Perjantaina en ehtinyt iltatreeneihin tällä kertaa, mutta kerkesin edes vähän seurustella ihmisten kanssa ennen nukkumaanmenoa. Leirillä oli kolme ryhmää; pelkästään hakua treenaavat, pelkästään jälkeä treenaavat ja kolmantena ryhmä, joka treenasi viikonlopun aikana molempia. Itse olin kolmosryhmässä. Lauantain ensimmäinen treeni oli lähellä merenrantaa avoimella alueella. Keksin ihan itse, että se maasto on juuri sopiva reaktiotreeneille. Eli Leo etsii liinassa ja kun se saa hajun maalimiehestä ja merkkaa hajun selvästi, niin päästän sen menemään. Tavoitteena oli, että Leo ihan jopa vähän vetäisi minua maalimiestä kohti. Olosuhteet olivat juuri sopivat ja saimme erittäin onnistuneet treenit. Myös ilmaisut oli hyviä, Leo ei yrittänyt tökkiä maalimiehiä. Juuri tätä meidän pitäisi treenata enemmän, koska Leo menee liinassa helposti ihan jälkimoodiin. Niin se meni nytkin, eli kulki aluksi nenä maassa. Hienoa oli se, että nenä kuitenkin nousi, kun maalimiehestä tuli haju ilmasta. Hyvä treeni, parempi mieli...
 |
| Vattajan hiekkarantaa. Kuvasta ei näy kunnolla hieno keli. |
Iltapäivällä tein sitten jäljennostoja. Tällä kerralla päätin, että jos Leo lähtee väärään suuntaan, päästän sitä vain liinanmitan ja jään odottamaan, että Leo lähtee itse oikeaan suuntaan. Treeni ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta oppimista tapahtui kyllä. Ainakin ohjaajan päässä. Nostettavana oli neljä jälkeä, jotka etukäteen kartalle suunniteltuina piti olla hyvissä paikoissa. Kävi sitten niin, että jäljistä kaksi jouduttiin tekemään vähän eri tavalla, kun oli suunniteltu. Vaikka sain hyvät selostukset, että missä jäljet menevät, niin homma ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen. Ensimmäinen nosto meni hienosti. Leo tarkasteli jälkeä molempiin suuntiin, häsläsi vähän ja päätti lähteä oikeaan suuntaan. Hyyvä poika! Toisen jäljen kanssa minä itse vein koiran todennäköisesti hieman väärään paikkaan, eikä jälkeä meinannut löytyä millään. Lopuksi Leo nosti epävarmasti jonkun jäljen ja se osoittautui oikeaksi. Leksan touhu oli kuitenkin sen verran epävarmaa, että en ollut itse ollenkaan varma, meneekö se oikeaa jälkeä. Kolmas jälki sitten... sitä ei löytynyt ollenkaan. Voi olla, että olin vaan umpiväärässä paikassa, tai sitte Leo oli edellisen sähläyksen jälkeen jo niin paineessa, että se ei pystynyt tekemään töitä kunnolla. Kun huomasin, että Leksalla iski jo hilsekin pintaan, päätin laittaa koiran makaamaan ja pidimme kunnon tauon. Rapsuttelin Leksan korvia ja yritin jutella rauhoittavasti, vaikka itseäkin kyllä sillä hetkellä vähän potutti. Yritimme tauon jälkeen vielä löytää sitä kolmatta jälkeä, mutta sitä emme koskaan löytäneet. Onneksi meillä oli vielä se yksi jäljennosto odottamassa... ja onneksi se meni sitten paremmin. Leo löysi jäljen, lähti oikeaan suuntaan, jäljesti melko hyvin loppuesineelle saakka ja sai raikuvat kehut ja leikit palkaksi. Treenistä jäi kuitenkin lopuksi hyvä mieli :) Uutta oli tuo, että Leksa paineistui treenistä noin paljon. Ilmeisesti onnistuin painostamaan sitä kuitenkin ihan liikaa tai oma levottomuuteni tarttui koiraan. Luulin olevani jo parempi koiranohjaaja, mutta hyvä tietää, että en ole. Vaikea kyllä sanoa, kuinka paljon pystyn omaan toimintaani vaikuttamaan. Mutta jo se, että tiedostaa ongelman, saattaa auttaa.
Sunnuntaina otettiin vielä treenit siinä kasarmialueella. Sain mukavan erilaisia piiloja Leksalle. Yksi maalimies oli rakennuksessa, toinen rakennuksen katolla ja kolmas jätelavalla. Rakennuksen ulkopuolella Leo ei ragoinut juuri mitenkään. Kerran se kävi ovella haistelemassa, mutta sekin näytti enemmän siltä, että se kävi vain tsekkaamassa ovelle menevän jäljen. Kun sitten päästin Leon rakennukseen sisään, niin se sai hyvin selvästi etsittävästä hajun noin puolessavälissä rakennusta. Siitä sitten suoraan maalille ja hyvä haukku. Katolla olevasta maalista Leo sai hajun myös aika kauas. Siinäkin tuli hyvä ilmaisu, kun Leo nousi oikein tikapuita vasten ja haukkui hienosti ylöspäin. Yritti jopa vähän kiivetä niitä tikkaita. Kolmas jätelavalla oleva maalimies olikin Leolle vähän enemmän työtä aiheuttava. Aluksi Leo kierteli molempia vierekkäin olevia lavoja. Parin kierroksen jälkeen Leksa valitsi oikean lava, jota kiersi tarkemmin. Se yritti hypätä lavalla monesta kohdasta, mutta ei päässyt. Sen jälkeen Leo kierteli lavaa ja nousi sitä vasten monessa kohdassa. Hienon tarkennustyön jälkeen Leo päätyi haukkumaan juuri maalimiehen kohdalle lavan ulkopuolelle. Ja sieltä se sukkapallo sitten lensi laidan yli. Hyvä Leksa!
 |
| Minä piilossa grillikatoksessa |
Viikonlopun saldo jäi reilusti plussan puolelle ja tuo jäljellä sekoilukin oli oikeastaan vaan hyvä juttu. Sain esiin ihan uudenlaisia ongelmia ratkottavaksi. Lauantai-iltana saunassa sain myös hyviä vinkkejä siihen, miten koiraa voi rauhoittaa ennen jäljelle menoa. Todennäköisesti kokeilen niitäkin tässä jossain vaiheessa. Ihan juuri tällä hetkellä mulla tuntuu olevan vakavamman luokan ajankäyttöhaasteita, mutta eiköhän näihin uusiinkin kuvioihin löydy jonkinlainen tasapaino ajan kanssa ;)
