Tässä taloudessa on nyt sitten kaksi hälykoiraa

Leo läpäisi viimeyönä hyväksytysti haun loppukokeen pimeässä. Nyt sillä on sitten suoritettuna jäljestä peruskoe ja hausta loppukoe. Meidän yhdistyksen vaatimusten mukaan Leksalla on siis hälykoiralta vaadittavat koetulokset kasassa.  Ja kun Viivin viimeisin taidontarkastus on voimassa kevääseen saakka, niin minulla on siis tällä hetkellä kaksi koiraa hälytysvalmiudessa. Aika hieno fiilis! Viivi siirtyy nyt vähän enemmän varakoiraksi ikänsä ja kokonsa vuoksi. Ehkä sitä voi käyttää johonkin pienempiin juttuihin tai vaikka toisena koirana jollain pienellä alueella, jolle halutaan tuplavarmistus.

Mun pelastajat. Varakoira ei oikein arvosta uutta "statustaan" ;)

Leon koe meni läpi arvosanalla Hyvä. Itse olin sitä mieltä, että Leo ei työskennellyt ihan niin hyvin kuin mihin se pystyy. Toki asiaa vaikeutti ainakin omasta mielestä se, että alueelle piti lähteä melkein täysin tuulen alapuolelta. Kaikista maalimiehistä piti mennä vähän niin kuin ohi, että koira voi saada niistä hajun. En tiedä johtuiko se sitten siitä vai vähäisesta pimeätreenaamisesta, mutta Leo ei vaikuttanut mielestäni niin itsevarmalta kuin yleensä. Kyllä se kuitenkin paransi loppua kohti, kun pääsimme alueen toiseen päähän ja etenemään aluetta tuulta vastaan. Siinä vaiheessa yksi maalimies oli vielä löytymättä, mutta se löytyi melko nopeasti, kun tuulen suunta oli oikea. Alueella oli siinä kohdassa vähän leveämpi oja ja minä arvoin, että mistä kohdasta yritän yli. Sanoinkin, että jos koira nyt ilmaisee, niin menen yli mistä kohdasta vaan. Sieltähän se haukku sitten kuului pusikosta ja ojan yli mentiin niin, että takapuoli meinasi revetä :D Kokeessa se on aina vaan niin helpottava tunne, kun se kolmas maalimies löytyy.

Näin se tämäkin - vähän erilainen - kesä meni sitten ohi. Kaikenlaista sitä on mahtunut minun ja koirien elämään viimeisten kuukausien aikana. Eteenpäin on kuitenkin menty ja mennään edelleen. Oikeastaan ihan hienokin fiilis tämä tämmönen "uuden alku" monessa mielessä.

Meidän nykyistä lenkkimaastoa

Että tämä postaus ei menisi ihan hehkuttamiseksi (taas), niin pitää avautuakkin vähän. Tässä meidän nykyisessä naapurustossa asuu yksi berninpaimenkoirauros, jota lenkitetään aika usein vapaana. Ilmeisesti se sitten yleensä tottelee aika hyvin, tai sitten omistaja vaan antaa sen mennä tervehtimään muita koiria, koska "se on kiltti". Se on nyt tullut tervehtimään meitä kolmesti. Ensimmäisellä kerralla kaappasin Viivin kainaloon siinä toivossa, että pojat eivät aloittaisi rähinää. Pientä pullistelua siinä oli nähtävissä puolin ja toisin, mutta tilanteesta selvittiin lähes ongelmitta. No toisella kerralla minä sitten ajattelin, että annan kitapurjeiden laulaa ja huudan kaikin voimin EI ja POIS. Yleensä irtokoirat väistävät hullua emäntää. Mutta ei tämä koira, siihen se jäi pällistelemään ja mun koirat rähisi mun mukana. Berni päätti tulla vielä vähän lähemmäs ja siinä vaiheessa Peto yritti purra sitä. Leo lähti hommaan mukaan ja herra berniäkin rupesi jo vähän vituttamaan. Samaan aikaan minä huudan kuin pieni eläin ja se bernin omistajakin ymmärsi jo laittaa juoksuksi siellä jossain metsässä, mistä hän sitten ikinä tulikin. Kovasti omistaja pyyteli anteeksi ja sanoi, että "ei se tee mitään". Sanoin, että omat koirani kävivät kyllä sen päälle ja useimmat koira puolustautuvat, kun niiden päälle hyökätään. Jalat vapisten jatkoin matkaa. Ja eipä mennyt montaa päivää, kun kävelimme herran bernin talon ohi. Yleensä se on pihassa pitkässä remmissä, mutta nyt huomasin kohdalla, että se on irti. Yritin perääntyä vähin äänin, mutta herra berni oli jo nähnyt meidät ja lähti tulemaan jälleen kerran kohti. Tällä kerralla Peto ja Leo eivät enää epäilleet sekuntiakaan, vaan kävivät heti päälle, kun berni tuli puruetäisyydelle. Kiljuva ja komentava omistaja tuli jahtaamaan koiraansa, joka murahteli jo omistajalleenkin, koska tilanne oli varmasti sille aika uhkaava. Kun herra berni oli saatu kiinni, raahasin omat koirani pois paikalta mitään sanomatta. Oli vähän sellainen tunne, että jos avaan suuni, niin sieltä tulee ulos melko painokelvotonta tekstiä. Ehkäpä herra bernin omistaja näki kyllä otsastani kasvavan "sarven" ilman sanojakin.

Olen nyt sitten vaihtanut vähän lenkkeilyreittejäni, että tuohon koiraan ei tarvitsisi törmätä enää kertaakaan. Tosin voisin sanoa, että vahinko on jo tapahtunut, koska aikaisemmin melko koirasosiaalinen Leo on ruvennut kyttäämään vieraita koiria ja välillä se jopa murisee niille. Eli nyt pitäisi sitten taas aloittaa ohitus- ja sosiaalistamistreenit Leksan kanssa. Että sen takia vituttaa aika hemmetisti. Toisekseen luulen, että herra bernilläkin on jo koiriani kohtaan melkoisesti antipatioita ja seuraavalla kerralla sekin käy jo päälle. Luulisin, että sen rähinän jälkeen saisin lapioida ainakin toisen tai jopa molemmat pikkuterrierini jätesäkkiin :(

Nooh, every cloud has a silver lining. Kun olen joutunut muuttamaan lenkkireittejäni, niin olen löytänyt yhden aika mageen polun herra bernin talosta ihan toiseen suuntaan. Ehkä tässä lähipäivinä saan koluttua läpi sen polun kaikki sivuhaarat ja saan käsityksen, että mihin joka paikkaan sitä pitkin pääsee.

Uusi polku syysasussaan