin ja vienyt aina itse oman kapulani. Eipä ole tosiaan tullut harjoiteltua, että joku muu vie ne kapulat. Lisäksi olen harjoitellut kotona aina nurmikolla. Leolla tuntuu olevan oletuksena, että se etsittävä kapula on aina piilossa jossain heinän seassa, eikä se voi olla näkyvillä. Noh, ainakin tiedän, mitä pitää harjoitella.

Nyt eilen harjoittelimme seuraamista ja kaukokäskyjä. Seuraamisen kanssa täytyy ehkä vaan palata useampi askel taaksepäin ja vaatia kontaktia kokoajan. Tai Leo ei varsinaisesti pidä katsekontaktia, vaan katsoo ylöspäin. Ja se olisi tavoitteenakin, että pää pysyy kokoajan ylöspäin. Kaukokäskyissä istu-maahan -vaihdot sujuvat tosi hyvin. Mutta ongelmana on seisomisvaihdot (joita en ole vielä edes kovin paljon harjoitellut). Istu-maahan -vaihdoissa Leo pitää takajalkoja paikallaan, kun taas seisomisvaihdoissa etujalat pysyvät paikallaan. Siitä tietysti seuraa liikkumista. Läksyksi sain seisomisvaihtojen harjoittelua. Jos tavoitteena on paikallaan pysyvät takajalat, tekniikka täytyy opettaa Leksalle. Siinä sopivaa homma sadepäiville, tätä kun voi harjoitella vaikka olohuoneessa.

Otin edelliskerran tunnariharjoitusten korjaamiseksi muutaman helpon toiston Leon kanssa itsekseni kentän reunalla. Vein vain sen oman kapulan piiloon. Ensimmäisen vein piiloon heinikkoon ja homma sujui loistavasti. Toisella kerralla jätin kapulan näkyville hiekalle. Leo juoksi suoraan ohi heinikkoon kapulaa etsimään. Odottelin rauhassa, että herra keksii itse asian ja aika pian se sitten ottikin kapulan hiekalta ja toi sen minulle. Kolmannen kapulan vein myös hiekalle, mutta niin, että se oli kahden ruohoalueen välissä. Aluksi Leo jäi nuuskuttelemaan etummaisella ruohoalueelle. Sitten se vilkaisi kerran hiekalla olevaa kapulaa, käveli sen ohi ja jatkoi nuuskuttelua hiekan takana olevalla ruohoalueella. Epävarmuus iski ja piti pissata kerran. Sen jälkeen kapula otettiin ja tuotiin minulle. Pissiminen ei ok, mutta toisaalta Leo sai itse ongelman ratkaistua. Aika pöljä tapa kyllä tuo, että aina kun vastaan tulee ongelmatilanne, sen ratkaisu vaatii pissatauon.

Parit viimeharkat ovat siis olleet tosi hyvät siitä, että nyt on taas selkeänä päässä muutama asia, joita pitää harjoitella. Välillä sitä sortuu tekemään "vaan jotain" sen enemään suunnittelematta. Nytpä on valmiina päässä ne asiat, jotka vaativat treeniä. Tuo seuraaminen on vaan niin ärsyttävä liike, että en itsekään jaksaisi treenata sitä kokoajan. Vaikka se juuri on se asia, jota pitäisi treenata kokoajan ja sen treenaamisen pitäisi olla vieläpä hauskaa. Kai Leokin nyt huomaa, että en itsekään ole aina ihan täysillä mukana noissa seuraamisharjoituksissa. Olisi kiva harjoitella vaan kaikkia uusia jutskia.