Hakutreeneissä Viivi on harjoitellut liikkuvia maalimiehiä. Viimeksi sanoin treeneissä, että nyt täytyy miettiä vähän tarkemmin, miten otamme seuraavalla kerralla noita liikkuvia. Sanoisin, että kolmen treenin aikana asiassa on edetty todella vähän, melkein enemmänkin pakitettu. Eli jotain täytyy tehdä nyt toisin seuraavalla kerralla. Viivi on tosiaan osannut nuo liikkuvat, mutta olen unohtanut harjoitella sitä riittävän usein. Nyt sitten taisin aloittaa treenit sillä mielellä, että kyllähän Viivi ne osaa, otetaan vaan vähän kertauksena. Eli etenin liian nopeasti. Back to basics siis.
Leon ilmaisuissa on menty kivasti eteenpäin, kun keksin tunkea vinkuvan tennispallon sukkaan. Siinä se on sitten yhdistettynä, vinkupallo ja vetolelu. Emme siis käytä tätä palkkaa varsinaisen sukkapallometodin mukaan, vaikka siinä onkin pallo sukan sisässä. Palasimme ilmaisussa siinä mielessä vähän taaksepäin, että palkka on nyt ollut maalimiehillä näkyvissä. Sillä Leksa aloittaa ilmaisun välittömästi ja hyvin. Päästään palkkaamaan oikeasta asiasta. Viimetreeneissä kuitenkin sanoin, että apua pitää ruveta taas jo häivyttämään. Leo oppii asioita yleensä jo muutamasta toistosta ja jos se nyt keksii, että se haukkuu hyvin vaan silloin, kun palkka näkyy, niin pieleen menee taas.
Viivi ja Peto ovat päässeet myös vähän tekemään jälkeä. Peto teki parisataa metriä pitkän jäljen ja Viivi ehkä jotain 300 metrisen. Kumpikin haistoi purkit jo vähän kauempaa ja nenä nousi. Viivi ei löytänyt ensimmäistä purkkiaan, mutta joka tapauksessa. Purkit läljellä tuntuvat aiheuttavan nenän nousemista meidän terriereillä. Leksaa esineet ja purkit eivät yleensä haittaa. Pitäisi vaan tehdä rohkeasti pidempiä jälkiä noille pienillekin. Jotenkin sitä vaan osittain omaa laiskuuttaankin jämähtää helposti tekemään niitä lyhyitä jälkiä. Toki niitäkin pitää välillä tehdä.
Leon kanssa en ole juuri tokoillut viime viikkoina noiden jalkavaivojen vuoksi. Ja kyllä, on vähän laiskottanutkin. Viime treeenit meni aika kökösti, mutta eipä tuo toko taida itsestään koossa pysyä.
Olen käynyt koirien kanssa ahkerasti metsälenkeillä tulevan haku- ja jälkikokeen maastoja tutkimassa ja mittailemassa. Tuollainen kahden kilometrin jäljen tekeminen vaatii jo vähä enemmän etukäteistyötä. Muutenkin kevät ja lisääntynyt aurinko saa ainakin minut metsään tarpomaan. Ei huvita hinkata tokoa, kun voi mennä metsään :)
Leo-Lepanteri hierottiin viime viikonloppuna ja olihan sillä takapäässä useampikin jumikohta. Etupäässä ei yllätyksekseni ollut mitään kummempaa jumitusta. Toisessa kyljessä oli muistaakseni myös joku vähän tiukempi kohta. Hierojan mukaan lihakset saatiin kuitenkin vetreiksi kertakäsittelyllä. Voisi ehkä sanoa, että tämä jalkaepisodi on nyt aikalailla loppuun taputeltu.
Siinäpä ne oleellisimmat koirakuulumiset tältä erää. Jos aurinkoinen sää jatkuu, seuraavaakin päivitystä saa varmaan odotella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti