Nyt on taas ehditty vaikka mitä

Leolla on ollut taas aika hektinen treeniviikko. Viimeisen reilun viikon sisällä on oltu PK-hakutreeneissä, tokotreeneissä,  viettiseminaarissa ja paimentamassa. Jos kesällä aion vielä tehdä jälkeäkin, niin jotain muuta on pakko jättää kesäksi tauolle. Luulen, että se tulee olemaan tuo PK-haku. Jälki olisi siitä hyvä laji, että voin tehdä samalla kerralla vaikka kaikille koirille jonkunlaisen treenin. Se on aina nuivaa, jos yksi pääsee treeneihin ja muut pääsevät vain tynkälenkille. Ja kun se treeneihinpääsijä on useimmiten Leo, niin muut koiraset siinä kärsivät.

PK-haussa on edistytty talven aikana kivasti. Tai ainakin parkkipaikoilla Leo juoksee suoraan hienosti. Lumien sulettua sen sitten huomaa, että osaako Leo juosta metsässä suoraan. Viimeviikolla tuli erityisen hyvä mieli yhdestä pistosta, jossa Leo hidasti katsomaan yhtä vanhaa piiloa, mutta jatkoi suoraan ihan oma-aloitteisesti. Sitten se hidasti häiriöksi jätetyn pahvilaatikon kohdalla, mutta jatkoi edelleen suoraa ihan itse. Ja sitten se ukko löytyikin. Toinen asia, joka on lämmittänyt mieltä, on tuo selvästi parantunut hallinta. Kiva huomata, että Leo on nykyään paremmin kuulolla, mutta kuitenkin se osaa tehdä asioita myös itsenäisesti.

 Kuva: Eeva Kaataja

Tokotreeneissä meni myös kivasti. En oikeastaan enää muista viimetreeneistä mitään erikoista, joten ilmeisesti mikään ei mennyt ainakaan pahasti pieleen. Nojoo, nyt muistuu mieleen yksi juttu. Tyhjään ruutuun Leo menee mielellään haukkumaan. Pitää miettiä, miten sitä kannattaa harjoitella jatkossa. Sen olen oppinut, että yleesä Leon haukkuminen johtuu siitä, että Leksa-poika ei oikein tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Jäppis kun turhautuu, niin seurauksena on yleensä ääntä.

 Kuva: Eeva Kaataja

Viettiseminaarissa opin aika paljon uutta ja vähän tuli vanhan kertaustakin. Vähän tunsin itseni oikeastaan tyhmäksi, kun sain sellaisia ohjeita, jotka minun olisi pitänyt älytä jo ihan itsekin. Kirjoittelen seminaarista enemmän joku toinen kerta.

Kuva: Eeva Kaataja 

Paimennusharjoitukset menivät odotettua huonommin. Viimekesän lopulla jo vähän tuntui, että olemme Leon kanssa tajunneet edes jotain. Nyt tuntui, että kumpikaan meistä ei osaa mitään. Sain Leon kyllä ikäänkuin vähän kuljettamaan lampaita, mutta häntä pystyssä herra säntäili osoitettuun suuntaan. Paimentaessa kun koiran pitäisi olla häntä alhaalla ja sellainen intensiivinen. Leo oli vain pitämässä hauskaa. Ja jos homma ei etene kuin paimennusoppaassa, niin minä en osaa tehdä asialle yhtään mitään. Ja syystä tai toisesta Leolla ei ainakaan tällä kertaa tuntunut olevan mitään vaistoa tai perimään kirjoitettua ymmärrystä siitä, että sen kuuluisi pyrkiä minusta katsoen vastakkaiselle puolelle lampaita. Noh, ehkä paremmalla onnella seuraavalla kerralla. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että paimennus ei ehkä ole ihan meidän laji. Mutta pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, kun kokeneempi paimentaja YHDEN kerran sanoi, että Leossa olisi potentiaalia.

Tämä kirjoituksen kuvat ovat viimevuoden Lohtajan pelastuskoiraleiriltä. Ensimmäisessa kuvassa Leo... no... juoksee innoissaan. Toisessa kuvassa Leksa on maalimiehellä haukkumassa ja kolmanneesa menossa juuri maalille hännän ja korvien asennosta päätellen. Eevalle kiitos kuvista :)