TYD

Kun kävin Oulussa yhdistysvierailulla, kiinnitin huomiota heidän yhteneveiin lippalakkeihinsa. Niissä luki etupuolella isolla TYD. Katselin lippiksiä koko treenien ajan mielenkiinnolla ja lopulta tuon kirjainyhdisteen tarkoitus selvisi: Trust Your Dog. Kyselin tuotteista vähän lisää ja sain kuulla, että ne ovat ihan kaikkien tilattavissa osoitteessa: http://www.jk9.fi/verkkokauppa/

Sivuilla kerrotaan, että tuotteiden lähtölaukaksena on toiminut ohjaajan tyrimä rauniokoe. Tämä tuote ja motto on siis kuin tehty minulle! Kuinka älyttömän monta treeniä ja koetta olenkaan tyrinyt sillä, että en ole luottanut koiraani. Hemmetti, niille mokille voisi olla täällä blogissakin ihan oma kategoria, sen verran niitä tulee tehtyä ja niistä kirjoitettua. Voipi olla muutamalle muullekkin maastolajin harrastajalle tuttu juttu tällainen mokailu?

Tänään sitten Leolle tehtiin jälkitreeni TYD-hengessä. 900 metrin ei-merkattu jälki kahden esineen kera ja jäljentekijä jäljen päähän. Jäljelle ikää kolme tuntia ja sitten vaan Leon kanssa metsään ihan kahdestaan. Ei suunnistajaa, eikä tietoa, missä jälki menee. Tiesin mistä se alkaa ja suunnilleen, että mihin se päättyy. Siinä sitä sitten luotettiin koiraan ja kannatti. Esineet nousi ihan loistavasi ja ensimmäistä kertaa jäljen päässä oleva ihminenkin haukuttiin. Siis ensimmäinen kerta, että jäljen päässä oli ihminen ja sitä myötä myös ensimmäinen kerta, kun se ilmaistiin haukkumalla. Kerrankin tämä putkiaivoinen koiraseni osasi itse yhdistää kaksi asiaa päässään. Nyt uskaltaa kyllä hyvillämielin mennä Pelastuskoiraliiton perusjälkikokeeseen muutaman viikon kuluttua. Vai kannattakohan sitä sanoa ääneen... vielä sitä ehtisi rikkoa tämän kokonaisuuden ennen koetta. Sen minä osaan ;)

Viimeviikolla tein Leksalle myös ensimmäisen noin kilometrin jäljen neljän esineen kera. Silloin merkkasinkin vielä varmuuden vuoksi itse tekemäni jäljen. Kun tällä kerralla oli merkkaamaton jälki, josta ei myöskään tiennyt, että missä se menee, niin oli pakko seurata koiran reaktioita ja opetella lukemaan sitä. Kun jäljellä on merkkejä, tulee katseltua ja kerättyä niitä. Ja muutenkin, kun on itse tehnyt jäljen, tulee katseltua maastoa, että "tuosta minä menin ja sitten käännyin tuonne...". Joku on näemmä tehnyt oivalluksia viimeisen parin viikon aikana :) On tämä jälkiharrastus vaan minulle vielä melko uutta, vaikka useamman vuoden olen touhaillut (mokaillut) jäljen parissa.

Tänään on kyllä ollut erityisen hieno lomapäivä: aurinko paistoi koko päivän, kävin kunnon lenkillä hyvässä seurassa, onnistuneet jälkitreenit sekä itselle että kaverille ja sokerina pohjalla... Olin voittanut Facebookissa arvonnassa Koirakan nimikoidun remmin. Laitoin tilauksen jo menemään tuuletuksen kera. Ja muutes, kävin itse myös hierojalla tänään.

Sylvi, Aatu, Leo ja Peto

Viiviä olen pitänyt käärme-episodin jäljiltä edelleen sairaslomalla. Remmilenkeille se on tällä viikolla jo päässyt. Ehkäpä Vinkula pääsee huomenna jo metsälenkille mukaan. Huomenna puremasta tulee 15 päivää. Omasta mielestään Viivi on ollut ihan kunnossa jo jotain 13 päivää...