Maastotreenit käyntiin

Viime viikonloppuna pidimme jo melkein  perinteeksi muodostuneet yötreenit. Tässä syksyllä kokeiden lähestyessä olemme pitäneet jo muutamana vuonna yöharjoitukset, että ehdittäisiin treenata edes kerran pimeällä ennen kokeita. En ole menossa pimeähakukokeeseen, mutta treeneihin osallistuin kuitenkin. Ja tarpeeseenhan tuo näytti tulevan.

Olen keskittynyt Leon kanssa enemmän jälkeen ja ilmaisun treenaamiseen haussa. En ole tehnyt moneen kuukauteen juurikaan hakua sen kanssa. Nyt sitten tehtiin parin - kolmen hehtaarin alue kahden maalimiehen kera. Toinen oli kokonaan peitetty ja toinen ei ollenkaan peitetty. Tarkoitus oli katsoa, missä mennään. Havaittiin, että minä ainakin olen melko ruosteessa ja Leokin yritti ratkaista tehtävää enemmän jäljestämällä. Ilmaisun kanssa oli ongelmana se, että Leo ravisteli paljon päätään ja sen vuoksi ilmaisu pätki. Epäilimme, että sen korvissa voisi olla jotain ongelmaa, mahdollisesti korvatulehdus. Tai sitten sillä oli vaan mennyt vettä korvaan tai korviin siellä märässä metsässä. Toinen syy ilmaisun pätkimiseen saattoi olla se, että minulla kesti melko kauan päästä paikalle ja Leo kuulosteli, olenko tulossa. Putosin ainakin kertaalleen risuja täynnä olevan kuoppaan, josta konttasin ja möngin ylös hyvän tovin. Oli vähän huono reittivalinta, etten sanoisi.

Kokeilin haukuttaa Leksaa lenkillä seuraavana päivänä, eikä se ravistellut päätään. Ajattelin sitten, että ehkä sillä tosiaan oli vaan mennyt vettä korviin metsässä. Maanantaina kuitenkin kun putsasin Leon korvia, se tuntui aristelevan niitä hieman.Olen seuraillut tilannetta nyt tällä viikolla ja haukutellut sitä melkein joka päivä. Haukkumisen kanssa ei kuitenkaan näytä olevan mitään ongelmia. Ehkäpä seurailen tilannetta edelleen ja jos se jotenkin oireilee noita korviaan vielä, niin täytyy sitten ehkä käydä näyttämässä niitä eläinlääkärille.

Tokon suhteen olen edelleen ihan liian laiska. Olen kuitenkin ottanut Leolle nyt kuurina taas sitä leuka maassa makaamista. Oikein harmittaa, kun olen sen silloin joskus jättänyt kesken, olimme jo niin hyvässä vauhdissa asian kanssa. Ehkä nyt ei kuitenkaan tarvitse aloittaa ihan niin alusta, kun joskus on tehnyt jotain pohjia asiaan. BH-juttuja olen treenaillut vähäsen, mutta niitäkin saisi treenata jotain sata kertaa enemmän. Jotenkin tässä pitäisi saada nämä toko- ja tottisjutut mahdutettua päivärutiiniin ja jollakin tapaa itsestäänselväksi osaksi jokaista päivää. Ehkä syksyn tullen motivaatiokin palaa tähän asiaan.

Paikkamakuutreeniä makkarissa

Viivi-Pinksulaisen kanssa en ole treenannut oikein mitään. Tai no, on se lenkeillä joskus saanut paikkamakutreeniä samalla, kun olen Leksaa makuutellut eri paikoissa. Ja ei Viivikään ruokaansa ilmaiseksi saa, kyllä sen täytyy edes istua tai maata ja tarjota katsekontaktia. Ja joskus harvoin laitan Viivin tekemään jotain pieniä temppuja ruokansa eteen. Pitääpä keksiä nyt jotain uutta hauskaa myös Vinkuselle.

Normaali arkielämä meillä menee nykyään aika leppoisasti. Remmilenkeillä on vaan saatu nyt ihan uudet kierrokset kotoa lähtemiseen, kun tyypit ovat löytäneet yhteisen vihamiehen: Naapurin koira. Se on aika usein pihassaan ja nämä hyväkkäät rähisevät sille ohi mennessä aina. Ei se naapurin koirakaan ihan hiljaiseksi toki jää. Nythän sitten kaikki lenkillelähdöt ovat melkoista pullistelua, jos vaikka SE koira sattuisi olemaan jossain hollilla. Joko omassa pihassaan tai jossain lähistöllä remmilenkillä. Sitä tilannetta oikein hakemalla haetaan. Omakin hermo siinä on taas kiristynyt, joten möykkäämme sitten koko porukka. Olen ajatellut nyt vetää omat kierrokset alas ja ottaa namit mukaan lenkille. Ja jos saan aikaiseksi ottaa namit mukaan, niin ehkä sitä voisi treenata jotain muutakin lähistön puistoissa ja hiekkakentillä. Siis ne namit on koirille :D Vaikka voisihan ne omat kierrokset pysyä alhaalla esimerkiksi suklaan voimalla aika hyvin.